Koiruuksia

Sinne meni vuosi 2016! Meidän poppoolla oli hieman sellainen muutosten vuosi, kun kumpikin meistä ihmisistä vaihtoi työnsä uuteen; itse palasin hevosten pariin ja Mörkö aloitti opiskelut. Tavoitteet vuodelle '16 olivat tuttuun tapaan melko vaatimattomia, mutta yllätys sekin, että osa niistä tavoitettiin! - Rokin kanssa oli tarkoitus treenata ahkerasti ja kehittyä eteenpäin. Myös pienen pienenä haaveena oli korkata tokossa ALO-luokassa, ja niinhän siinä kävi! Ja vielä oikein mukavin tuloksin ;) Kokeiden starttaaminen oli kyllä vuoden yksi kovimmista ja isoimmista asioista, koska kynnys kisaamiselle on ollut niin mielettömän korkea. Minä sydän minun Roo <3 *Check!* - Rokin ja Doulan kanssa oli tarkoitus monipuolistaa lenkkimaastoja, kasvattaa niiden kuntoa (erityisesti neiti D) ja ehkä lihastakin kerryttää vähän lisää. Doulan oli tarkoitus pysyä tavoitepainossaan (todellakin *check* ). Toivoin myös, että pystyisin pitämään koiria enemmän vapaana, mieluiten useaita kertoja...

Varmasti suuriosa koiraharrastajista haluaisivat treenata koiransa kanssa niin, että koira kehittyy ja tulee onnistumisia. Hyvät treenit hyvällä fiiliksellä ovat ainakin omia suurpiirteisiä "tavoitteita" jokaisen treenihetken osalta. Se, minkä jokainen itse mieltää hyviksi treeneiksi, saattaa poiketa toisen treenarin näkemyksistä, joten jokainen itse määritelköön sen, millaiset ovat hyvät treenit. Itse (näin kunnianhimottomana ja ei-niin-tavoitteellisena treenarina) pidän ehkä sitä huippufiilistä (ja toki onnistumisia, niin pieniä, kuin isojakin!) päällimmäisenä kriteerinä hyville treeneille, koska jos itse nillitän siitä, ettei koira kokenutkaan mitään hurjaa läpimurtoa jonkin liikkeen kohdalla, jokaikisissä treeneissä, ei meillä välttämättä ihan niin huippuhauskaa olisikaan. Satunnainen pelleshow saattaa kyllä olla suora sivutuote tästä hyvän fiiliksen tavoittelusta... Jotta tulisi niitä onnistumisia ja tapahtuisi kehitystä, treenit pitäisi suunnitella etukäteen....

Vuosi 2015 alkaa olla loppusuoralla, joten voisi olla hyvä purkaa mennyttä vuotta hieman osiin ja kurkistaa, miltä 2016 mahdollisesti voisi näyttää. Suurempia tavoitteita tälle vuodelle ei oikeastaan ollut asetettunakaan. Punainen lanka vuodelle 2015 oli oikeastaan yhdessäolo ja hyvä fiilis. Doulan laihdutus ja syyn etsiminen lihomiselle olivat yksi tämän vuoden suurimmista "tehtävistä", ja se luonnollisesti tuli hoidettua. Tällä hetkellä Doula on silminnähden hoikistunut ja mikä parasta, elämänilo on palannut ja sen liekki on säilynyt <3. Rokin kanssa oli tarkoitus tänä vuonna satsata taas harrastuksiin, pääasiassa tokoon. Itsenäisesti treenattiin ahkerasti (ja treenataan edelleen) ja päästiin kisaavien ryhmään ohjattuihin treeneihin. Into harrastamiseen on kova, ja toivottavasti sille on sijaa seuraavanakin vuonna. Nucalle ei myöskään kummoisia tavoitteita ollut: kunhan Nuca saisi viettää hyvää koiran elämää ja tehdä juttuja, mistä se tykkää! Vuosi 2015 juoksi about ...

Välineurheiluako? Yllättävän paljon meidänkin talouden koiruuksilla on kamaa! Tähän varustepostaukseen niputin samaan kasaan ehkä tärkeimmät varusteet/tavarat, jotka ovat useimmiten käytössä. Eli ne miljoonat ei-se-ihan-vielä-ole-rikki-lelut jäivät kuvien ulkopuolelle... Viereisessä kuvassa Doulan kuontalon oikomiseen tarvittavaa välineistöä ja bonuksena Doulan oma suosikkipallo, jolla se alkoi meille muuttaessaan ensimmäistä kertaa leikkiä. Suosikkipallo on jemmassa, piilossa kaikki pallot tuhoavalta Rokilta... Se otetaan esiin vain spesiaali-leikkihetkiä varten Doulalle ;).  Rokin ulkoilu Rokin ulkoiluvermeet: Feelin puolikurkkari on aktiivisimmin käytössä, kuten myös perusnahkaremmi. Valjaat ovat lähinnä autoillessa päällä, mutta myös "vaelluksilla" ja pyörä- / juoksulenkeillä tai jäljestettäessä. Uutena ihanuutena nahkainen noutajatalutin, jolloista allerkirjoittanut on himoinnut iät ja ajat ;). Käytössä useimmiten treenien yhteydessä näppäryytensä vuoksi....

