Koiruuksia

Varmasti suuriosa koiraharrastajista haluaisivat treenata koiransa kanssa niin, että koira kehittyy ja tulee onnistumisia. Hyvät treenit hyvällä fiiliksellä ovat ainakin omia suurpiirteisiä "tavoitteita" jokaisen treenihetken osalta. Se, minkä jokainen itse mieltää hyviksi treeneiksi, saattaa poiketa toisen treenarin näkemyksistä, joten jokainen itse määritelköön sen, millaiset ovat hyvät treenit. Itse (näin kunnianhimottomana ja ei-niin-tavoitteellisena treenarina) pidän ehkä sitä huippufiilistä (ja toki onnistumisia, niin pieniä, kuin isojakin!) päällimmäisenä kriteerinä hyville treeneille, koska jos itse nillitän siitä, ettei koira kokenutkaan mitään hurjaa läpimurtoa jonkin liikkeen kohdalla, jokaikisissä treeneissä, ei meillä välttämättä ihan niin huippuhauskaa olisikaan. Satunnainen pelleshow saattaa kyllä olla suora sivutuote tästä hyvän fiiliksen tavoittelusta... Jotta tulisi niitä onnistumisia ja tapahtuisi kehitystä, treenit pitäisi suunnitella etukäteen....

...teen vastoinkäymisistä voimaa. Tai sitten en tee, jos mentaliteetti ei ole Elan kanssa ihan samaa luokkaa. Voi olla, että vastoinkäymiset ja epäonnistumiset aiheuttavat kehossa vastahakoista kiemurtelua ja epäonnistumisen pelkoa.   Ollaan käyty Rokin kanssa nyt ohjatuissa treeneissä pari kuukautta ja tuntuu, että edistystä on tapahtunut, uusia juttuja on tullut, sekä niitä epäonnistumisia. Epäonnistumiset itsessään ovat ihan inhimillisiä ja ne kuuluvat asiaan, eikä ilman epäonnistumisia voisi olla onnistumisiakaan. Ei kehitystä tai oppimista tapahtuisi, jos osaisi kaiken jo valmiiksi. Se koiran kanssa yhdessä tekeminen ja oppiminen on kaiken suola. Oma pieni negatiivisuus omia ohjaajan taitojani kohtaan nosti päätään pari viikkoa sitten ohjatuissa treeneissä, kun otettiin käsittelyyn ”merkitön merkki”. Tarkoitus oli lähettää koiraa eteen, ja siellä edessä oli vielä namikippokin. Rokin kanssa ollaan tehty eteenlähetystä ihan pentupallero-iässä viimeksi, joten tiesi...

Ulkokenttien sulaminen (ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden kuivuminen) saa aikaan toko-hysterian. Ihan huippua kun on tilaa, eikä tarvitse yrittää nyhrätä jotakin onnetonta kaksion makuuhuoneen nurkassa! Auringon tuoman valoenergian voimin onkin sitten tullut Rollisen kanssa treenailtua melkoisen paljon. Allekirjoittanut alkoi vetämään ensimmäistä kertaa tokokurssia Mäntsälässä, joten sen luoma positiivinen paine on heittänyt lisää vettä myllyyn. Roki toimi tietenkin pätevänä apuopena kurssilla ;). Itse tuli kerrattua alkeita, ja huomattua taas miten eri tavoilla voikaan toko treenata! Roki on päässyt kokeilemaan koekaniinin roolia kun emäntä haluaa testata kaikkea uutta ja jännää nyt heti, sekä ollaan viritelty yhteistä säveltä jo osattujen taitojen osalta. Rokinhan kanssa ollaan tokoiltu oikeastaan siitä asti, kun se on ollut pentupalleroinen. Sen kanssa on kuitenkin "jämähdetty" tutulle ja turvalliselle tasolle, eikä edistystä ole hirmuisesti tapahtunut...

Koiria, koiria, koiria! Jo useampi viikko on sujunut hyvin koiramaisissa merkeissä, kiitos koirien hyvän olon tuvassa tapahtuvan työssäoppimisen. Käykää kurkkaamassa: Hurttia&Huumoria :). RooRoo ja Neiti D ovat myös päässeet mukaan koiratouhuiluun: Roki on mm. ollut mukana ohituskurssilla, rallytokossa, amerikanakitojen kimppalenkillä ja pääsipä se "onnettareksi" H&H:n facebook-arvontaankin! Doula on saanut kursseilla arvokasta sosiaalistumista ja itsevarmuutta toisten koirien seurassa. Tyttö on ollut pätevöitymässä mm. hajuntunnistuskurssilla, ohituskurssilla ja näyttelyyn tutustumiskurssilla. Emäntäotus onkin sitten saanut paljon uusia kokemuksia ja oppeja jos jonkilaisilla kursseilla, ihan mahtavaa :) Omien kiireiden vuoksi pikkuveli-Nucan näkeminen on jäänyt harmittavan vähäiseksi. Syyslomalla kuitenkin Nuca pääsi meille oikein yökylään <3. Poitsu oli aika intopinkeinen ja puuhasteli tyytyväisenä esim. luuprojektien parissa. Lenkit tämän kolmikon kanssa...

