Koiruuksia

Pieni&Musta, sielunkoirani Roki, paras ystävä ja elämäni koiruus täyttää tänään 4 vuotta! Hurjasti onnea pikkumiehelle ja Papa Sam's H-pentueen muille persoonille! Uskomattomasti aika kiitää! Blogi laahaa aika pahasti tosi elämän jäljessä. Ei meille toki ihmeempiä kuulu; Doula keskittyy köllöttelyyn ja talvikarvan tiputteluun, Roki viimeisissä lumenrippeissä kieriskelyyn ja tokoiluun, ja Nuca omiin hömpöttelyihinsä. Nucan isäntäväki lähtee lomareissulle, jolloin Nuca pääsee viihdyttämään välillä Lyyliä siskoni luokse ja välillä meidän poppoo menee sekoittamaan pakkaa Nucan poikamiesboksiin. Synttäripojan kanssa ollaan hieman kunnostauduttu treenien osalta; saadaan jopa välillä kolme treeniä mahtumaan yhteen viikkoon :D Tiistaisin Roo käy pystyttämässä oman pelleshownsa hallilla ja sen päälle yritetään treenailla itsenäisesti jotain pientä, lähinnä niitä "ongelmakohtia". Himoiten odotan jo jääkenttien sulamista, että pääsee ulkona kunnolla treenaamaan. K...

Vuosi 2016 on lämmennyt hitaasti käyntiin kuin dieselmoottori - ainakin koiruuksilla. Emäntäotus aloitti heti vuoden alussa uudessa työpaikassa, joten koirat ja immeiset ovat joutuneet opettelemaan vähän uutta rytmiä arkeen. Koirat ovat joutuneet olemaan enemmän yksin ja Mörkö on joutunut (päässyt?) ottamaan enemmän vastuuta koiranhoidon saralla. Hyvin on kuitenkin sujunut ja hommat rullaavat kivuttomasti jo! Tokotreeneihin palaaminen joulutauon jälkeen lähti sekin hieman jäykästi liikkeelle. Ohjaaja oli muutamissa ensimmäisissä treeneissä vähän "pöhnäinen" liekö univajeen vuoksi, ja Roki oli haahuilevainen ja ylienerginen apina tauon jäljiltä. Treenisuunnitelmiin olen viikottain kirjannut useamman treenikerran per viikko, mutta totuuden nimissä ollaan treenattu lähinnä vain hallivuorolla. Meidän "omat" treenikentät on jäädytetty luistinradoiksi ja sisällä treenaamiseenkaan ei ole jotenkin puhti riittänyt. Laiska emäntä. Alkuvuoden ohjatuissa ollaan te...

 "anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D. Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin. Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuis...