Koiruuksia

Aina välillä on sellainen fiilis, ettei jaksa treenata koiran kanssa, keksiä niille tai itselleen mielekästä puuhaa, eikä varsinkaan tehdä jotain itselleen epämieluista (nimim. aika olis imuroida). Se fiilis monesti lisääntyy silloin, kun tulee syksy, kylmä ja pimeä. Silti jotenkin syksyisin tulee kamala tarve saada jotain aikaan; liekö johtuen siitä, että aivot ovat monta kertaa elämässä pakotettu aktivoitumaan koulujen alkamisen alla... Samalla olisi tarvetta kuitenkin päiväunille, kahvikupposille vilttiin kääriytyneenä, villasukille ja kaikelle supermukavalle ja rennolle. Vaikka emäntäolento on ollut viime aikoina rättiväsynyt ja mitäänsaamaton palvelusväen pääjehu, ollaan me sentään jottain tehtykin. Rokin hurrrjan tokomenestyksen jälkeen ollaan otettu treenien osalta vähän löysemmin ja tehty jotain "ihan muita" juttuja kuin ALO-treenejä. Rox on ollut intopinkeinen päästessään taas tekemään ruutua, varsinaista noutoa, erilaisia jääviä sun muuta, joka on vaatinu...

Onnettoman laiska blogin pitäjä ilmoittautuu. Voisko tästä päätellä, että meidän elämä on tasapaksun tavallista vai että emäntä on töissään kiireinen? Ei, kyllä suurin syy on laiskuudessa. Ihmeitähän meille ei kuulu. Viime kuussa NusaPeellä oli eläinlääkärireissu, kun oli aika kontroloida kilppariarvot ja leikatut takajalat. Kilpparit olivat (odotetusti) kohdillaan, mutta jalkojen kohtalo vähän jännitti. Pikkuveljen askel kun muuttuu raskaaksi keskivertolenkillä, se peitsaa herkästi ja räyhähepulin jälkeen jalat saattavat vähän tutista. Kummastakin jalasta otettiin kuvat ja lisäksi lekuri kyseli Nucan voinnista ja fyysisestä jaksamisesta. Kuvat olivat siistit, ei rikkoa kummassakaan, jes! Lihakset tuntuivat kuulemma symmetrisiltä, nyt vaan pitäisi saada niitä vahvistettua. Nuca sai vinkkejä ja ohjeita jatkoon, ja sai "terveen" paperit. Arki meillä rullaa tavalliseen tapaan. Mörkö on toiminut pääasiallisena koirien viihdyttäjänä, ja emäntäotus kehittelee mukavia "erit...

Nyt on Nucan toinenkin takakinttu operoitu ja kuntoutus voi hiljalleen alkaa. Toinen jalka "korjattiin" hieman erilaisella tekniikalla, kuin aikaisemmin leikattu. Ihan kiinnostavaa nähdä, käykö kuntoutus astetta nopeammin tämän operaation jälkeen! "Eikö silti voitais ihan vähän vaan leikkiä?" Leikkauksen jälkeisenä päivänä kävin ilman muuta laumaa potilasta katsomassa. Oli hyvin raasuna ja nyyhkiväinen kun näki minut, mutta leikkiä olisi kuitenkin pitänyt heti ^^ Nucasta yksi kurjimmista jutuista tuntui olevan se, että pissalla piti käydä takapihalla, jonne se ei yleensä ikinä tee hätäänsä. Kaikenkaikkiaan otti kuitenkin melko rauhallisesti, selvästi jalka ja siinä oleva paketti vaivasivat, mutta oli ihan hyväntuulinen tyyppi alkunyyhkytystensä jälkeen. Toivotaan Nucalle pikaista toipumista <3.

Koiria, koiria, koiria! Jo useampi viikko on sujunut hyvin koiramaisissa merkeissä, kiitos koirien hyvän olon tuvassa tapahtuvan työssäoppimisen. Käykää kurkkaamassa: Hurttia&Huumoria :). RooRoo ja Neiti D ovat myös päässeet mukaan koiratouhuiluun: Roki on mm. ollut mukana ohituskurssilla, rallytokossa, amerikanakitojen kimppalenkillä ja pääsipä se "onnettareksi" H&H:n facebook-arvontaankin! Doula on saanut kursseilla arvokasta sosiaalistumista ja itsevarmuutta toisten koirien seurassa. Tyttö on ollut pätevöitymässä mm. hajuntunnistuskurssilla, ohituskurssilla ja näyttelyyn tutustumiskurssilla. Emäntäotus onkin sitten saanut paljon uusia kokemuksia ja oppeja jos jonkilaisilla kursseilla, ihan mahtavaa :) Omien kiireiden vuoksi pikkuveli-Nucan näkeminen on jäänyt harmittavan vähäiseksi. Syyslomalla kuitenkin Nuca pääsi meille oikein yökylään <3. Poitsu oli aika intopinkeinen ja puuhasteli tyytyväisenä esim. luuprojektien parissa. Lenkit tämän kolmikon kanssa...

Niin on hulivili kesä ettei ehdi blogia päivittämään! Ollaan säiden salliessa ulkoiltu paljon ja Doulan kuntokuuri jatkuu. Ollaan ahdettu itsemme täyteen ruokaa Sälinkäällä, nukahdettu viltille vaahteran varjoon Kytäjällä (Doulan kanssa rinnakkain <3). Koirat ihmettelivät vilinää kaupungilla, kun käytiin ensimmäisillä kesäjätskeillä keskustassa, ja Doula on keksinyt olevansa oravien metsästykseen kehitetty koira. Koiruudet olivat myös apureina kalastusreissulla. Rokin kanssa tokoillaan viikottain useampaan kertaan omatoimisesti, Doula opettelee alkeita ja sytyttelee leikki-viettiään. Uimaankin ollaan päästy pariin otteeseen (D lähinnä kahlailee vielä) ja Roki on päässyt jolkottelemaan mukaan rullaluistin-lenkille ja hölkkälenkille (jotta saa joskus mennä tääääyysiii, kun lähes aina kulkee "varhain vanhentuneiden" Nucan ja Doulan tahdissa). NusaPee kävi polven lopputarkastuksessa - saaden lähes puhtaat paperit, muttei aivan. Nucan leikatussa jalassa "kytee nivelrikk...

Voihan lumi, minne katosit? Yhden yhtä kuvaa en lumesta saanut, vaikka Roki järjesti tasaisin väliajoin lumishown. Ja nyt on taas masentavan harmaata ja liukasta ja pimeää. Plääh. Eli iloisia juttuja kehiin! Rokin koulu-tokot on tokoiltu ja uusi into koko touhuun syttyi kurssilla. Roki on niin täyttä mahtavuutta, sen kanssa voisi päästä vaikka mihin! Ihan uuden uutukaisina asioina kurssilla tuli vastaan ruudun opettelu ja tunnari. Lisäksi hiottiin jo Roon osaamia asioita, mikä tuli todellakin tarpeeseen. Kurssin loputtua Roki on about viikottain vieraillut koululla muuten vain; se tykkää olla paikassa, mistä löytyy aina potentiaalisia rapsuttajia ja koirakavereita ;). Tällä viikolla käytiinkin luokkalaisten porukalla Onnentassussa uimassa. Mukana oli Rokin ”tyttöystävä” ja kolme pienempää otusta, joista kaksi on vielä koiralapsia. Koiria uinnin saloihin oli opastamassa uittaja, joten homma alkoi heti laakista sujua. Kaikilla koirilla oli turvallisuussyistä pelastusliivit (ja Roki...

Pojilla on ollut "epäonnea" matkassa viime aikoina... Nuca kävi läpi etutassun anturan repeytymisen (ehkä hieman rajusti ilmaistu, mutta anturan "päällinen" kuoriutui irti lähes kokonaan) sänkypellolla kirmailun johdosta, päätyi myöhemmin leikkauspöydälle pallien poistoa varten, ja kärsii tällä hetkellä selän jumiutumisesta ja kipeästä lonkasta. Rokia puolestaan ehti pistää vielä loppukesän aikana kaksi ampiaista, tai oikeastaan toinen mahdollinen pistos aiheutti päänvaivaa. Roki oli emäntäotuksen mukana koulussa EA-kurssilla, ja ruokkiksella otimme suunnan nopealle metsälenkille, ettei koulupäivästä tulisi kummallekaan liian puuduttavaa. Luokkaan palatessa Roki oli ensin ok, ja alkoi sitten "sytkytellä" itseään luokan lattialla: se siis heittäytyy selälleen, hieroo kuonoa lattiaan ja vispaa etujalkojaan kuin kuivaharjoittelisi maratonia. Ja tämä on ihan tyypillistä, aivottoman näköistä toimintaa Rogetilta... Luokassa ollee...