Doula on viettänyt meillä aikaa nyt reilun viikon verran, ja upeasti on mennyt! Tyttö tottui nopeasti meidän arkeen ja päivärytmiin. Joka ilta se käpertyy Mörön tyynylle nukkumaan ja tuhisee siinä kunnes tulee liian kuuma. Pikkukoira Roo nukkuu sängyn toisella laidalla, allekirjoittaneen jalkoja vasten. Voisi sanoa, että meillä immeisillä on joskus hieman ahdasta, mutta ei se haittaa ;). Doulan "kuntokuurikin" lähti heti reippaasti liikkeelle. Roki on tottunut liikkumaan suhteellisen paljon, joten muutaman "kevyemmän" päivän jälkeen Doula otettiin Roon rytmiin mukaan. Aluksi meidän pidempi päivälenkki sai Deedeen (suomeksi: Doulan) hyytymään (kun Doula on tottunut liikkumaan oman mielensä mukaan vapaana), mutta äkkiä on sen kunto kyllä kasvanut! Nyt Doula reippailee melkein yhtä tehokkaasti kuin Roo ;). Doulan tyyliin kuuluu seikkailija-koiran jutut, kuten tyhjyyteen tuijottelu ja verkkainen liikehdintä. Mieluisin liikkumismuoto Doulalle onkin irrallaan jolkott...

Ehkä se on sitten pakko myöntää: syksy on tullut. Ja se on tuonut kurakelit mukanaan; tuntuu, että joka lenkin jälkeen saa olla koiria jynssäämässä suihkussa. Onneksi on ollut muutama aurinkoinenkin päivä, ettei liikaa tympäise. Ja niin, pojat jaksaa aina piristää :) Pentutoko-kurssi on nyt käyty, kurssikerrat tuntuvat menevän hujauksessa. Meillä on Rokin kanssa vielä yksi paikkaus jäljellä, mutten ole varma pidetäänkö sen jälkeen pieni paussi tokoilusta vaiko eikö. Tokot meillä on ulkokentällä, joten pakkasen ja lumen tullessa voi olla hankalaa treenata. Katsellaan katsellaan, hirmuinen into olisi kuitenkin treenailla! Agilityn alkaminen siirtyikin muutamalla viikolla eteenpäin, joten agikentille ei olla vielä päästy. Pentutokoilemassa ollaan hiottu vanhoja juttuja ja opittu uutta. Uusina juttuina on tullut eteen mm. hyppy ja seisominen, sekä luoksepäästävyys. Hyppy-seisoo-liikesarjan Roki hiffasi oikeastaan kolmen kerran jälkeen; on se fiksu nappula ;) Luoksepäästävyydessä ...

Joku onkin varmaan pistänyt merkille, että blogia on päivitelty muutenkin, kuin tuon edellisen postauksen merkeissä. Ulkoasua en ole muuttanut, mutta uusi banneri on ollut näytillä jo jonkin aikaa. Mitäs tykkäätte? Edellinen banneri näytti siis tältä: Omaan silmään tuo vanha banneri oli ihan hauska, mutta siinä oli ehkä vähän liikaa sitä ”jotakin”. Poikien kuvasivuja muokkasin ihan selkeyden nimissä. Laitoin kuvat vuosittain kollaaseihin, jottei kuvasivu leviäisi totaallisesti käsiin (Nucastakin kuvia on kertynyt aika lailla ;D). Uutuutena löytyy välilehti kirjurista/kotiorjasta/emäntäotuksesta! Ja mitäs sitten pojille kuuluu? Sadepäivät ovat jonkin verran rajoittaneet puuhailua ulkona (peruslenkkien lisäksi ei olla juurikaan ulkoilmassa aikaa vietetty), mutta ollaan treenailtu sisätiloissa tokoa, leikitty ja harjoiteltu noutoa Rokin kanssa siinä samassa, ja muutenkin aktivoiduttu sisäleikkien avulla. Itse jouduin flunssan kouriin reilu viikko sitten, joten koirat saivat ulkoil...

Pentukurssi läpäisty! Tai ei meillä oikeastaan ollut mitään ”loppukoetta”, mutta nyt on pentukurssit kursseiltu. Ilmoittauduttiin kyllä heti seuraavalle kurssille, joka on kaiketi sitten pentutokoa. Viimeisellä kurssikerralla meitä olikin vaan kaksi koirakkoa. Aloitettiin rallytokoilulla, johon sisältyi paljon seuraamista, perusasentoa eri vinkkeileistä, paikallaan oloa, maahan menoa jne. Ensimmäisellä yrityksellä sähläsin itse kunniakkaasti, mutta Roki antoi virheet anteeksi. Toisella yrittämällä sujuikin sitten paremmin, kun itse onnistuin keskittymään kunnolla tehtäviin. Perusasento on parantunut Rokilla huimasti, ja ollaan sitä treenattu myös kotona ahkerasti. Seuraamisessa se jää aavistuksen taakse, mutta kulkee hienosti nakin lumoissa. ”Radassa” ehkä vaikein meille oli istuminen niin, että minä kiersin koiran ja koiruus pysyi aloillaan. Nakin voimalla sekin onnistui! :)  perusasennosta perusasentoon, koira kiertää ohjaajan. Asiallisen näköistä!  Seuraavaksi otettii...