torstai 5. tammikuuta 2017

I want to be free as I'll ever be / Katsaus vuoteen 2016



Sinne meni vuosi 2016! Meidän poppoolla oli hieman sellainen muutosten vuosi, kun kumpikin meistä ihmisistä vaihtoi työnsä uuteen; itse palasin hevosten pariin ja Mörkö aloitti opiskelut.

Tavoitteet vuodelle '16 olivat tuttuun tapaan melko vaatimattomia, mutta yllätys sekin, että osa niistä tavoitettiin!

- Rokin kanssa oli tarkoitus treenata ahkerasti ja kehittyä eteenpäin. Myös pienen pienenä haaveena oli korkata tokossa ALO-luokassa, ja niinhän siinä kävi! Ja vielä oikein mukavin tuloksin ;) Kokeiden starttaaminen oli kyllä vuoden yksi kovimmista ja isoimmista asioista, koska kynnys kisaamiselle on ollut niin mielettömän korkea. Minä sydän minun Roo <3 *Check!*
- Rokin ja Doulan kanssa oli tarkoitus monipuolistaa lenkkimaastoja, kasvattaa niiden kuntoa (erityisesti neiti D) ja ehkä lihastakin kerryttää vähän lisää. Doulan oli tarkoitus pysyä tavoitepainossaan (todellakin *check*). Toivoin myös, että pystyisin pitämään koiria enemmän vapaana, mieluiten useaita kertoja viikossa. *Check!* Harmillisinta kuntoilu-osuudessa oli, kun Doulan kanssa käytiin vaan kerran "kunnolla" uimassa, kun tarkoitus oli käydä usein kesän aikana.
- Molemmille koirille oli tarkoitus järjestää enemmän aktiviteetteja ja virikkeitä. Tähän puolikas-check; Rokin kanssa ihan runsaiden treenien muodossa tuli aktivointia, Doulalle ei niinkään. Paljonhan meidän koirat kulkee mukana joka paikassa, jossa virikettä erityisesti Doulalle. Myös nuo uudet lenkkimaastot ja "rymylenkit" ovat olleet molempien mieleen, kun on ollut paljon kaikkea tutkittavaa
- Nucan kanssa halusin viettää enemmän aikaa 2016, mutta tämä ei kyllä toteutunut... Toki viikottain nähdään, mutta silti olisi mukava päästä oikeasti puuhastelemaan pikkuveljen kanssa jotakin. Nucan ehkä isoin "tavoite" oli se, että se pysyisi terveenä; tämä osittain onnistui! Ortopediltä Nucan leikatut jalat saivat terveen paperit ja paino on hallinnassa <3 Iho on pikkuveljellä vähän oireillut, liekö hiivaa tai jotain muuta, mutta nämäkin oireet onneksi pysyneet hallinnassa. Joten puoli-*check*!
- Ohjaajan tokotavoitteet suorastaan ylittyivät, vaikka vielä on pitkä matka, että voisi sanoa tosissaan kehittyneensä koiran ohjaajana :D Toivoin itselleni enemmän intoa valokuvaamiseen ja blogin pitämiseen - totaali feilaus! Vuoden henk.koht. positiivisin asia minulle oli tavoite, joka liittyi uuteen työhön ja jonka voisin sanoa suorastaan ylittäneeni: pärjää uudessa työssäsi. Juuri eilen tuli tasan vuosi täyteen työpaikalla, enkä ole katunut kertaakaan tuonne hakemista. Isosti olen kiiitollinen työpaikastani ja ihan kaikesta <3

Vuosi 2016 eteni tähän tapaan:

Tammi-helmi-maaliskuu

Emäntäotus aloitti uudet työt ja arki sai väkisinkin uudenlaisen rytmityksen. Rumpsterin kanssa treenaattiin talvikaudella hallilla ja ohjaaja haaveili hiljaa mielessään tokokokeista. Ulkokenttien sulaessa alettiin treenaamaan ulkona ja kursimaan meidän ALOa kasaan. NusaPee täytti 7v ja RokiLuu 4v <3. Lyylikin oli saavuttanut jo yhden vuoden iän :).


Huhti-touko-kesäkuu

Doula täytti 6v. <3 Yhtä kauan tuli samalla kuluneeksi siitä, kun ensimmäistä kertaa tupsahdin Lapinlahdelle ;). Rokin kanssa uskaltauduttiin meidän ekaan möllitokoon, joka sujui ihan passelisti. Hulluna me kyllä treenattiinkin Roxyn kanssa ja kehitystä selkeästi tapahtui. Nucan jalat kontroloitiin ja sai terveen paperit<3. Koirien kanssa käytiin uimassa ja pitkillä lenkeillä. Emännällä oli lomaa, joten kesä-heinäkuun vaihteessa päästiin Doulan kotikonnuille Lapinlahdelle rentoutumaan.  Reissussa tutustuttiin myös Maija Maitopartaan ;)


Heinä-elo-syyskuu

Ihana kesä, jolloin vietettiin aikaa myös koko lauman voimin. Lopulta arki taas alkoi, Roki treenasi ahkerasti tokoa, kunnes jouduttiin luopumaan meidän ryhmäpaikasta. Itsenäisesti jatkettiin harjoituksia ja korkattiin viralliset tokokisat. Saatiin huipputuloksia ja ohjaaja meinasi haljeta ylpeydestä Pieneen&Mustaan! Maija Maitoparta eli Miio tuli lisäyksenä tähän eläintarhaan sopeutuen porukkaan yllättävän nopeasti.


Loka-marras-joulu

Meidän Roki ja Doula saivat tehdä "höpsöttely"-juttuja, kun Roki jäi treenitauolle. Koirien "kuntokuuri" jatkunut tasaiseen tahtiin ja ollaan tutkittu uusia lenkkimaastoja ja -reittejä. Doula kävi kilpparikontrollissa ja Miio rokotuksilla. PikkuKissa on tullut isoksi osaksi tätä poppoota, on kuin se olisi aina ollut tässä taloudessa <3.



Mitäpä kujeita sitä sitten vuodelle 2017 voisi kehitellä? Tavoitteet & suunnitelmat voisivat näyttää jokseenkin tältä:

Roki
- lisää kisakokemusta ja TK1
- AVO-juttujen treenaus, ehkä AVO-mölleihin?
- monipuolisuutta ja iloa treeneihin! Videoi treenejä enemmän. Riko kaavoja.
- lihashuolto kohdilleen. Pidetään lenkit monipuolisina vaihtelevissa maastoissa. Mahd. paljon irrallaan oloa
- lisää aktivointia ja virikkeitä ;)
- hillintä & hallinta - treenejä ulkona
- viralliset lonkka- ja kyynärkuvat (napattu ihan vain viime vuoden tavoitteista. Tämä vähän kysymysmerkillä)

Doula
- lihashuolto kohdilleen, "urheilut" kuten Rokillakin. Pyritään pitämään lihaskunto nykyisellä tasolla tai kasvattaa sitä
- uintiharjoitukset kesällä!
- jäljelle opettaminen. Ehkä NoseWorkin kokeilua?
- lisää aktivointia ja virikkeitä ;)
- muiden koirien ohitus - treeniä ilman uikutusta

Miio
- autossa matkustamisen harjoittelua
- kesällä ulkoilua
- uusien temppujen opettelua
- lisää virikkeitä ;)
- raakaan totuttaminen?

Nuca
- kunhan pysyisi edelleen terveenä <3
- lihaskunnon kasvattaminen
- jospa nyt enemmän sitä yhteistä aikaa :)

Ohjaaja
- treeneihin hyvät suunnitelmat ja nousujohteisuutta
- enemmän valokuvaamista
- nuku enemmän
- muista tehdä asioita, joista nautit
- työssä jaksaminen ja siitä nauttiminen ;)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Myöhäinen Joulutervehdys!



Pienen pedon piti saada oma tervehdyksensä, kun ei malttanut esiintyä koirien kanssa edukseen :)
On se sievä, eikös?

tiistai 11. lokakuuta 2016

Ei paineta leukaa rintaan



Aina välillä on sellainen fiilis, ettei jaksa treenata koiran kanssa, keksiä niille tai itselleen mielekästä puuhaa, eikä varsinkaan tehdä jotain itselleen epämieluista (nimim. aika olis imuroida). Se fiilis monesti lisääntyy silloin, kun tulee syksy, kylmä ja pimeä. Silti jotenkin syksyisin tulee kamala tarve saada jotain aikaan; liekö johtuen siitä, että aivot ovat monta kertaa elämässä pakotettu aktivoitumaan koulujen alkamisen alla... Samalla olisi tarvetta kuitenkin päiväunille, kahvikupposille vilttiin kääriytyneenä, villasukille ja kaikelle supermukavalle ja rennolle.



