Koiruuksia

 "anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D. Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin. Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuis...

Voisi sitä ehkä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että blogi on jäänyt päivittämättä... Mutta nyt tulee alkuvuodesta kertova pläjäys! Maaliskuussa palattiin neiti D:n kotikonnuille Lapinlahdelle! Ennen reissua tosin piipahdettiin eläinlääkärissä vahvistamassa epäilys siitä, että Doulalla tosiaan on kilpirauhasen vajaatoiminta, kuten Nucalla. Lääkitys aloitettiin ennen reissua ja ollaan käyty kontroloimassakin vaivaa reissun jälkeen. Lääkitys on "purrut" Doulaan hyvin: se on laihtunut (!) ja piristynyt hurjasti :) Rakkaus Lapinlahdella vietettiin aikaa ponien ja muiden otusten parissa. Koiruudet olivat onnessaan maalla; saivat olla vapaana, kieriä heinissä ja possun kakassa, läiskytellä kurassa ja juoksennella erilaisten ajovälineiden perässä. Myös allekirjoittanut tieteskiin nautiskeli myös olostaan ;) Kuten kuvista näkee, Roki satutti tassunsa heti reissun alkumetreillä. Tai oikeastaan se sai haavan anturaan jo kotona, mutta puolittain parantunut haava repsahti...

Vilskettä on riittänyt! Ensinnäkin allekirjoittanut ja pikkukoira Roo muuttivat poikamiesboxistaan yhteiseen kotikoloon Mörön kanssa :). Roki suhtautui muuttoon ihan mukavasti vaikka jännittää Mörköä edelleen vaihtelevalla volyymilla; välillä Roki on ihan parasta kaveria Mörön kanssa, välillä luikkii pitkin seiniä karkuun... Outo otus. Uuteen asumukseensa Roki tottui nopeasti - isoveli Nuca oli tukena ensimmäisellä tutkimusretkellä uudessa asunnossa - ja löysi tutun ja turvallisen petinsä, jossa on edelleen Ebba-äidiltä saatu viltti. Näin makuuhuoneesta tuli Rokille se turvallinen paikka, missä se viihtyy yksin ollessaankin hyvin. Uuden kodin uudet äänet kiinnostavat pikkukoiraa, mutta tähän mennessä ei ainakaan ole haukkunut, eikä ilmoitellut kun posti kolahtaa luukusta. Uskomattoman sopeutuvainen koiruus <3. Muitakin jänniä ja sopeutumista vaativia juttuja on sattunut. Emännällä oli koulun puolesta ensimmäinen työharjoittelu ja paikka löytyi tutulta maatilalta Lapinlahdelta. ...