Koiruuksia

Onnettoman laiska blogin pitäjä ilmoittautuu. Voisko tästä päätellä, että meidän elämä on tasapaksun tavallista vai että emäntä on töissään kiireinen? Ei, kyllä suurin syy on laiskuudessa. Ihmeitähän meille ei kuulu. Viime kuussa NusaPeellä oli eläinlääkärireissu, kun oli aika kontroloida kilppariarvot ja leikatut takajalat. Kilpparit olivat (odotetusti) kohdillaan, mutta jalkojen kohtalo vähän jännitti. Pikkuveljen askel kun muuttuu raskaaksi keskivertolenkillä, se peitsaa herkästi ja räyhähepulin jälkeen jalat saattavat vähän tutista. Kummastakin jalasta otettiin kuvat ja lisäksi lekuri kyseli Nucan voinnista ja fyysisestä jaksamisesta. Kuvat olivat siistit, ei rikkoa kummassakaan, jes! Lihakset tuntuivat kuulemma symmetrisiltä, nyt vaan pitäisi saada niitä vahvistettua. Nuca sai vinkkejä ja ohjeita jatkoon, ja sai "terveen" paperit. Arki meillä rullaa tavalliseen tapaan. Mörkö on toiminut pääasiallisena koirien viihdyttäjänä, ja emäntäotus kehittelee mukavia "erit...

Pieni&Musta, sielunkoirani Roki, paras ystävä ja elämäni koiruus täyttää tänään 4 vuotta! Hurjasti onnea pikkumiehelle ja Papa Sam's H-pentueen muille persoonille! Uskomattomasti aika kiitää! Blogi laahaa aika pahasti tosi elämän jäljessä. Ei meille toki ihmeempiä kuulu; Doula keskittyy köllöttelyyn ja talvikarvan tiputteluun, Roki viimeisissä lumenrippeissä kieriskelyyn ja tokoiluun, ja Nuca omiin hömpöttelyihinsä. Nucan isäntäväki lähtee lomareissulle, jolloin Nuca pääsee viihdyttämään välillä Lyyliä siskoni luokse ja välillä meidän poppoo menee sekoittamaan pakkaa Nucan poikamiesboksiin. Synttäripojan kanssa ollaan hieman kunnostauduttu treenien osalta; saadaan jopa välillä kolme treeniä mahtumaan yhteen viikkoon :D Tiistaisin Roo käy pystyttämässä oman pelleshownsa hallilla ja sen päälle yritetään treenailla itsenäisesti jotain pientä, lähinnä niitä "ongelmakohtia". Himoiten odotan jo jääkenttien sulamista, että pääsee ulkona kunnolla treenaamaan. K...

 "anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D. Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin. Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuis...