Koiruuksia

mää olin tosi pien' ja mulla oli siniset silmät (Nuca 8vk) Tänään Nuca täyttää 3-vuotta! Aika on mennyt kovaa kyytiä, vaikka alkaa olla jo vaikeuksia muistaa, millaista elämä oli ennen tuota koiraa ^^ Nuca on kasvanut, kehittynyt ja muuttunut, aina se saa hymyn huulille ja pelastaa huonoimmankin päivän. Monta seikkailua olisi jäänyt kokematta ilman Nucaa. Sanoinkuvaamattoman rakas "pikkuveli" <3   Hurjasti onnea Nuca! Merkkipäivää edeltäneenä päivänä käytiin Nucan kanssa talleilemassa ja reppukävelyllä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:  "lumidyyni". Tassu vielä suojattuna, vaikka on parantunut hienosti  Nucaa eivät paljon suokkitammat kiinnostaneet reppuretkellä  "tuo sanoo, että kävele mukana, ja niinhän mä kävelenkin"   "ainakin silloin, kun en lähde riekkumaan"  "Play with me!!"  maailman valtias <3  Lopuksi vielä synttäripäivän pakolliset räpsäykset:  Nuca 3...

Siis Nuca :) Viimeisimmästä blogimerkinnästä on taas aikaa, kiirettä pittää, eikä Nucan elämäänkään mitään ihmeellisyyksiä kuulu. On taas vaan tullut mietittyä, kuinka m.a.h.t.a.v.a tuo koira on! Viileinä syksyiltoina (vaikka kaipa tätä voi jo talveksi kutsua) Nuca ujuttaa itsensä kainaloon ja ryhtyy sängynvaltaajaksi. Agilityssä se on edelleen lapsinero ja tokokin sujuu, kunhan viitsii rauhoittua. Nuca tekee kaiken aina sata lasissa ja tokoon sillä onkin vähän liikaa vauhtia ^^ Lenkkeilty ollaan tavalliseen tapaan rutkasti, reppukävelyiden pituutta hiljalleen lisäilty, ja metsässä haisteltu peurojen jättämiä viestejä. Toisten korien ohitukset on mennyt viime aikoina paremmin, ja jos Nuca on päässyt rähähtämään, ollaan häiritty kanssaihmisiä laukomalla perään ja ohittamalla uudelleen ^^ Talleiltu ollaan jonkin verran, ja olen pistänyt mietintämyssyyn ajatuksen, josko Nucan kehtaisi joskus ottaa vammaisratsastuksille mukaan töihin. Nuca on päässyt mukaan vaihtamaan talvirenkait...