Vaikka emäntäolento on ollut viime aikoina rättiväsynyt ja mitäänsaamaton palvelusväen pääjehu, ollaan me sentään jottain tehtykin. Rokin hurrrjan tokomenestyksen jälkeen ollaan otettu treenien osalta vähän löysemmin ja tehty jotain "ihan muita" juttuja kuin ALO-treenejä. Rox on ollut intopinkeinen päästessään taas tekemään ruutua, varsinaista noutoa, erilaisia jääviä sun muuta, joka on vaatinut vähän erilaista pään käyttöä. Suurimmassa osassa ALO-liikkeitä kun ei sinänsä ole sille enää mitään uutta, joten vaihtelu on tehnyt terää. Tietty alossakin on vielä tahkottavaa, ja vähän olisi ajatuksena hakea vielä yksi I-tulos tälle vuodelle.








Doulan kanssa ollaan tehty leppoisia asioita ja saatettu laihdutusurakka päätökseen. "Treenaus" Doulan kanssa on oikeasti höpöhöpö-hassuttelua ja temppujen tekemistä, mutta pieninä annoksina DeeDee on niistä ilahduttavan intona! Se muuntautuu suorastaan riehakkaaksi, mikä on melkoinen persoollisuuden muutos ^^ Toisaalta olisi kauhean kiintoisaa kouluttaa tuolle tytöllekin toko-asioita, se kun on niin erityyppinen kuin Roo. Tuusulassa kokeissa näkyi yksi lappari, jota tuijotettiin Mörön kanssa ihan haltioissamme ja hymy huulilla; se oli niin upee! Doulakin pystyisi siihen, mutta omalla painollaan ja omilla ehdoillaan ;)



DeeDee on päässyt "kaupoillekin" ihan yksin reipastumaan, ilman Rokia siis. Mikään arkaparkahan se ei ole ollut, mutta jotenkin tosi kiva huomata, miten se jotenkin "kantaa" itseään paremmin, kuin ennen. Se tutustuu reippaan nöyrästi uusiin ihmisiin, sen maailma ei enää mene nurin kun se kohtaa muita koiria tai - herranpieksut - sauvakävelijöitä. Viime elokuussa meillä tuli täyteen kaksi vuotta yhteistä taivalta Doulan kanssa - päivääkään ei meistä kukaan vaihtaisi pois <3.








Miio The Järjestyksenvalvoja on nyt ehkä vasta varsinaisesti kotiutunut meille, ja yllättävää kyllä, se oli aluksi ehkä vähän vieraskorea. Ihmettelin, ettei se koskaan repinyt verhoja, raapinut sohvaa, tiputellut (kauheasti) tavaroita pöydiltä, hyllyiltä jne. Se ei ollenkaan sähissyt, ei purrut, ei raapinut vaikka sitä joutui joskus puoliväkisin siirtelemään paikasta A paikkaan B. Nyt kun true-Miio on tullut ulos kuorestaan, totuus on hiukka erilainen :D. Ei se ole ollenkaan kamala termiitti, mutta siinä on pientä ilkikurisuutta ja paljon omaa tahtoa. Se myllää olohuoneen pöydät niin, että mainokset, kynät, vihkot, kalenterit ovat pitkin kämppää. Se lähtee seikkailulle vaatehuoneeseen, mihin sillä ei olisi mitään asiaa. Se raaputtaa paljaita varpaita peiton alla öisin ja joskus koettaa hampaitaan niihin. Miio on kova juttelemaan ja sillä on selvästi oma "kielensä" eri asioille, kuten leikkihetken vaatimisille ja "voisin ottaa ruokaa"-asioille. Se syöksähtelee pitkin kämppää jättäen pieniä katastrofialueita jälkeensä. Miio on tykästynyt rapsutuksiin, muttei vieläkään ole sylikissa - eikä sen toki tarvitse ollakaan. Se osaa antaa tassua, ilman käskyä tosin. Sen lemppari nukkumapaikka on Mörön reppu. Se puskee puoliväkisin koirien viereen nukkumaan ja röyhkeästi tunkee niiden eväille - ja se on koirille ihan ok, Miio on niiden lellikki. Miio on aktiivinen, äänekäs ja riehakas, ja se on vienyt kaikkien (erityisesti Mörön ;) ) sydämen kokonaan.

suloisin hiiwiö!










Tytöt, siis PikkuKissa ja Dee, kävivät kuun alussa moikkaamassa eläinlääkäriä. Doulalla oli kilpparikontrolli ja Miiolla rokotus. Doula leikki, ettei ollut paikalla ollenkaan, Miio kakkasi jo menomatkalla koppaansa, mutta selvisi piikistä reippaana tyyppinä. Miio on siitä ehkä kummallinen pikkupeto, ettei se edes epämukavissa tilanteissa raavi tai pure. Joskus leikkiessään se varovasti käyttelee aseitaan, muttei ikinä muuten. Hieno pieni kissa! Doulan arvot oli kohdillaan ja eläinlääkäri kutsui Doulaa nyt sporttimalliseksi - paino on siis kohdillaan, 19 kiloa ja 400 grammaa. Roki oli myös reissussa mukana ja pääsi puntarille ihan vaan siksi, että se on näistä tyypeistä ainoa, joka vetää intopinkeenä sisälle sinne lekuriin :D

Kaiken kiireen keskellä ehdittiin viime viikolla käydä koiruuksien kanssa päiväretkellä katsastamassa Hyvinkään mahtavia ulkoilureittejä. Koirat oli ihan liekeissä haistellessaan peurojen jättämiä viestejä, Doula kiipesi jopa emäntäotuksen perässä hirvestäjien passitorniin :D. Notskipaikalla paistettiin makkaraa, juotiin termarikahvit ja ihasteltiin maisemia. Huippua, kun saatiin pitkästä aikaa olla ihan rauhassa, ihan vaan porukalla <3 Tätä lisää!

elämäni supermies <3













tiistai 20. syyskuuta 2016

Hold me in like you were made for me, I'm losing faith in gravity

Sunnuntaina taas silmät ristissä ylös, ulos ja lenkille. Ja viskelemään palloa lyhyen tokotreenin lomassa, jotta Pienen&Mustan koiran akut eivät olisi ihan täynnä. Koirien aamuviihdytysten ja kamojen hätäisen kasaamisen jälkeen hurauteltiin taas Tuusulaan tokoilemaan.

Etelä-Suomen Spanielikerho järjesti kokeen samoilla huudeilla, missä oltiin Rokin kanssa viime sunnuntainakin. Tuomarina oli samaten Harri Laisi. Emäntäotuksen töiden vuoksi sunnuntait ovat oikeastaan ainoat sopivat päivät kokeille, joten viime kokeen onnistumisien jälkeen tuntui houkuttavalta ajatukselta kokeilla hommaa uudelleen tutussa ympäristössä. Jos se jännityskin olisi helpommin hallittavissa toisella kerralla...

Kotoa lähtiessä jännitys oli vielä ihan siedettävää, mutta kisapaikalla se oli jopa karmeampaa, kuin viime viikolla! :D Roo oli viimeksi niin niin hyvä, eihän se voisi olla yhtä hyvä taas? Olin varma, että luvassa olisi jonkin sortin katastrofi.

Oltiin taas viidensinä vuorossa, mikä oli ihan hyvä. Ohjaajan jännityskäyrä vaan nousi, kun alokkaan koirakot kerääntyivät paikalle. Alert alert, valkoinenpaimenkoira, Rokin kauhu. Ja airedaleninterrieri, toinen ei niin paljon luottamusta herättävän näköinen tyyppi Rokin mielestä. Kauhulla odotin paikkista, jos Roo joutuisi jomman kumman viereen. Onneksi lopulta päästiin kuitenkin (ihastuttavan) beussin viereen ja paikkis meni hienosti. Pisteiksi 10 ;)

Yksilöliikkeitä varten maltoin vähän vähemmän lämmitellä ja viritellä. Kehään mennessä päästiin omaan kuplaan ja Roo tuntui heti jotenkin super hyvältä.




Luoksetulo 10
  - bravuuri on bravuuri

Kauko-ohjaus 10
  - taas hurraa hurraa ja pienet voiton tanssit mielen sopukoissa

Maahan meno seuraamisen yhteydessä  10
  - hieno! Joku vähän paineisti koiraa, kun haukotteli kesken kaiken

Seuraaminen 9
  - Rokiksi äärettömän kiva <3 Kaaviossa oli meille just merkittävillä hetkillä äksöniä, koska esmes juuri ennen ekaa pysähdystä ohjaajasta tuntui, että koira lähtee lapasesta. Edisti myös jonkin verran, jonka puolestaan hidas käynti pelasti. Taas myös haisteli vähän, mutta pysyi matkassa. Lopussa vino perusasento, mikä ihan ohjaajan oudon liikehdinnän syytä.

Noutoesineen pitäminen 10
  - kuten kaukoissa; bileet!

Estehyppy 10
  - jes! Tätä on vaikea treenata kotona, kun ei hyppyä omista. Rakensin siis sählymailasta, keittiöjakkarasti ja sängyn ja patjan välisestä raosta toimivan kombon tämän treenaamiseen... Jotain hyötyä viritelmästä siis oli, koska loikkasi tällä kertaa Rokimaiseen tyyliin :D

Kokonaisvaikutus 9
 - haukkui muutaman kerran, siitä pistevähennys. Tämä(kin) oli ohjaajasta paljolti kiinni, koska palkkasin koiraa melko innostavasti, jotta se saisi selkeän palautteen hyvästä työstä. Tuomari kommentoi, että onneksi se ei hauku liikkeiden aikana ja että se on nimenomaan sitä intoilusta johtuvaa haukkumista. Itse kiinnitin huomiota (videota katsoessa) siihen, että meidän siirtymät on ihan retuperällä, vaikka ollaan niitä treenattu. Koira on ihan kaffella, eikä ohjaaja ota sitä edes hallintaan :D Tästä johtuen jouduin jonkin verran kalastelemaan Rokia takaisin hommiin.

Pisteet 195, I-tulos ja luokkavoitto kunniapalkintoineen! Mieletön Roki!

kommee on palkintoporsas ja pisterivi


Yksi kanssakilpailija sanoi ennen tulosten julkistamista, että luokkavoitto tulee varmasti meille, kun meni niin upeesti. Minä siihen, etten edes pisteitä katsonut, kun en uskaltanut :D Alokkaassa oli 13 koirakkoa ja pisteitä julkistaessa totesin, että me ei sitten edes I-tulosta saatu, kun ei meitä kutsuttu hakemaan kisakirjoja ennen kolmea parasta koirakkoa. Tuomari kun ilmoitti, että luokkavoitto menee espanjanvesikoiralle, kattelin ympäriinsä että miten mulla oli mennyt ohi, että täällä oli toinenkin perro.
Mutta ei, ME, meidän tiimi oli se luokkavoittaja! Pieni&Musta ja sen ohjaaja. Mieletöntä :)
Palkintopallilla oleskelu olikin Rokille kova paikka, kun se siinä kohtaa sitten joutui sen valkoisenpaimenkoiran viereen... :D

Vähän voi henkseleitä paukautella, vähän voi tuulettaa. Roki on maailman hienoin pieni koiruus.




edustus!





tiistai 13. syyskuuta 2016

Alokas Roo

Viime sunnuntaina herätyskello pirisi aikaisin vapaapäivän ja meidän ensimmäisen tokokokeen kunniaksi. Roki Rumpsis oli onnellisen tietämätön ja huoleton, toisin kuin emäntäotus joka aloitti stressaamisen jo hyvissä ajoin. Reippaan aamulenkin yhteydessä tehtiin lähikentällä vielä ihan vähän tokoa ja leikittiin hurjana pallon kanssa. Rokin fiilikset olivat katossa ja yhteistyö pelasi. Hyvillä mielin siis palattiin kotiin - raahaten vielä vähän unensekaista Doulaa matkassa - syömään aamupalaa ja valmistautumaan lähtöön.

Kokeen järjesti Springerspanielit ry Tuusulassa. Matkalla Doula tipautettiin hoitoon "mummulaan", koska Mörkö lähti meille kuskiksi ja henkiseksi tueksi kokeeseen. Matkalla paikan päälle meinasi paha ahdistus iskeä, mutta kunhan muistaisi itse olla koiran kanssa siinä hetkessä, sen kanssa kahdestaan, meillä olisi kaikki oolrait. Treeniähän tämä koe meille olisi.

