Koiruuksia

Menin ja ilmoitin Pienen&Mustan Uudenmaan Kennelpiirin TOKO-piirimestaruuksiin, jonka järjestivät Järvenpään Koirakerholaiset. Ilmoittautuminen kadutti ihan pienesti oikeastaan heti, kun olin sen laittanut virkussa menemään. Eihän me olla edes käyty missään "oikeissa" treeneissä! Ollaan toki tehty ihan viikottain ALO-juttuja just sillä ajatuksella, että jos sen viimeisen I-tuloksen vielä jostain saisi. Mutta ohjatuissa, jonkun valvovan silmän alla, ei olla treenattu pitkiin aikoihin. Pari viikkoa ennen h-hetkeä, Roki tuntui ihan kivalta treeneissä, haukkui eikä ollut ihan samassa kuplassa ohjaajan kanssa, mutta teki hyvällä asenteella ja tarkasti (paitsi seuraamisessa, paikka huiteli milloin missäkin, se hyppi kesken liikkeen ja puuhasteli milloin mitäkin, ääääks!) Ajattelin, että selvittäisiin ehkä itseämme nolaamatta (tai ohjaaja selviäisi, Rokistahan kaikki on aina vaan siistiä ja hauskaa). 10.9 matka kisapaikalle meni niin iloisesti, että ihan oksetti jännityksest...

Sunnuntaina taas silmät ristissä ylös, ulos ja lenkille. Ja viskelemään palloa lyhyen tokotreenin lomassa, jotta Pienen&Mustan koiran akut eivät olisi ihan täynnä. Koirien aamuviihdytysten ja kamojen hätäisen kasaamisen jälkeen hurauteltiin taas Tuusulaan tokoilemaan. Etelä-Suomen Spanielikerho järjesti kokeen samoilla huudeilla, missä oltiin Rokin kanssa viime sunnuntainakin. Tuomarina oli samaten Harri Laisi. Emäntäotuksen töiden vuoksi sunnuntait ovat oikeastaan ainoat sopivat päivät kokeille, joten viime kokeen onnistumisien jälkeen tuntui houkuttavalta ajatukselta kokeilla hommaa uudelleen tutussa ympäristössä. Jos se jännityskin olisi helpommin hallittavissa toisella kerralla... Kotoa lähtiessä jännitys oli vielä ihan siedettävää, mutta kisapaikalla se oli jopa karmeampaa, kuin viime viikolla! :D Roo oli viimeksi niin niin hyvä, eihän se voisi olla yhtä hyvä taas? Olin varma, että luvassa olisi jonkin sortin katastrofi. Oltiin taas viidensinä vuorossa, mikä oli ihan hyv...

Viime sunnuntaina herätyskello pirisi aikaisin vapaapäivän ja meidän ensimmäisen tokokokeen kunniaksi. Roki Rumpsis oli onnellisen tietämätön ja huoleton, toisin kuin emäntäotus joka aloitti stressaamisen jo hyvissä ajoin. Reippaan aamulenkin yhteydessä tehtiin lähikentällä vielä ihan vähän tokoa ja leikittiin hurjana pallon kanssa. Rokin fiilikset olivat katossa ja yhteistyö pelasi. Hyvillä mielin siis palattiin kotiin - raahaten vielä vähän unensekaista Doulaa matkassa - syömään aamupalaa ja valmistautumaan lähtöön. Kokeen järjesti Springerspanielit ry Tuusulassa. Matkalla Doula tipautettiin hoitoon "mummulaan", koska Mörkö lähti meille kuskiksi ja henkiseksi tueksi kokeeseen. Matkalla paikan päälle meinasi paha ahdistus iskeä, mutta kunhan muistaisi itse olla koiran kanssa siinä hetkessä, sen kanssa kahdestaan, meillä olisi kaikki oolrait. Treeniähän tämä koe meille olisi. Koepaikalla stressaantunut emäntäotus ehkä pikkuisen liikaa kävi pientä koiraa juoksuttamassa pis...