Koiruuksia

Onnettoman laiska blogin pitäjä ilmoittautuu. Voisko tästä päätellä, että meidän elämä on tasapaksun tavallista vai että emäntä on töissään kiireinen? Ei, kyllä suurin syy on laiskuudessa. Ihmeitähän meille ei kuulu. Viime kuussa NusaPeellä oli eläinlääkärireissu, kun oli aika kontroloida kilppariarvot ja leikatut takajalat. Kilpparit olivat (odotetusti) kohdillaan, mutta jalkojen kohtalo vähän jännitti. Pikkuveljen askel kun muuttuu raskaaksi keskivertolenkillä, se peitsaa herkästi ja räyhähepulin jälkeen jalat saattavat vähän tutista. Kummastakin jalasta otettiin kuvat ja lisäksi lekuri kyseli Nucan voinnista ja fyysisestä jaksamisesta. Kuvat olivat siistit, ei rikkoa kummassakaan, jes! Lihakset tuntuivat kuulemma symmetrisiltä, nyt vaan pitäisi saada niitä vahvistettua. Nuca sai vinkkejä ja ohjeita jatkoon, ja sai "terveen" paperit. Arki meillä rullaa tavalliseen tapaan. Mörkö on toiminut pääasiallisena koirien viihdyttäjänä, ja emäntäotus kehittelee mukavia "erit...

Huh huh, meidän ihka ensimmäinen möllitoko on nyt takana, ja fiilis on edelleen hieno ja toiveikas! Palataan aiheeseen vielä lopuksi ;) Kevät ja aurinko piristävät niin koiria, kuin immeisiäkin. Rokin kanssa päästiin korkkaamaan ulkokenttäkausi omatoimitokoiluissamme, ollaan päästy samoilemaan lumettomiin metsiin ja muutenkin laajentamaan taas lenkkeilyreittejä. Roki ja Nuca saivat molemmat kesälookit, ettei tarvitse paahtua kevätauringon alla paksussa pehkossa. Myös Lyyli kävi nypittämässä karvansa. Doula ei ehkä ole niin kauhean innoissaan ilmojen lämpenemisestä, kun hiki tulee heti välittömästi kun varvastaan liikauttaa, mutta rusakoiden villiintyminen lähimetsistä on selkeästi kevään iso plussa (nimim. aamulenkillä meinasi käsivarsi irrota torsosta). Roki Rollisen treenit saivat vähän lisäbuustia möllitokojen lähestyessä jokseenkin uhkaavasti. Itse olin hyvin tietoinen, mitkä liikkeet eivät vielä olleet ihan "valmiit", ja mitä enemmän stressasin koko kisoja, sit...

Pieni&Musta, sielunkoirani Roki, paras ystävä ja elämäni koiruus täyttää tänään 4 vuotta! Hurjasti onnea pikkumiehelle ja Papa Sam's H-pentueen muille persoonille! Uskomattomasti aika kiitää! Blogi laahaa aika pahasti tosi elämän jäljessä. Ei meille toki ihmeempiä kuulu; Doula keskittyy köllöttelyyn ja talvikarvan tiputteluun, Roki viimeisissä lumenrippeissä kieriskelyyn ja tokoiluun, ja Nuca omiin hömpöttelyihinsä. Nucan isäntäväki lähtee lomareissulle, jolloin Nuca pääsee viihdyttämään välillä Lyyliä siskoni luokse ja välillä meidän poppoo menee sekoittamaan pakkaa Nucan poikamiesboksiin. Synttäripojan kanssa ollaan hieman kunnostauduttu treenien osalta; saadaan jopa välillä kolme treeniä mahtumaan yhteen viikkoon :D Tiistaisin Roo käy pystyttämässä oman pelleshownsa hallilla ja sen päälle yritetään treenailla itsenäisesti jotain pientä, lähinnä niitä "ongelmakohtia". Himoiten odotan jo jääkenttien sulamista, että pääsee ulkona kunnolla treenaamaan. K...

 "anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D. Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin. Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuis...