Koepaikalla stressaantunut emäntäotus ehkä pikkuisen liikaa kävi pientä koiraa juoksuttamassa pissalla ja virittelemässä sitä lelujen ja namien kera. Roki oli hyvin mukana menossa, mutta jos se osaisi puhua, se olisi käskenyt emännän relata, se osaa kyllä. Mikrosirun tarkastus ei Rokia hetkauttanut, eikä mikään muukaan - se oli vaan tyytyväinen päästessään reissuun! Ohjaaja toisteli liikejärjestystä puoli ääneen mutisten itsekseen ja Roki hengaili itseensä tyytyväisen näköisenä.

Tuomarin alkuhöpöttelyiden jälkeen oltiin heti ekassa paikkisryhmässä. Ohjaaja oli jossain omissa maailmoissaa, joten Rokikin oli vähän haahuileva kehään mennessä. Kenttä oli osaksi hiekkaa, osaksi nurmea, joka osoittautuikin jännäksi meille, koska ei olla Roon kanssa treenattu aikoihin nurmikentällä. Nenä meinasi viedä pientä miestä mennessään, mutta jäi hyvin paikkamakuuseen vaikka itse manasin, että tämä on ihan varmasti just se kerta, kun koira lähtee ekaa kertaa ikinä hillumaan sieltä rivistä. No, ei lähtenyt, vikisi vain vähän. Tuomari ei vissiin pientä äänihaittaa huomannut, koska 10 tuli.

Yksilösuorituksia varten kiskoin Rokin autosta, kun meiltä edeltävä koirakko aloitteli vuoroaan kentällä. Käytiin taas pikapissatuksilla ja virittelemässä äksöniin. Roki tuntui oikein passelilta, mutten tehnyt kuin pientä, skarppia seuraamista ja perusasennossa nameista luopumista jonkin moisen keskittymisen toivossa.  Ja vielä muutama nostattava leluriekutus jonkin helpon tehtävän perään. Siitä sitten vaan kohti koitosta. Näin meidän työskentelyä arvioi tuomari Harri Laisi:

Estehyppy 0 Voi miten vahva aloitus :D Roki jäi hyvin esteen taa ja tuli lopuksi hienosti perusasentoon, se vaan "unohti" hypätä siinä välissä. Liekö harjoittelun puutetta vai palasiko koiran mieleen hetki, kun se löi takapolvensa umpiesteeseen talvikaudella hallilla? Hyppy siis treeniin, vaikka onkin tähän asti ollut aina tosi varma.

Kaukokäskyt 10 Roki oli huisin upee! Ohjaajan pää oli pilvissä, koska näihin on käytetty älyttömästi aikaa ja jaksettu uskoa siihen, että ne onnistuu vielä joskus. Nyt ne onnistui!

Luoksetulo 10 Rokin bravuuri.

Seuraaminen 9,5 Tähänkin taas pieni sisäinen tuuletus ja riemukas sosiaalinen palkkaus koiran suuntaan. Huimaa edistystä! Videolta näkyy, että muutaman kerran haistelee pikaisesti maataa, muuten voi paukutella henkseleitä ylpeydestä. Minä <3 mun Roo.

Maahan meno seuraamisen yhteydessä 10 Oikein passeli.

Noutoesineen pitäminen 10 Kauhulla jaksan aina odottaa tätä liikettä, mutta siis kymppi?? Olin ihan onnesta sykkyrällä, kun oli niin upee :D Tämä on ollut meille vaikein liike, joten vaikea uskoa todeksi, että Roki näytti taas parastaan.

Kokonaisvaikutus 8,5 Muutamasta rääkyhaukusta lähti pisteet. Tuomari kehui Rokin työskentelyä, eikä löytänyt oikeastaan muuta huomautettavaa, kuin tuon äänihaitan. Seuraamisen kaikki osa-alueet saivat "erityismaininnan". Jos ei oltaisi nollattu hyppyä, oltaisiin oltu ihan lähellä maksimipisteitä.

