Koiruuksia

Sunnuntaina taas silmät ristissä ylös, ulos ja lenkille. Ja viskelemään palloa lyhyen tokotreenin lomassa, jotta Pienen&Mustan koiran akut eivät olisi ihan täynnä. Koirien aamuviihdytysten ja kamojen hätäisen kasaamisen jälkeen hurauteltiin taas Tuusulaan tokoilemaan. Etelä-Suomen Spanielikerho järjesti kokeen samoilla huudeilla, missä oltiin Rokin kanssa viime sunnuntainakin. Tuomarina oli samaten Harri Laisi. Emäntäotuksen töiden vuoksi sunnuntait ovat oikeastaan ainoat sopivat päivät kokeille, joten viime kokeen onnistumisien jälkeen tuntui houkuttavalta ajatukselta kokeilla hommaa uudelleen tutussa ympäristössä. Jos se jännityskin olisi helpommin hallittavissa toisella kerralla... Kotoa lähtiessä jännitys oli vielä ihan siedettävää, mutta kisapaikalla se oli jopa karmeampaa, kuin viime viikolla! :D Roo oli viimeksi niin niin hyvä, eihän se voisi olla yhtä hyvä taas? Olin varma, että luvassa olisi jonkin sortin katastrofi. Oltiin taas viidensinä vuorossa, mikä oli ihan hyv...

Viime sunnuntaina herätyskello pirisi aikaisin vapaapäivän ja meidän ensimmäisen tokokokeen kunniaksi. Roki Rumpsis oli onnellisen tietämätön ja huoleton, toisin kuin emäntäotus joka aloitti stressaamisen jo hyvissä ajoin. Reippaan aamulenkin yhteydessä tehtiin lähikentällä vielä ihan vähän tokoa ja leikittiin hurjana pallon kanssa. Rokin fiilikset olivat katossa ja yhteistyö pelasi. Hyvillä mielin siis palattiin kotiin - raahaten vielä vähän unensekaista Doulaa matkassa - syömään aamupalaa ja valmistautumaan lähtöön. Kokeen järjesti Springerspanielit ry Tuusulassa. Matkalla Doula tipautettiin hoitoon "mummulaan", koska Mörkö lähti meille kuskiksi ja henkiseksi tueksi kokeeseen. Matkalla paikan päälle meinasi paha ahdistus iskeä, mutta kunhan muistaisi itse olla koiran kanssa siinä hetkessä, sen kanssa kahdestaan, meillä olisi kaikki oolrait. Treeniähän tämä koe meille olisi. Koepaikalla stressaantunut emäntäotus ehkä pikkuisen liikaa kävi pientä koiraa juoksuttamassa pis...

Huh huh, meidän ihka ensimmäinen möllitoko on nyt takana, ja fiilis on edelleen hieno ja toiveikas! Palataan aiheeseen vielä lopuksi ;) Kevät ja aurinko piristävät niin koiria, kuin immeisiäkin. Rokin kanssa päästiin korkkaamaan ulkokenttäkausi omatoimitokoiluissamme, ollaan päästy samoilemaan lumettomiin metsiin ja muutenkin laajentamaan taas lenkkeilyreittejä. Roki ja Nuca saivat molemmat kesälookit, ettei tarvitse paahtua kevätauringon alla paksussa pehkossa. Myös Lyyli kävi nypittämässä karvansa. Doula ei ehkä ole niin kauhean innoissaan ilmojen lämpenemisestä, kun hiki tulee heti välittömästi kun varvastaan liikauttaa, mutta rusakoiden villiintyminen lähimetsistä on selkeästi kevään iso plussa (nimim. aamulenkillä meinasi käsivarsi irrota torsosta). Roki Rollisen treenit saivat vähän lisäbuustia möllitokojen lähestyessä jokseenkin uhkaavasti. Itse olin hyvin tietoinen, mitkä liikkeet eivät vielä olleet ihan "valmiit", ja mitä enemmän stressasin koko kisoja, sit...

Sain Mörön matkaan videoimaan meidän eilistä tokosettiä tuossa läheisellä kentällä. Yleensä allekirjoittanut heittää koko homman ihan läskiksi jos tietää, että nyt hei tallennetaan sitä tekemistä ja sitä on vielä tarkasteltava myöhemmin. Jotenkin sitä ”paineistuu” ja tekee mitä sattuu, jotta voi sitten videoita katsellessa sanoa, että tuo nyt oli vaan huono päivä. Eilen sain kuitenkin jotenkin ryhdistäydyttyä ja tehtyä hyvällä asenteella – Roki oli hyvin menossa mukana ja meillä oli hauskaa, niin kuin meillä yleensä on kun nyhrätään ihan vaan kahdestaan. Seuraamista ollaan tahkottu, kokeiltu eri juttuja ja yritetty työstää. Videoinnilta odotin eniten sitä, että pääsen itse näkemään, onko sitä kehitystä tapahtunut. Ja sain yllättyä iloisesti! Hassua ”pompsahtelua” ei juurikaan ilmennyt, ihan muutama huomaamisen arvoinen poikitus vilahti mennä, mutta ihan mahti kontakti! Kontaktia oikeastaan rikkoi vain mahdoton koiruuden aivastelu ;) Ja seuraamisen paikka oli tosi hyvä! Suoruus on...

Ulkokenttien sulaminen (ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden kuivuminen) saa aikaan toko-hysterian. Ihan huippua kun on tilaa, eikä tarvitse yrittää nyhrätä jotakin onnetonta kaksion makuuhuoneen nurkassa! Auringon tuoman valoenergian voimin onkin sitten tullut Rollisen kanssa treenailtua melkoisen paljon. Allekirjoittanut alkoi vetämään ensimmäistä kertaa tokokurssia Mäntsälässä, joten sen luoma positiivinen paine on heittänyt lisää vettä myllyyn. Roki toimi tietenkin pätevänä apuopena kurssilla ;). Itse tuli kerrattua alkeita, ja huomattua taas miten eri tavoilla voikaan toko treenata! Roki on päässyt kokeilemaan koekaniinin roolia kun emäntä haluaa testata kaikkea uutta ja jännää nyt heti, sekä ollaan viritelty yhteistä säveltä jo osattujen taitojen osalta. Rokinhan kanssa ollaan tokoiltu oikeastaan siitä asti, kun se on ollut pentupalleroinen. Sen kanssa on kuitenkin "jämähdetty" tutulle ja turvalliselle tasolle, eikä edistystä ole hirmuisesti tapahtunut...

D:n pallorakkaus <3 Toin töistä viime perjantaina pallon lähinnä ajatellen Rokia, joka on hulluna palloihin. Doula oli intopinkeenä kun olin tullut juuri kotiin ja se nappasi uuden pallon suuhunsa. Jo se, että D ottaa leluja suuhunsa, saatikka luo niihin ajatustakaan, olisi ollut iso juttu. Doula ei "osaa" leikkiä, eikä se oikein tunnu ymmärtävän lelujen päälle (menneisyydessään vajonnut "masennukseen" huonojen kokemuksien vuoksi paikassa, jonne D:n piti jäädä asustelemaan; sen jälkeen ei ole innostunut oikeastaan mistään ja on hyvinhyvin varovainen koiruus). Koetin vierittää palloa lattiaa pitkin, ihan vain kokeillakseni, miten Doula reagoi... ja se INNOSTUI ja NOUTI palloa! <3 Doula, joka kantaa häntäänsä korkealla, pitää korviaan pystyssä ja innostuu pallosta, pystyisi pelastamaan maailman huonoimmankin päivän! Hehkutuksen arvoinen, arkinen ja silti älyttömän merkityksellinen episodi <3