Koiruuksia

Karvat nousevat pystyyn ja vähän hirvittää. Hetki sitten facebookin ihmemaailmassa kaivattiin mielipiteitä siitä, miksi koiran ruokinnan tulisi perustua lihaan, miksi koira ei voisi ruokkia pelkästään kasvisravinnolla. Selitykseksi ei (ilmeisesti) riittänyt se tosiasia, että koira on lihansyöjä. Silloin tällöin keskustelu koirien ja kissojen ruokinnasta puhtaasti kasvisravinnolla nostaa päätään. Niin käsittämättömältä kuin se valtaosasta koiran ja kissan omistajista tuntuukaan. Yksi lihansyöjän määritelmä kertoo, että lihansyöjä on eliö, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä muiden eläinten lihaa. Ei siis syömällä ainoastaan lihaa, vaan suurimmaksi osaksi. Koira on siis lihansyöjä. Katsomalla koiran purukalustoa, on selvää, ettei sillä kasviravinnon hienontamiseen soveltuvia hampaita. Sen hampaat on tehty lihan syöntiin. Koiran ruuansulatuselimistö on lyhyt, se on ”erikostunut” lihan hyödyntämiseen. Esimerkiksi hevosen ruuansulatuselimistö on pitkä, sillä on aikaa...

Jokainen koira luultavammin joutuu tekemisiin ripulin kanssa jossakin vaiheessa elämäänsä. Ripuli on yleinen vaiva koirilla, mutta yleensä melko vaaraton. Pennuille ja koiravanhuksille/sairaille/heikkokuntoisille ripuli on vaarallisempi ja tämän vuoksi ne on vietävä pikaisemmin eläinlääkäriin, kuin aikuiset terveet koirat. Koiran akuutti ripuli voi johtua monesta eri tekijästä, kuten: erilaisista viruksista ja bakteereista ruokamuutoksista (ruoan vaihto toiseen, herkut joihin koira ei ole tottunut, koira syö jotakin sopimatonta jne.), jotka aiheuttavat suoliston bakteerikannassa häiriöitä/muutoksia stressistä ruoka-aineallergiasta Ripuli voitaisiin jakaa kahteen osaan. Ohutsuoliperäisessä ripulissa koiran yleiskunto ja vointi voivat heikentyä nopeasti ja koira laihtuu. Paksusuoliperäisessä ripulissa koira ei tavallisesti laihdu (paitsi jos sairaus on edennyt jo pitkälle). Paksusuoliripulissa koiran uloste voi olla limaista ja siinä voi olla seassa kir...

Koiran raakaruokinta alkaa luonnollisesti asioiden selvittelyllä: pitää tietää (edes suurinpiirtein) mitä on tekemässä. Sitten vain hommiin! Raakaruokinnan käytännön toimenpiteisiin on niin monta tyyliä ja tapaa, kuin on ruokkijaakin, joten käytännön osuus kannattaa räätälöidä itselleen sopivaksi. Ehkäpä tärkein hankinta ennen aloittamista, on pakastin . Meiltä löytyy pienehkö arkkupakastin, johon saa hamstrattua isommankin satsin lihoja ja muita eväitä. Isomman erän saa yleensä kilohinnaltaan halvemmalla, eikä silloin tarvitse olla joka viikko ostelemassa koiruuksille ruokia. Jos hankkii isomman satsin raakaa kerralla, kannattaa vähän laskeskella (ja seurailla), kuinka paljon koirat saavat mitäkin lihaa tietyn ajan sisällä. Näin ei tapahdu ikäviä ylläreitä, että jokin "pääliha" esimerkiksi sattuu ykskaks loppumaan kesken. Tämä aiheuttaa erityistä harmistusta silloin, jos on tarkoituksena tilailla lihoja etukäteen jostakin. Mistä? Nykyään raakaravinto...

Postaus rönsyilee siis tekstiä Doulan raakaruokinnasta. Allekirjoittanut ehti olla pitkään kiinnostunut koiran raakaruokinnasta, mutta epävarmuus siitä, osaako hoitaa homman oikeasti "kotiin asti", jarrutti. Rokihan on ollut jo pitkään sellaisella ruokavaliolla, että 1/3 osa nappuloista korvataan raa'alla. Doulan saapuessa meille, sekin pääsi kokeilemaan tätä ruokintatapaa. Aluksi tämä tyyli passasi Doulallekin ihan hyvin, mutta sitten alkoi tulla vatsavaivoja, joista ei meinattu päästä millään eroon. Ja D oli oikeasti ollut rautavatsainen koiruus! Lopulta nappulat eivät maittaneet tytölle enää ollenkaan, joten allekirjoittanut sai loppusysäyksen ja "syyn" kokeilla raakaruokintaa - viimeinkin. Koiran raakaruokinnasta löytyy pilvin pimein tietoa ja "tietoa" niin netistä kuin kirjallisuudestakin. Usein tieto on melkoisen suurpiirteistä, joka ainakin itseäni häiritsee suunnattomasti. Raakaruokinta ei ole rakettitiedettä, mutta faktojen pitäisi olla varm...

