Koiruuksia

Vuosi 2015 alkaa olla loppusuoralla, joten voisi olla hyvä purkaa mennyttä vuotta hieman osiin ja kurkistaa, miltä 2016 mahdollisesti voisi näyttää. Suurempia tavoitteita tälle vuodelle ei oikeastaan ollut asetettunakaan. Punainen lanka vuodelle 2015 oli oikeastaan yhdessäolo ja hyvä fiilis. Doulan laihdutus ja syyn etsiminen lihomiselle olivat yksi tämän vuoden suurimmista "tehtävistä", ja se luonnollisesti tuli hoidettua. Tällä hetkellä Doula on silminnähden hoikistunut ja mikä parasta, elämänilo on palannut ja sen liekki on säilynyt <3. Rokin kanssa oli tarkoitus tänä vuonna satsata taas harrastuksiin, pääasiassa tokoon. Itsenäisesti treenattiin ahkerasti (ja treenataan edelleen) ja päästiin kisaavien ryhmään ohjattuihin treeneihin. Into harrastamiseen on kova, ja toivottavasti sille on sijaa seuraavanakin vuonna. Nucalle ei myöskään kummoisia tavoitteita ollut: kunhan Nuca saisi viettää hyvää koiran elämää ja tehdä juttuja, mistä se tykkää! Vuosi 2015 juoksi about ...

 "anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D. Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin. Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuis...

  Tääl ollaan, laiska bloggaaja ilmoittautuu! Blogi on jäänyt arjen kiireiden jalkoihin, mutta onneksi koiruudet ovat olleet paremmalla huomiolla ;) Roki Rumpsis palaili sairaslomansa (haava tassussa) jälkeen pikkuhiljaa tokon pariin. Nyt ollaan keskitytty kaikista tiiviimmin noutokapulan pitämiseen, kaukokäskyjen onnistumiseen ja seuraamisen hiomiseen. Noutokapulan kanssa puljaaminen vaatii vielä ihan ”perusharjoituksia” ja kaukot taas varmuutta ja etäisyyden lisäämistä. Seuraamisen osalta pyritään ”palkattomuuteen” ja kestävyyteen (niin vireen, kuin liikkeen kestonkin osalta). Yksi palikka kun saadaan paikalleen, toinen putoaa – nyt kun seuruu on sujunut kivasti jo pidempään, huomasin tällä viikolla kontaktin armotonta tipahtelua. Ja vaikka sitä kuinka pyrkii suunnittelemaan treenejä etukäteen (ja pitämään niistä kii), tuntuu joskus siltä, että hommat junnaavat paikallaan. Saiskohan sitä aikaiseksi mennä taas piiitkästä aikaa ihan johonkin ohjattuun ryhmään?   ...

<3 Meidän juhannusviikonloppu sujui melkoisen letkeissä merkeissä. Mörön kanssa lähdettiin talovahdeiksi vähän muihin maisemiin. Pikkuisella pihalla koirat saivat juoksennella ja nauttia omista juhannusherkuistaan, kun Mörön kanssa pistettiin grilli tulille. Jossakin vaiheessa Roki (tietenkin) satutti tassunsa ja haaveria on paikkailtu siitä asti. Onnistuja tyyppi... Lauantaina viihdytettiin Nucaa ja Lyyliä porukoiden luona, ja sunnuntaina suunnattiin Sälinkäälle vanhusten iloksi. juhannusherkkua syömässä ^^ harmaa setä <3 "Moi, mä oon Lyyli!" sisko ja sen veli parhaat kaverit <3 Nucan kesä 2015 - poseeraus Lykke Li on melkonen tärpästikkeli näin letkeä juhannus oli Doulalla!       ...kunnes Lyde tuli häiriköimään...