Koiruuksia

Loma ei olekaan jotakin syötävää! Allekirjoittanut on yrittänyt kovasti rentoutua tässä kuussa, kun on lomaa "oikeista" töistä - muutama työvuoro on toisessa osoitteessa, mutta alkukuussa on ollut aikaa olla ihan villi ja vapaa. Luonnollisesti koiruuksille on ollut extra-aikaa, ja emäntäotus onkin keksinyt jos jonkinlaista sirkushuvia niiden päänmenoksi. Ennen kuin tassuväki tottui uuteen "päivärytmiin", oli meillä havaittavissa pientä lomauupumusta, joka nyt jo on vähän tasoittunut, kun emäntä ei enää stressaa loman rajallisuudesta ja osaa ottaa vähän iisimmin. Onneksi (tietenkin) kaikki yhteinen tekeminen on ollut koiruuksista hurrrjan hauskaa! Luvassa siis meidän lomatunnelmia lähinnä kuvasaasteen muodossa, olkaat hyvät! Hiekkakuopalla tällä kaksikolla oli menoa ja meininkiä. Doulakin kirmaili intona kuin villipeura :D "Toi on susi", sanoi serkkuni poika Doulasta <3 Välillä ehti poseeraamaankin... ...mutta kylläpä ot...

  No nyt on ollut vihdoin sellaisia päiviä, että voi kutsua tätä ajanjaksoa jo kesäksi! Lämpiä päiviä juhlistaen käytiin ekan kerran tänä kesänä uimassa ja Pieni&Musta oli aivan liekeissä :). Montulla oli yllättävän paljon porukkaa huomioiden lähestyvät sadepilvet, mutta löydettiin onneksi rauhallinen paikka, jossa Roki pääsi pulikoimaan ja Doula pyörittelemään kiviä. Viime viikonloppuna tehtiin tutkimusretki, joka lopulta osoittautui kolmen tunnin melkein-eksymiseksi. Tarkoitus oli löytää yksi lampi/lätäkkö tai ainakin risteys, josta sinne pääsee (kartturin = Mörön tiedossa oli, että matkaa oli melkoisesti kyseiselle lätäkölle). Päivä oli juuri sopiva tällaiselle reissulle: aurinko pilkahteli pilvenreunan takaa, oli sopivan lämmin, muttei liian kuuma koiruuksillekaan. Roki meni eteenpäin kuin juna, se jopa tuppasi vetämään (??). Hassua, koska sillä ei voinut olla mitään käsitystä siitä, mihin oltiin menossa :D. Doula oli jo menomatkan puolessavälissä ...

Keskikesän juhla tuli ja meni. Meidän sateiseen juhannusviikonloppuun ei kuulunut kokkojen polttamista, eikä muuta perinteitä, mutta suunnattiin vehkojalle porukoideni ja Nucan luokse. Nuca ja Doula kohtasivat ensimmäisen kerran. Vein Roki-Luun sisälle ja tervehdin Nucaa. Mörkö odotti Doula-neidin kanssa ulkona vähän sivummalla, ja kun Nucan innostus hieman laantui, otin sen mukaani ulos. Nuca oli suuuupeeeriloinen, kun pääsi kanssani ihan kahdestaan ulos... kunnes huomasi Doulan. " Mätapansinutpiruvie "- raivari meinasi repiä allekirjoittaneen käden irti... Mutta allekirjoittanut myös tiesi, miten Nuca tutustuu/oppii sietämään uusia tuttavuuksia. Mörköä oli ohjeistettu vain kävelemään pois päin minusta ja suoraa huutoa raivoavasta NusaPeestä. Mörkö toimi ohjeiden mukaan, mutta hassu Duula - joka tavallisesti arastelee uhkaavasti käyttäytyviä koiria - yritti väkisin tulla luokseni. Ei se tainnut edes huomata Nucaa, joka edelleen karjui ja riuhtoi kuin mielipuoli. Niille, ...