  Minä olen palkka-automaatti. Lykkään Rokin suuhun milloin namia, milloin lelua, milloin mistäkin tekemisestä. Tietenkin koiruus tarvitsee kommentin oikeasta toiminnasta, mutta kun (pienen pienenä) haaveena olisi joskus osallistua tokokokeisiin, on väkisinkin mietittävä, miten annan koiralle palautetta kehässä, kun nami/lelu ei ole käytettävissä. Kehua/palkkausääntäkään ei saa kesken liikkeen käyttää, liikkeen päätytyttä kylläkin. Roki osaa kyllä, joten sitä ei tarvitsisi olla koko ajan palkkaamassa. Aina se ei saa välipalkkaa kesken liikkeen, jo ihan senkin takia, että se sekoittaa pienen koiran ajatukset. Alkuharjoittelussa namipalkka toimii Rokilla (ja useimmilla koirilla) parhaiten, koska se on ahne (onneksi!), ja ruoka saa sen myös keskittymään. Kiinnitän huomiota myös koiran kantilta katsottuna eriarvoisiin palkkoihin : ruokanappula on ihan käypä, nakki tms. on jo melko huippu, ja saalispalkka (erityisesti pallo) on kaikkein huipuin. Kun jonkin liikkeen treena...

Karvat nousevat pystyyn ja vähän hirvittää. Hetki sitten facebookin ihmemaailmassa kaivattiin mielipiteitä siitä, miksi koiran ruokinnan tulisi perustua lihaan, miksi koira ei voisi ruokkia pelkästään kasvisravinnolla. Selitykseksi ei (ilmeisesti) riittänyt se tosiasia, että koira on lihansyöjä. Silloin tällöin keskustelu koirien ja kissojen ruokinnasta puhtaasti kasvisravinnolla nostaa päätään. Niin käsittämättömältä kuin se valtaosasta koiran ja kissan omistajista tuntuukaan. Yksi lihansyöjän määritelmä kertoo, että lihansyöjä on eliö, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä muiden eläinten lihaa. Ei siis syömällä ainoastaan lihaa, vaan suurimmaksi osaksi. Koira on siis lihansyöjä. Katsomalla koiran purukalustoa, on selvää, ettei sillä kasviravinnon hienontamiseen soveltuvia hampaita. Sen hampaat on tehty lihan syöntiin. Koiran ruuansulatuselimistö on lyhyt, se on ”erikostunut” lihan hyödyntämiseen. Esimerkiksi hevosen ruuansulatuselimistö on pitkä, sillä on aikaa...

Jokin aikaa sitten minulle ehdotettiin sellaista postauideaa, että valitsisin parhaita koirakuviani. Ajattelin, että joo kiva idea, eikä kovin vaikea toteuttaa! No, valitseminen oli hirmu haastavaa... Lisäksi kun kuvat on ripoteltu sikin sokin ympäri tietokoneen uumenia, niiden metsästäminen oli haastavaa... Lisäksi on ollut ilmeisen haastavaa saada sellaisia kuvia, joissa näkyisi muutakin kuin koiran kieli, takapuoli, hännänpää... Tässä kuitenkin tulee Top 10 - parhaimpia koirakuvia omista otuksista. Mikä on sinun suosikkisi? 1.       2.   3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Bonuksena Mörön ja Neiti D:n söpöilyt:      

"Mä oon luonas, että voisin suojaa antaa, kun käy tuulemaan". Doula, DeeDee, neiti D on maailman menoa pohdiskeleva karvanalle, jolla on suuri sydän. Herkkä tyttö on ihmisille nöyrä, mutta samalla se toimii täysin oman mielensä mukaan jos sille päälle sattuu. Kainalokaverina viihtyvä, valloittava ja ihan omanlaisensa, sellainen on Doula.     Doula tuli meille vasta aikuisiällä 2014. Koiruus on syntynyt Lapinlahdella, Aina Valpas kennelissä, ystäväni Johannan luona. Doulan syntyessä olin ensimmäistä kertaa työharjoittelussa Lapinlahdella, ja mukana pentujen syntyessä. Doula - erityinen kaikin tavoin - syntyi pesueensa viimeisenä. Tytön oli tarkoitus jäädä Johannalle tulevaksi jalostusmateriaaliksi, mutta heikkojen lonkkiensa vuoksi se ei oikein kasvanutkaan sopivaksi yksilöksi. Doulasta tuli myös epätyypillisen näköinen lapinkoira; se muistuttaa enemmänkin hörökorvaista karhua ^^. Silloin kun Doula syntyi, kasvattaja Johanna haaveili corgista, ja Johannan kanss...

" 'Cause I'm looking for my friend, now I got you, got you" Roki eli RooRoo, Rumpster, RogettiRollinen, Rumpsis jne on ikinuori koirakakara. Roki on luontainen koomikko, se osaa viihdyttää. Aina hyväntuulinen, villi ja aktiivinen, tarvittaessa lempeä kainalossa kyhnöttäjä. Roki on ensimmäinen ihan ikioma koirani, joka valikoitui kasvattajan luona täysin luonteensa perusteella. Alunperin olin ollut täysin vaihtamassa rotua perrosta toiseen, mutta päivääkään en ole katunut Rokin liittymistä perheeseen. Roki on yhdellä sanalla kerrottuna täydellinen . Siis minulle täydellinen. Täydellisyys ei tarkoita tässä sitä, että Roki toimisi kuin ajatus (usein se toimii päinvastoin...), ei sitä että se olisi aina helppo ja mukava, ei sitä että eläisimme täydessä harmoniassa. Rokin ja allekirjoittaneen luonteet natsaavat, voisi sanoa että täydentävät toisiaan. Meillä on Roon kanssa sellainen "selittämätön yhteys", yhteisymmärrys. Vaikka rakkaus laumamme jokaist...