Koiruuksia

...teen vastoinkäymisistä voimaa. Tai sitten en tee, jos mentaliteetti ei ole Elan kanssa ihan samaa luokkaa. Voi olla, että vastoinkäymiset ja epäonnistumiset aiheuttavat kehossa vastahakoista kiemurtelua ja epäonnistumisen pelkoa.   Ollaan käyty Rokin kanssa nyt ohjatuissa treeneissä pari kuukautta ja tuntuu, että edistystä on tapahtunut, uusia juttuja on tullut, sekä niitä epäonnistumisia. Epäonnistumiset itsessään ovat ihan inhimillisiä ja ne kuuluvat asiaan, eikä ilman epäonnistumisia voisi olla onnistumisiakaan. Ei kehitystä tai oppimista tapahtuisi, jos osaisi kaiken jo valmiiksi. Se koiran kanssa yhdessä tekeminen ja oppiminen on kaiken suola. Oma pieni negatiivisuus omia ohjaajan taitojani kohtaan nosti päätään pari viikkoa sitten ohjatuissa treeneissä, kun otettiin käsittelyyn ”merkitön merkki”. Tarkoitus oli lähettää koiraa eteen, ja siellä edessä oli vielä namikippokin. Rokin kanssa ollaan tehty eteenlähetystä ihan pentupallero-iässä viimeksi, joten tiesi...

Karvat nousevat pystyyn ja vähän hirvittää. Hetki sitten facebookin ihmemaailmassa kaivattiin mielipiteitä siitä, miksi koiran ruokinnan tulisi perustua lihaan, miksi koira ei voisi ruokkia pelkästään kasvisravinnolla. Selitykseksi ei (ilmeisesti) riittänyt se tosiasia, että koira on lihansyöjä. Silloin tällöin keskustelu koirien ja kissojen ruokinnasta puhtaasti kasvisravinnolla nostaa päätään. Niin käsittämättömältä kuin se valtaosasta koiran ja kissan omistajista tuntuukaan. Yksi lihansyöjän määritelmä kertoo, että lihansyöjä on eliö, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä muiden eläinten lihaa. Ei siis syömällä ainoastaan lihaa, vaan suurimmaksi osaksi. Koira on siis lihansyöjä. Katsomalla koiran purukalustoa, on selvää, ettei sillä kasviravinnon hienontamiseen soveltuvia hampaita. Sen hampaat on tehty lihan syöntiin. Koiran ruuansulatuselimistö on lyhyt, se on ”erikostunut” lihan hyödyntämiseen. Esimerkiksi hevosen ruuansulatuselimistö on pitkä, sillä on aikaa...

Tässä eräänä iltana kohtasimme Rokin ja Doulan kanssa sedän, jolla oli selkeästikin muille koirille ystävällinen suurehko koira. Oli pimeää kuin säkissä, mikä lisäsi jännitystä tilanteeseen kun setä rymysi ryteikön läpi koiransa kanssa meidän perään. Yritettiin antaa sedälle jo tietä aiemmin, mutta pimeässä ei kyllä yhtään nähnyt, mitä se setä puuhasi, ja kun setä ei liikkunut, meidän poppoo liikkui alta pois. Tai yritti kovasti. ”Saako moikata?” setä kysyi päästäen innokkaan koiransa ihan Rokin takapuoleen kiinni. ”Ei mielellään, nämä ei yleensä remmissä moikkaile”, vastaan. ”Mutta saako moikata?” setä tivaa, päästäen koiransa edelleen ihan Rokin iholle, vaikka itse yritän pitää Rokin kauempana. ”Ei”, toistan. Setä kertoo koiransa olevan ihan kiltti. Juu, niin on Rokikin, vaikkei se nyt ihan kaikkia koiria rakastakaan. Setä kiskoo koiransa (jolla oli neliveto totaalisesti jäänyt päälle) Doulan ja Mörön luo, jotka odottivat meitä sivummalla parin metrin päässä. Mörkö oli jo ottanu...