175,5 pisteellä 1-tulos ja 4. sija! Vaikka ohjaaja mokailikin, vaikka koira meinasi heti kärkeen lähteä noutamaan omaa kapulaansa muovilaatikon päältä, jonne ohjaaja sen jätti odottamaan pitoa varten, vaikka hyppy epäonnistui ja vaikka rääkyräkytystä hieman ilmeni, ei olisi voinut mennä paremmin! Roki oli ihan mahtipontisen upea, me tehtiin yhdessä omassa kuplassa! Rokin kasvattaja jo sen tiesi, että tämä pieni koira tulee tekemään ihmeitä monen ihmiseen elämään ;) Ihan jo arjessakin tuo Pieni&Musta mullistaa maailman, saatikka näissä "suuremmissa" kuvioissa. Ohjaajan ääretön kisakammo on nyt selätetty, joten nähtäväksi jää, mihin me vielä yhdessä päädytään.


Nyt saatiin myös videomateriaalia. Kuva ei ole kummoista, en tiedä mitä meidän kennelpoika Mörkö puuhasteli samalla kun kuvasi suoritusta, mutta kyllä siitä saa sen selvää, että jotain tyyppejä siellä kentällä liikkuu :D


Kokeen jälkeen ajeltiin kotia kohti ja noutamaan neiti D. Jäätiin vehkojalle vielä ulkoiluttamaan omat koiruudet kera Nucan ja Lyylin. Roki sai lepuuttaa aivojaan juoksentelmalla irrallaan pellolla isoveli-Nucan kanssa. Kun otin Rokista takapihalla "loppukuvaa", Nucan oli tietenkin päästävä myös poseeraamaan :) Pitkä on miehen tukka, pian pääsee onneksi parturiin.
 




keskiviikko 24. elokuuta 2016

Miio-Ohoi!

PikkuKissa saapui taloon!



Lapinlahden reissuilta ei näköjään koskaan voi palata ilman pientä lisäystä tähän eläintarhaan taikka vähintään ilman, että ihastuisi silmittömästi johonkin elikkoon... Allekirjoittanut on "puhtaasti" koiraihminen, en ole koskaan erityisemmin edes pitänyt kissoista... En ole edes koskaan hakenut netistä mitään sanoilla "söpöt kissavideot".
Kuitenkin Lapinlahdella ihastuin pieneen ilvekseen, joka oli nimeltään Maija Maitoparta.



Lapinlahdella Doulan kasvattaja Johanna, pitää yksityistä kissakotia Hätäapukissalaa , jossa tietenkin tuli vietettyä aikaa, kun oltiin siellä lomailemassa. Vaikka en ole niitä "kissaihmisiä", pienet pedot ja kissanpennut kuitenkin vetävät jonkin verran puoleensa. Kissalassa silmiin osui heti pieni, melko arka, tynkähäntäinen pikku-kissa, joka sukkuloi sujuvasti muiden kissojen joukossa, tappoi hulluna huiskaleluja ja tuli lähelle herkkujen houkuttamana. Meillä Mörkö on se Kissatyyppi, joka ymmärtää noiden sielunelämää paremmin, kuin minä. Koirakiintiö on meillä ehdottoman täynnä tällä hetkellä, mutta joskos kissa meille mahtuisi? Käytiin kissoja viihdyttämässä päivittäin lyhyen loman verran, ja mietittiin, voitaisiinko ottaa PikkuKissaa meille koeajolle. Johanna oli vielä sopivasti tulossa tänne etelään elokuussa, joten meillä oli aikaa miettiä asiaa, ja kissa pääsisi Johannan matkassa tänne päin, jos sen tahtoisimme koeajalle. En tajunnut, että minulla olisi koskaan sellaista unelmaa, PikkuKissa-unelmaa. Itsekuria minulla ei ole lainkaan, joten pieni kissapeto tupsahti meille elokuun alussa!

<3


Maija Maitoparta sai nimekseen Miio. Ensimmäiset päivät se oleili valitsemassaan piilopaikassa, eikä juuri liikkunut. Roki ja Doula saivat totutella kissan olemassaoloon lähinnä hajun avulla. Doulahan on asunut suurimman osan elämästään kissataloudessa, ja Rokikin on tottunut jonkin verran kissoihin, mutta silti emäntäotusta jännitti, kuinka yhteiselo lähtisi sujumaan. Doulalla on taipumusta sytytellä saalistamisintoaan minkä tahansa pienen ja liikkuvan kohteen havaitessaan, ja Rokihan nyt on ihan vietävissä kuin pässi narussa.

