Koiruuksia

 "anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D. Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin. Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuis...

Pojilla on ollut "epäonnea" matkassa viime aikoina... Nuca kävi läpi etutassun anturan repeytymisen (ehkä hieman rajusti ilmaistu, mutta anturan "päällinen" kuoriutui irti lähes kokonaan) sänkypellolla kirmailun johdosta, päätyi myöhemmin leikkauspöydälle pallien poistoa varten, ja kärsii tällä hetkellä selän jumiutumisesta ja kipeästä lonkasta. Rokia puolestaan ehti pistää vielä loppukesän aikana kaksi ampiaista, tai oikeastaan toinen mahdollinen pistos aiheutti päänvaivaa. Roki oli emäntäotuksen mukana koulussa EA-kurssilla, ja ruokkiksella otimme suunnan nopealle metsälenkille, ettei koulupäivästä tulisi kummallekaan liian puuduttavaa. Luokkaan palatessa Roki oli ensin ok, ja alkoi sitten "sytkytellä" itseään luokan lattialla: se siis heittäytyy selälleen, hieroo kuonoa lattiaan ja vispaa etujalkojaan kuin kuivaharjoittelisi maratonia. Ja tämä on ihan tyypillistä, aivottoman näköistä toimintaa Rogetilta... Luokassa ollee...

Pikapäivitystä pukkaa! Viimeiset pari viikkoa on vierähtänyt vehkojan- ja paavolan kotia rampaten; vanhukset lähtivät lomailemaan jonnekin, missä on lämmin ja me Rogetti Rollisen kanssa ollaan autettu Nucan hoidossa. Nucahan on ollut ihan onnessaan ;). Ja mitäs me ollaan tehty? Jaa-a, emäntäotus on istunut koulun penkillä, Roki kerännyt voimia kotona sillä aikaa illan tempauksiin. Ollaan leikitty uuden tulokaan kanssa! Eli paavolan kotiin muutti Rokin kummitädin ihan ensimmäinen oma koiruus, Capu. Kapteeni Hörökorva taisi tullessaan olla noin 10 viikkoinen, eli ihan Rokin kanssa samalla tasolla ;). Pojat tykästyivät toisiinsa heti, leikkisivät vaan 24/7. Rokilla on ollut kovasti yritystä opettaessaan Capulle ”kutittelu-leikin”, jota leikkivät aina Nucan kanssa: tarkoitus on, että Roo heittäytyy selälleen, kaveri loikkaa kimppuun ja ”kutittelee” hampailla mahaa ja tassuja. Capustahan tämmöinen leikki on loistava kun saalis heittäytyy oma-aloitteisesti maahan :D. Ärinä purina-, h...