Postaus rönsyilee siis tekstiä Doulan raakaruokinnasta. Allekirjoittanut ehti olla pitkään kiinnostunut koiran raakaruokinnasta, mutta epävarmuus siitä, osaako hoitaa homman oikeasti "kotiin asti", jarrutti. Rokihan on ollut jo pitkään sellaisella ruokavaliolla, että 1/3 osa nappuloista korvataan raa'alla. Doulan saapuessa meille, sekin pääsi kokeilemaan tätä ruokintatapaa. Aluksi tämä tyyli passasi Doulallekin ihan hyvin, mutta sitten alkoi tulla vatsavaivoja, joista ei meinattu päästä millään eroon. Ja D oli oikeasti ollut rautavatsainen koiruus! Lopulta nappulat eivät maittaneet tytölle enää ollenkaan, joten allekirjoittanut sai loppusysäyksen ja "syyn" kokeilla raakaruokintaa - viimeinkin. Koiran raakaruokinnasta löytyy pilvin pimein tietoa ja "tietoa" niin netistä kuin kirjallisuudestakin. Usein tieto on melkoisen suurpiirteistä, joka ainakin itseäni häiritsee suunnattomasti. Raakaruokinta ei ole rakettitiedettä, mutta faktojen pitäisi olla varm...

Doula on viettänyt meillä aikaa nyt reilun viikon verran, ja upeasti on mennyt! Tyttö tottui nopeasti meidän arkeen ja päivärytmiin. Joka ilta se käpertyy Mörön tyynylle nukkumaan ja tuhisee siinä kunnes tulee liian kuuma. Pikkukoira Roo nukkuu sängyn toisella laidalla, allekirjoittaneen jalkoja vasten. Voisi sanoa, että meillä immeisillä on joskus hieman ahdasta, mutta ei se haittaa ;). Doulan "kuntokuurikin" lähti heti reippaasti liikkeelle. Roki on tottunut liikkumaan suhteellisen paljon, joten muutaman "kevyemmän" päivän jälkeen Doula otettiin Roon rytmiin mukaan. Aluksi meidän pidempi päivälenkki sai Deedeen (suomeksi: Doulan) hyytymään (kun Doula on tottunut liikkumaan oman mielensä mukaan vapaana), mutta äkkiä on sen kunto kyllä kasvanut! Nyt Doula reippailee melkein yhtä tehokkaasti kuin Roo ;). Doulan tyyliin kuuluu seikkailija-koiran jutut, kuten tyhjyyteen tuijottelu ja verkkainen liikehdintä. Mieluisin liikkumismuoto Doulalle onkin irrallaan jolkott...

Raakaruokinta vs barffaus? Niiden välinen raja on hieman epäselvä ja hienon hieno. Raakaruokinnan periaate on, että koiralle syötetään nimenomaan sitä raakaa ruokaa, kun taas barffaus on sen "alalaji". Barffauksen kivijalkana ovat lihaisat luut, joiden liha-luu-suhde on 50-50. Luiden viitteellinen osuus koiran ruokinnassa vaihtelee hieman lähteen mukaan, mutta osuus on h.u.o.m.a.t.t.a.v.a. Tästä se ahaa-elämys sitten lähti. Olin pitänyt barffausta sellaisena, kuin sitä kuvaillaan: luonnonmukaisena koiralle, sellaisena, mitä koira söisi luonnossakin. Ja tämän ajatuksen tulin nielleeksi ilman omien aivojen käyttämistä; se oli noloa ihan minulle itselleni. Miksi koiraeläin söisi luonnossa pääasiassa luita?? Jos susilauma kaataa vaikkapa hirven, usein ne ovat ne luut, jotka jäävät hirvestä jäljelle. Uskoisin, että ns. "pula-aikana" koiraeläimet söisivät enemmän luuta, mutta jos ruokaa on riittävästi, luiden osuus ei olisi kummoinen niiden ruokavaliossa. Olen tiennyt...

Otsikon kysymys on pyörinyt päässä parin viikon ajan - taukoamatta. Olin aina kuvitellut ymmärtäväni ainakin koiran perusruokinnan perusteet, mutta taisin olla väärässä, sillä huomasin  nielleeni sellaista "tietoa" ihan tyytyväisenä, missä ei ollut logiikkaa. Liittyen tosin barffaukseen, miten en edes koiraani ruoki, mutta kuitenkin. Tyhmä minä. Tästä seurasi armoton päänvaiva, joka ei jättänyt rauhaan. Piti kerrata itselleen niitä perusasioita, kyseenalaistaa ja tutkia. Koiran perusruokinta ei ehkä ole avaruustiedettä, mutta "tieto"tulvassa sitä saattaa sokaistua. Sitten sitä istutaan tyytyväisenä siinä sokeudessa ties kuinka kauan. Rokilla oli taas tuossa hetki sitten ripulikierre. Ripulia oli useana päivänä peräkkäin; syötiin riisiä, puuroa, kermaviiliä, vain kevyesti nappulaa, ruoansulatukselle tarkoitettuja lisäravinteita... Poitsun vatsavaivat helpottivat ja pahenivat sitten taas. Kiinteää läjää tuuleteltiin äänen ulkona ja seuraavana päivänä kirottiin. Roki...