Miio ensimmäisinä päivinään meillä


Miio sai aluksi totutella meihin ihmisotuksiin, koska se ei ihan "täysin kesy" vielä meille tullessaan ollut. Annoin sen olla piilossaan rauhassa, vein vain herkkuruokaa sen lähettyville, jonka avulla houkuttelin sitä asteittain pois piilosta. En yrittänyt sitä väkisin silitellä tai muuta sellaista, se sai vaan tottua siihen, että ihminen on paikalla. Kärsivällisyys palkittiin ja Miio alkoi uskaltautumaan yhä pidemmälle piilostaan, pesemään itseään vaikka oltiin paikalla ja leikkimään varovasti. Öisin se piti omia bileitään olohuoneessa niin, ettei melkein nukutuksi saatu.

"Herätys!! Mun on nälkä!"


Yhtenä yönä sillä sitten - riehumisen tuoksinnassa - naksahti, ja siitä tuli osa tätä porukkaa. Se alkoi huutamaan emännältä ruokaa, se rupesi kipittämään perässä joka paikkaan, etsi uusia itselleen mieluisia paikkoja tiputellen kamoja lattialle ja kaikken paras: se ystävystyi koiruuksien kanssa! Doula ja Roo pidettiin jatkuvassa kontrollissa, kun Miio alkoi liikkumaan porukoissa, mutta aika pian ihmiset saivat relata, kun koirat oppivat suhtautumaan kissaan rauhallisesti. Nyt Miio jo juoksee koirien seassa, puskee niitä, ottaa vastaan suukkoja ja kulkee koirien alta jos ne tukkivat tien. Päiväuniaikaan se mielellään köllii lattialla useimmiten Doulan läheisyydessä. Yöt se sitten nukkuukin sängyssä koirien ja ihmisten joukossa :D Sylikissa Miio ei vielä ole, mutta silityksistä se pitää kauheasti. Jotenkin kauhean onnelliseksi tuo kissa on meidät tehnyt <3 

Pieni&Musta ja PikkuKissa

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Älä tuu droppaa mun tunnelmaa.

Hiukan jälkijunassa mennään, mutta meidän juhannus näytti aikalailla tältä:


Eli suunnattiin juhannuksena ensimmäisen "oikean" kesälomareissun merkeissä Lapinlahdelle Doulan kotikonnuille. Reissu oli (tietenkin) huippu <3 Heti ensimmäisenä iltana nautittiin jättimäisestä juhannuskokosta ja grilliruuasta. Päästiin kunnon lomafiiliksiin nukkumalla aitassa (huvittavinta ehkä oli nukkua hyttyssuojaharson alla niin, että Pieni&Musta oli myös sen suojissa ;D), käymällä kalassa ja uimassa, lääppimällä poneja, lehmiä, kissoja ja koiria, ja ihan vaan löhöilemällä. Mörkö ja Pienet saivat monta kalaa, ja Doula olisi innoissaan halunnut avustaa niiden käsittelyssä, kun samaan aikaan Roki joutui arestiin remminperään ettei muli joessa koukkujen seassa. Ehdittiin käymään kesäjäätelölläkin ja allekirjoittanut sai vihdoin Fazerina-jätskin, josta on unelmoinut koko vuoden. Koirat nauttivat äärettömästi vapaudestaan ja saivat uuden kaverinkin. Immeiset nauttivat äärettömästi reissusta ja kaikista rakkaista ihmisistä, kiitos <3 Ja emäntäotuksen kohokohta oli tietenkin ainoa oikea Rakkaus, se elämäni hevonen Vani.




rantavahti ^^

Doula ihastui hulluna uuteen ystäväänsä, Miloon. Milo oli etsimässä uutta kotia Lapinlahdella, mutta valitettavasti Milo jouduttiin lopettamaan 14.7. Pieni ja hurmaava Milo <3

Milo <3


"Huuuuuisiiiiin hauskaaaa!"



Rokista ehkä kaikista huipuinta oli uiminen! Se silloin tällöin hiippaili salaa itsekseenkin uimapaikalle odottelemaan, josko joku tulisi heittämään sille jotain keppiä sinne.






Myös muksujen seassa uiminen hoituu Roolta ;)


Meillä oli siis huippuloma!