Blogia ei ole tullut avattua kuukauteen. Arki on painanut kesän jälkeen päälle ja arkirytmiin tottuminen on vaatinut oman aikansa. Mieli on tehnyt kirjoittaa, mutta sopivaa (tai riittävää) aikaa ei ole oikein löytynyt. Ihan harmittaa, koska meillä oli mukava loppukesä! Ja joitain pieniä suuria asioitakin on tapahtunut, erityisesti tyttökoira-D:n osalta. kalastamassa ^^ Meidän vanhukset lähtivät lomareissulle etelän lämpöön ja Nucan hoitovastuu jaettiin siskoni kanssa. Nuca oli meillä useasti lauman jatkeena. Doula ja Nuca tulevat ihan mukavasti edelleen juttuun, lähinnä ne leikkivät ettei toista ole olemassa tai liikuskelevat rinnatusten haistellen samoja rikkaruohoja (edelleenkin olettaen, ettei toista ole olemassa :D). Silloin tällöin haastavat toisiaan leikkiin, mutta niiden välinen luottamus ei ole vielä niin vahvaa, että keskinäisiä leikkituokioita nähtäisiin. Nuca sai kuitenkin olla pitkästä aikaa isompana osana meidän poppoota<3 Lenkkeiltiin, käytiin uimassa ja vi...

Doula on viettänyt meillä aikaa nyt reilun viikon verran, ja upeasti on mennyt! Tyttö tottui nopeasti meidän arkeen ja päivärytmiin. Joka ilta se käpertyy Mörön tyynylle nukkumaan ja tuhisee siinä kunnes tulee liian kuuma. Pikkukoira Roo nukkuu sängyn toisella laidalla, allekirjoittaneen jalkoja vasten. Voisi sanoa, että meillä immeisillä on joskus hieman ahdasta, mutta ei se haittaa ;). Doulan "kuntokuurikin" lähti heti reippaasti liikkeelle. Roki on tottunut liikkumaan suhteellisen paljon, joten muutaman "kevyemmän" päivän jälkeen Doula otettiin Roon rytmiin mukaan. Aluksi meidän pidempi päivälenkki sai Deedeen (suomeksi: Doulan) hyytymään (kun Doula on tottunut liikkumaan oman mielensä mukaan vapaana), mutta äkkiä on sen kunto kyllä kasvanut! Nyt Doula reippailee melkein yhtä tehokkaasti kuin Roo ;). Doulan tyyliin kuuluu seikkailija-koiran jutut, kuten tyhjyyteen tuijottelu ja verkkainen liikehdintä. Mieluisin liikkumismuoto Doulalle onkin irrallaan jolkott...

Raakaruokinta vs barffaus? Niiden välinen raja on hieman epäselvä ja hienon hieno. Raakaruokinnan periaate on, että koiralle syötetään nimenomaan sitä raakaa ruokaa, kun taas barffaus on sen "alalaji". Barffauksen kivijalkana ovat lihaisat luut, joiden liha-luu-suhde on 50-50. Luiden viitteellinen osuus koiran ruokinnassa vaihtelee hieman lähteen mukaan, mutta osuus on h.u.o.m.a.t.t.a.v.a. Tästä se ahaa-elämys sitten lähti. Olin pitänyt barffausta sellaisena, kuin sitä kuvaillaan: luonnonmukaisena koiralle, sellaisena, mitä koira söisi luonnossakin. Ja tämän ajatuksen tulin nielleeksi ilman omien aivojen käyttämistä; se oli noloa ihan minulle itselleni. Miksi koiraeläin söisi luonnossa pääasiassa luita?? Jos susilauma kaataa vaikkapa hirven, usein ne ovat ne luut, jotka jäävät hirvestä jäljelle. Uskoisin, että ns. "pula-aikana" koiraeläimet söisivät enemmän luuta, mutta jos ruokaa on riittävästi, luiden osuus ei olisi kummoinen niiden ruokavaliossa. Olen tiennyt...

Otsikon kysymys on pyörinyt päässä parin viikon ajan - taukoamatta. Olin aina kuvitellut ymmärtäväni ainakin koiran perusruokinnan perusteet, mutta taisin olla väärässä, sillä huomasin  nielleeni sellaista "tietoa" ihan tyytyväisenä, missä ei ollut logiikkaa. Liittyen tosin barffaukseen, miten en edes koiraani ruoki, mutta kuitenkin. Tyhmä minä. Tästä seurasi armoton päänvaiva, joka ei jättänyt rauhaan. Piti kerrata itselleen niitä perusasioita, kyseenalaistaa ja tutkia. Koiran perusruokinta ei ehkä ole avaruustiedettä, mutta "tieto"tulvassa sitä saattaa sokaistua. Sitten sitä istutaan tyytyväisenä siinä sokeudessa ties kuinka kauan. Rokilla oli taas tuossa hetki sitten ripulikierre. Ripulia oli useana päivänä peräkkäin; syötiin riisiä, puuroa, kermaviiliä, vain kevyesti nappulaa, ruoansulatukselle tarkoitettuja lisäravinteita... Poitsun vatsavaivat helpottivat ja pahenivat sitten taas. Kiinteää läjää tuuleteltiin äänen ulkona ja seuraavana päivänä kirottiin. Roki...

 "I wanna be a firetruck!"  M&M:ssä oli Hurtan talvimantteleita poistohinnoin, joten Roki pääsi shoppailemaan :) Värivaihtoehtoja ei ollut enää jäljellä kummoisesti, ja Rokin koosta oli jäljellä enää yksi punainen mantteli. Joten Roki ryhtyi paloautoksi (kuten kuvasta näkyy) :D Myyjä lohdutteli pientä machomiestä, että tytöt tykkää kun uskaltaa käyttää värejä ^^. Trimmasin Roxyn toista kertaa itse pari viikkoa takaperin. Sisko tarjosi apukäsiä, ja trimmaus sujui ongelmitta. Roki käyttäytyi hienosti, muutaman kerran vähän vänkäsi vastaan, mutta loppuvaiheessa melkeinpä nukahti koneen huristessa :) Oma ajelujälkeni oli siistimpää kuin viimeksi, ja ajallisesti homma hoitui nopeammin kuin ekalla kerralla. Rokiin jäi muutama hassu hapsu, mutta ei se ollut yhtään niin järkyttävä ilmestys kuin ekan käsittelyni jälkeen :D. Joten lyhyen karvan ansiosta Roxy saa kulkea kylillä paloautonpunaisessa takissa murrosikäisen elkein. Rokilla siis tosiaan on huomattavissa pientä...

Joku onkin varmaan pistänyt merkille, että blogia on päivitelty muutenkin, kuin tuon edellisen postauksen merkeissä. Ulkoasua en ole muuttanut, mutta uusi banneri on ollut näytillä jo jonkin aikaa. Mitäs tykkäätte? Edellinen banneri näytti siis tältä: Omaan silmään tuo vanha banneri oli ihan hauska, mutta siinä oli ehkä vähän liikaa sitä ”jotakin”. Poikien kuvasivuja muokkasin ihan selkeyden nimissä. Laitoin kuvat vuosittain kollaaseihin, jottei kuvasivu leviäisi totaallisesti käsiin (Nucastakin kuvia on kertynyt aika lailla ;D). Uutuutena löytyy välilehti kirjurista/kotiorjasta/emäntäotuksesta! Ja mitäs sitten pojille kuuluu? Sadepäivät ovat jonkin verran rajoittaneet puuhailua ulkona (peruslenkkien lisäksi ei olla juurikaan ulkoilmassa aikaa vietetty), mutta ollaan treenailtu sisätiloissa tokoa, leikitty ja harjoiteltu noutoa Rokin kanssa siinä samassa, ja muutenkin aktivoiduttu sisäleikkien avulla. Itse jouduin flunssan kouriin reilu viikko sitten, joten koirat saivat ulkoil...

Pentukurssi läpäisty! Tai ei meillä oikeastaan ollut mitään ”loppukoetta”, mutta nyt on pentukurssit kursseiltu. Ilmoittauduttiin kyllä heti seuraavalle kurssille, joka on kaiketi sitten pentutokoa. Viimeisellä kurssikerralla meitä olikin vaan kaksi koirakkoa. Aloitettiin rallytokoilulla, johon sisältyi paljon seuraamista, perusasentoa eri vinkkeileistä, paikallaan oloa, maahan menoa jne. Ensimmäisellä yrityksellä sähläsin itse kunniakkaasti, mutta Roki antoi virheet anteeksi. Toisella yrittämällä sujuikin sitten paremmin, kun itse onnistuin keskittymään kunnolla tehtäviin. Perusasento on parantunut Rokilla huimasti, ja ollaan sitä treenattu myös kotona ahkerasti. Seuraamisessa se jää aavistuksen taakse, mutta kulkee hienosti nakin lumoissa. ”Radassa” ehkä vaikein meille oli istuminen niin, että minä kiersin koiran ja koiruus pysyi aloillaan. Nakin voimalla sekin onnistui! :)  perusasennosta perusasentoon, koira kiertää ohjaajan. Asiallisen näköistä!  Seuraavaksi otettii...