Koiruuksia

Täällä ollaan vielä! Koirat ja Miio voivat hyvin, ihan tavallista elämää vietetään, eikä mitään maailmaa mullistavia katastrofeja ole tapahtunut - blogin päivitys on vain jäänyt kaikkien arjen kiireiden alle. Talvikin on jo menneen talven lumia (ehheh). Roki on "lomaillut" pitkän talven tokoilun osalta, mutta nyt ollaan taas kertailtu ALO-juttuja sen toivossa, että päästäisiin tänä kesällä vielä kokeeseen (ja toivon mukaan saataisiin TK1 ;) ). Yllättävän äkkiä esim. seuraaminen on mennyt samanlaiseksi pöllöilyksi, mitä se oli ennen, kuin siitä vihdoin saatiin hyvää! Noo, on tässä emäntäotuksella vielä vähän lomaa jäljellä, joten aika seuruun tehotreenaamiselle pitäisi löytyä. Doulalla on kaikki ihan hienosti. Sen pääasiallinen duuni on ollut olla halinallena (rooliinsa suhtautuu ihailtavalla innokkuudella) niin ihmisille, kuin parhaalle "hoitolapselleen" Miiolle. Doulalla ja tuolla kissalla on spesiaali suhde, pitäisi oikein ottaa jottain vi...

Pienen pedon piti saada oma tervehdyksensä, kun ei malttanut esiintyä koirien kanssa edukseen :) On se sievä, eikös?

Aina välillä on sellainen fiilis, ettei jaksa treenata koiran kanssa, keksiä niille tai itselleen mielekästä puuhaa, eikä varsinkaan tehdä jotain itselleen epämieluista (nimim. aika olis imuroida). Se fiilis monesti lisääntyy silloin, kun tulee syksy, kylmä ja pimeä. Silti jotenkin syksyisin tulee kamala tarve saada jotain aikaan; liekö johtuen siitä, että aivot ovat monta kertaa elämässä pakotettu aktivoitumaan koulujen alkamisen alla... Samalla olisi tarvetta kuitenkin päiväunille, kahvikupposille vilttiin kääriytyneenä, villasukille ja kaikelle supermukavalle ja rennolle. Vaikka emäntäolento on ollut viime aikoina rättiväsynyt ja mitäänsaamaton palvelusväen pääjehu, ollaan me sentään jottain tehtykin. Rokin hurrrjan tokomenestyksen jälkeen ollaan otettu treenien osalta vähän löysemmin ja tehty jotain "ihan muita" juttuja kuin ALO-treenejä. Rox on ollut intopinkeinen päästessään taas tekemään ruutua, varsinaista noutoa, erilaisia jääviä sun muuta, joka on vaatinu...

Hiukan jälkijunassa mennään, mutta meidän juhannus näytti aikalailla tältä: Eli suunnattiin juhannuksena ensimmäisen "oikean" kesälomareissun merkeissä Lapinlahdelle Doulan kotikonnuille. Reissu oli (tietenkin) huippu <3 Heti ensimmäisenä iltana nautittiin jättimäisestä juhannuskokosta ja grilliruuasta. Päästiin kunnon lomafiiliksiin nukkumalla aitassa (huvittavinta ehkä oli nukkua hyttyssuojaharson alla niin, että Pieni&Musta oli myös sen suojissa ;D), käymällä kalassa ja uimassa, lääppimällä poneja, lehmiä, kissoja ja koiria, ja ihan vaan löhöilemällä. Mörkö ja Pienet saivat monta kalaa, ja Doula olisi innoissaan halunnut avustaa niiden käsittelyssä, kun samaan aikaan Roki joutui arestiin remminperään ettei muli joessa koukkujen seassa. Ehdittiin käymään kesäjäätelölläkin ja allekirjoittanut sai vihdoin Fazerina-jätskin, josta on unelmoinut koko vuoden. Koirat nauttivat äärettömästi vapaudestaan ja saivat uuden kaverinkin. Immeiset nauttivat äärettömästi reissus...

Loma ei olekaan jotakin syötävää! Allekirjoittanut on yrittänyt kovasti rentoutua tässä kuussa, kun on lomaa "oikeista" töistä - muutama työvuoro on toisessa osoitteessa, mutta alkukuussa on ollut aikaa olla ihan villi ja vapaa. Luonnollisesti koiruuksille on ollut extra-aikaa, ja emäntäotus onkin keksinyt jos jonkinlaista sirkushuvia niiden päänmenoksi. Ennen kuin tassuväki tottui uuteen "päivärytmiin", oli meillä havaittavissa pientä lomauupumusta, joka nyt jo on vähän tasoittunut, kun emäntä ei enää stressaa loman rajallisuudesta ja osaa ottaa vähän iisimmin. Onneksi (tietenkin) kaikki yhteinen tekeminen on ollut koiruuksista hurrrjan hauskaa! Luvassa siis meidän lomatunnelmia lähinnä kuvasaasteen muodossa, olkaat hyvät! Hiekkakuopalla tällä kaksikolla oli menoa ja meininkiä. Doulakin kirmaili intona kuin villipeura :D "Toi on susi", sanoi serkkuni poika Doulasta <3 Välillä ehti poseeraamaankin... ...mutta kylläpä ot...