Sain Mörön matkaan videoimaan meidän eilistä tokosettiä tuossa läheisellä kentällä. Yleensä allekirjoittanut heittää koko homman ihan läskiksi jos tietää, että nyt hei tallennetaan sitä tekemistä ja sitä on vielä tarkasteltava myöhemmin. Jotenkin sitä ”paineistuu” ja tekee mitä sattuu, jotta voi sitten videoita katsellessa sanoa, että tuo nyt oli vaan huono päivä. Eilen sain kuitenkin jotenkin ryhdistäydyttyä ja tehtyä hyvällä asenteella – Roki oli hyvin menossa mukana ja meillä oli hauskaa, niin kuin meillä yleensä on kun nyhrätään ihan vaan kahdestaan. Seuraamista ollaan tahkottu, kokeiltu eri juttuja ja yritetty työstää. Videoinnilta odotin eniten sitä, että pääsen itse näkemään, onko sitä kehitystä tapahtunut. Ja sain yllättyä iloisesti! Hassua ”pompsahtelua” ei juurikaan ilmennyt, ihan muutama huomaamisen arvoinen poikitus vilahti mennä, mutta ihan mahti kontakti! Kontaktia oikeastaan rikkoi vain mahdoton koiruuden aivastelu ;) Ja seuraamisen paikka oli tosi hyvä! Suoruus on...

Voihan kesä! Ja voihan treeni-intoa! Roksun kanssa ollaan tokoa tahkottu niin, että pikkukoira meni jo vähän jumiinkiin toispuoleisesta työskententelystä… Onneksi hieronta, jumppa ja venyttely auttavat tähän vaivaa! Pieni&Musta on kyllä sellainen työmyyrä, ettei siitä kovin helposti huomaa jumiutumisen merkkejä, eikä sellaiset pienet seikat sitä juurikaan häiritse. Ohjaajan täytyy vaan muistaa pitää huolta lihashuollosta ;) Kompastuskivi Von Noutokapulan kanssa ollaan edistytty jälleen! Ihan pelkkää pitämistä ollaan vahvisteltu tuttuun tapaan naksuttimella: tähän ollaan lisäilty asteittain kestoa ja tehty eri ympäristöissä. Toiminnolle on myös annettu vihjesana, joka on hienosti iskostunut Roon kalloon. Ollaan treenailtu myös kapulan nostamista, kun koiruus istuu. Roki tuppaa kiihtymään jos ojennan sille kapulan kädestä, joten olen todennut fiksummaksi vaihtoehdoksi sen, että se saa itse nostaa kapulan. Muutenkin mahdollisten takapakkien pelossa ollaan varovaisesti nost...

Viime aikaisissa tokoiluissa ollaan keskitytty paljolti siihen, että päästään kartalle, missä mennään. Mitkä palaset ovat paikoillaan, mitä pitää hinkata ja mitä voisi ottaa uusina juttuina mukaan kuvioihin. Mörkö on jaksanut mukavasti videoida meidän tekemistä, mikä on auttanut hurjasti tässä ”kartoituksessa”. Seuraamisessa ollaan keskitytty edelleen kontaktiin, suoruuteen ja käännöksiin oikealle ja vasemmalle. Täyskäännökset tökkäävät siihen, ettei ohjaaja osaa päättää, miten sitä nyt kääntyisi… Ehkä saksalainen täyskäännös sekoittaa koiraa liikaa? Seuraamisessa oikeaa paikkaa ollaan muisteltu suht voimakkailla käsiavuilla (”käsivinkeillä”) ja palkkaamalla (palkkausäänellä/herkulla/vapautuksella + lelulla), kun koira itse löytää oikeaan paikkaan. Tässä Rokilla ei sinänsä ole ollut ongelmia… paitsi ihan viime viikolla se alkoi edistämään?? Edistäminen alkoi ilmetä, kun palkkasin useampana treenikertana koiran lelulla (eteen) ja kun korostettiin kontaktia kriteerinä. Tällöin kesk...

Ulkokenttien sulaminen (ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden kuivuminen) saa aikaan toko-hysterian. Ihan huippua kun on tilaa, eikä tarvitse yrittää nyhrätä jotakin onnetonta kaksion makuuhuoneen nurkassa! Auringon tuoman valoenergian voimin onkin sitten tullut Rollisen kanssa treenailtua melkoisen paljon. Allekirjoittanut alkoi vetämään ensimmäistä kertaa tokokurssia Mäntsälässä, joten sen luoma positiivinen paine on heittänyt lisää vettä myllyyn. Roki toimi tietenkin pätevänä apuopena kurssilla ;). Itse tuli kerrattua alkeita, ja huomattua taas miten eri tavoilla voikaan toko treenata! Roki on päässyt kokeilemaan koekaniinin roolia kun emäntä haluaa testata kaikkea uutta ja jännää nyt heti, sekä ollaan viritelty yhteistä säveltä jo osattujen taitojen osalta. Rokinhan kanssa ollaan tokoiltu oikeastaan siitä asti, kun se on ollut pentupalleroinen. Sen kanssa on kuitenkin "jämähdetty" tutulle ja turvalliselle tasolle, eikä edistystä ole hirmuisesti tapahtunut...