Koiruuksia

Doula on viettänyt meillä aikaa nyt reilun viikon verran, ja upeasti on mennyt! Tyttö tottui nopeasti meidän arkeen ja päivärytmiin. Joka ilta se käpertyy Mörön tyynylle nukkumaan ja tuhisee siinä kunnes tulee liian kuuma. Pikkukoira Roo nukkuu sängyn toisella laidalla, allekirjoittaneen jalkoja vasten. Voisi sanoa, että meillä immeisillä on joskus hieman ahdasta, mutta ei se haittaa ;). Doulan "kuntokuurikin" lähti heti reippaasti liikkeelle. Roki on tottunut liikkumaan suhteellisen paljon, joten muutaman "kevyemmän" päivän jälkeen Doula otettiin Roon rytmiin mukaan. Aluksi meidän pidempi päivälenkki sai Deedeen (suomeksi: Doulan) hyytymään (kun Doula on tottunut liikkumaan oman mielensä mukaan vapaana), mutta äkkiä on sen kunto kyllä kasvanut! Nyt Doula reippailee melkein yhtä tehokkaasti kuin Roo ;). Doulan tyyliin kuuluu seikkailija-koiran jutut, kuten tyhjyyteen tuijottelu ja verkkainen liikehdintä. Mieluisin liikkumismuoto Doulalle onkin irrallaan jolkott

Kahden seuraan on liittynyt kolmas. Nimittäin edellisestä postauksesta tuttu paimensukuinen lapinkoira Doula tuli meille "etelään" hoitoon! Doulan hoitoon ottamista harkitsin ja Johannan kanssa siitä puhuttiinkin jo aiemmin, kun olin Lapinlahdella harjoittelussa. Asioita puntaroidessa, miettiessä ja harkitessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten Doulaa voisi meille ottaa hoitoon. Ja kyllä allekirjoittaneen sydäntä särki. Doulassa on jotain sellaista, mikä vetoaa omalaatuisella tavallaan. Kun Mörön ja Rokin kanssa tultiin kotiin reissusta, Doula oli jatkuvasti mielessä. Jossittelua oli ilmassa :D. Jos kuitenkin kaikki sujuisi hyvin, jos kuitenkin Doula sopeutuisi olemaan "maalaisjuntti kerrostalossa". Mörkö liittyi -ehkätyhmimpäänratkaisuuniikinä- ja ilmoitin Johannalle, että jos hän olisi vielä myöntyväinen, haluaisin kokeilla ottaa Doulaa hoitoon meille Hyvinläälle. Johannalla itsellään tulee olemaan kiireinen kesä kahden lapinkoira-pentueen kanssa, ja me mol

Vilskettä on riittänyt! Ensinnäkin allekirjoittanut ja pikkukoira Roo muuttivat poikamiesboxistaan yhteiseen kotikoloon Mörön kanssa :). Roki suhtautui muuttoon ihan mukavasti vaikka jännittää Mörköä edelleen vaihtelevalla volyymilla; välillä Roki on ihan parasta kaveria Mörön kanssa, välillä luikkii pitkin seiniä karkuun... Outo otus. Uuteen asumukseensa Roki tottui nopeasti - isoveli Nuca oli tukena ensimmäisellä tutkimusretkellä uudessa asunnossa - ja löysi tutun ja turvallisen petinsä, jossa on edelleen Ebba-äidiltä saatu viltti. Näin makuuhuoneesta tuli Rokille se turvallinen paikka, missä se viihtyy yksin ollessaankin hyvin. Uuden kodin uudet äänet kiinnostavat pikkukoiraa, mutta tähän mennessä ei ainakaan ole haukkunut, eikä ilmoitellut kun posti kolahtaa luukusta. Uskomattoman sopeutuvainen koiruus <3. Muitakin jänniä ja sopeutumista vaativia juttuja on sattunut. Emännällä oli koulun puolesta ensimmäinen työharjoittelu ja paikka löytyi tutulta maatilalta Lapinlahdelta.