Pahin keskustelukohu on varmaan jo mennyt ohi koskien hetki sitten tullutta MOT:n ohjelmaa ”Ihmisen vaarallisin ystävä”. Keskustelut ovat olleet kaksipiippuisia – niin kuin useimmat asiat ovat. Puhutaan vaarallisista roduista; toisten mielestä entiset taistelukoirat ja sen tyyppiset rodut ovat vaarallisia. Piste. Koiraihmisten vastahuuto oli facebookissakin nähdyt kuvat, missä useimmissa esiintyi pieni lapsi tällaisen ”tappajakoiran” kanssa. Tekstit olivat sitä luokkaa, että oikealla kohtelulla ja koulutuksella näistä saa yhteiskuntakelpoisia (ja sama pätee koiriin, hahhah). Kaikki ovat varmasti samaa mieltä tutun ajatuksen kanssa: vika on yleensä aina hihnan toisessa päässä, ei koirassa. Koira vaatii koulutusta, perehtymistä, sosiaalistamista ja aikaa. Koiran ”sielunelämää” pitää oppia ymmärtämään. On surullisen paljon koiranomistajia, jotka eivät ole sisäistäneet tätä asiaa tai sitten eivät vain välitä. Hurjan näköinen otus, joka vielä mahdollisesti käyttäytyy uhkaavasti remmi...

Joku onkin varmaan pistänyt merkille, että blogia on päivitelty muutenkin, kuin tuon edellisen postauksen merkeissä. Ulkoasua en ole muuttanut, mutta uusi banneri on ollut näytillä jo jonkin aikaa. Mitäs tykkäätte? Edellinen banneri näytti siis tältä: Omaan silmään tuo vanha banneri oli ihan hauska, mutta siinä oli ehkä vähän liikaa sitä ”jotakin”. Poikien kuvasivuja muokkasin ihan selkeyden nimissä. Laitoin kuvat vuosittain kollaaseihin, jottei kuvasivu leviäisi totaallisesti käsiin (Nucastakin kuvia on kertynyt aika lailla ;D). Uutuutena löytyy välilehti kirjurista/kotiorjasta/emäntäotuksesta! Ja mitäs sitten pojille kuuluu? Sadepäivät ovat jonkin verran rajoittaneet puuhailua ulkona (peruslenkkien lisäksi ei olla juurikaan ulkoilmassa aikaa vietetty), mutta ollaan treenailtu sisätiloissa tokoa, leikitty ja harjoiteltu noutoa Rokin kanssa siinä samassa, ja muutenkin aktivoiduttu sisäleikkien avulla. Itse jouduin flunssan kouriin reilu viikko sitten, joten koirat saivat ulkoil...

Pentukurssi läpäisty! Tai ei meillä oikeastaan ollut mitään ”loppukoetta”, mutta nyt on pentukurssit kursseiltu. Ilmoittauduttiin kyllä heti seuraavalle kurssille, joka on kaiketi sitten pentutokoa. Viimeisellä kurssikerralla meitä olikin vaan kaksi koirakkoa. Aloitettiin rallytokoilulla, johon sisältyi paljon seuraamista, perusasentoa eri vinkkeileistä, paikallaan oloa, maahan menoa jne. Ensimmäisellä yrityksellä sähläsin itse kunniakkaasti, mutta Roki antoi virheet anteeksi. Toisella yrittämällä sujuikin sitten paremmin, kun itse onnistuin keskittymään kunnolla tehtäviin. Perusasento on parantunut Rokilla huimasti, ja ollaan sitä treenattu myös kotona ahkerasti. Seuraamisessa se jää aavistuksen taakse, mutta kulkee hienosti nakin lumoissa. ”Radassa” ehkä vaikein meille oli istuminen niin, että minä kiersin koiran ja koiruus pysyi aloillaan. Nakin voimalla sekin onnistui! :)  perusasennosta perusasentoon, koira kiertää ohjaajan. Asiallisen näköistä!  Seuraavaksi otettii...