Koiruuksia

... ja piiloutuu pusikkoon :D Pieni ja silti omasta mielestään mahtavan suuri Miio on startannut ulkoilukauden. Ilmeisesti Miiuska ei ole koskaan ollut ulkona ja meilläkin asuessaan se on tutustunut ulkomaailmaan vain ikkunaruudun takaa, kantolaatikossa ja parvekkeella löhöillessään. Ekalla ulkoilukerralla kissa-ystävä pääsi pihalle kuljetuskopassa kiikutettuna, ettei rappukäytävässä pääsisi tapahtumaan mitään kaaosta. Meidän "takapihalla" on ruohikkoista aluetta ja aidan takana heti pieni metsikkö, joten Miio pääsi tutustumaan näin aluksi ihan näihin lähiympyröihin. Emäntäotus käytti siinä samalla koiruuksia iltalenkillä, ja Mörkö (jonka Miio on ottanut The Omaksi Ihmisekseen) jäi kissapedon kanssa ihmettelemään iso maailmaa. Miio johdatti Mörön aika nopeasti ryteikköön ja vaikeakulkuisiin mestoihin, ja ulkoilun kohokohta taisi olla Rokin jättämä pissa puunrungolla ja etana :D Ensimmäinen ulkoilu ei kauaa kestänyt, mutta alku järkytyksestä selvittyään Miio o...

Aina välillä on sellainen fiilis, ettei jaksa treenata koiran kanssa, keksiä niille tai itselleen mielekästä puuhaa, eikä varsinkaan tehdä jotain itselleen epämieluista (nimim. aika olis imuroida). Se fiilis monesti lisääntyy silloin, kun tulee syksy, kylmä ja pimeä. Silti jotenkin syksyisin tulee kamala tarve saada jotain aikaan; liekö johtuen siitä, että aivot ovat monta kertaa elämässä pakotettu aktivoitumaan koulujen alkamisen alla... Samalla olisi tarvetta kuitenkin päiväunille, kahvikupposille vilttiin kääriytyneenä, villasukille ja kaikelle supermukavalle ja rennolle. Vaikka emäntäolento on ollut viime aikoina rättiväsynyt ja mitäänsaamaton palvelusväen pääjehu, ollaan me sentään jottain tehtykin. Rokin hurrrjan tokomenestyksen jälkeen ollaan otettu treenien osalta vähän löysemmin ja tehty jotain "ihan muita" juttuja kuin ALO-treenejä. Rox on ollut intopinkeinen päästessään taas tekemään ruutua, varsinaista noutoa, erilaisia jääviä sun muuta, joka on vaatinu...

PikkuKissa saapui taloon! Lapinlahden reissuilta ei näköjään koskaan voi palata ilman pientä lisäystä tähän eläintarhaan taikka vähintään ilman, että ihastuisi silmittömästi johonkin elikkoon... Allekirjoittanut on "puhtaasti" koiraihminen, en ole koskaan erityisemmin edes pitänyt kissoista... En ole edes koskaan hakenut netistä mitään sanoilla "söpöt kissavideot". Kuitenkin Lapinlahdella ihastuin pieneen ilvekseen, joka oli nimeltään Maija Maitoparta. Lapinlahdella Doulan kasvattaja Johanna, pitää yksityistä kissakotia Hätäapukissalaa , jossa tietenkin tuli vietettyä aikaa, kun oltiin siellä lomailemassa. Vaikka en ole niitä "kissaihmisiä", pienet pedot ja kissanpennut kuitenkin vetävät jonkin verran puoleensa. Kissalassa silmiin osui heti pieni, melko arka, tynkähäntäinen pikku-kissa, joka sukkuloi sujuvasti muiden kissojen joukossa, tappoi hulluna huiskaleluja ja tuli lähelle herkkujen houkuttamana. Meillä Mörkö on se Kissatyyppi, joka ymm...