Alokas Roo

Viime sunnuntaina herätyskello pirisi aikaisin vapaapäivän ja meidän ensimmäisen tokokokeen kunniaksi. Roki Rumpsis oli onnellisen tietämätön ja huoleton, toisin kuin emäntäotus joka aloitti stressaamisen jo hyvissä ajoin. Reippaan aamulenkin yhteydessä tehtiin lähikentällä vielä ihan vähän tokoa ja leikittiin hurjana pallon kanssa. Rokin fiilikset olivat katossa ja yhteistyö pelasi. Hyvillä mielin siis palattiin kotiin - raahaten vielä vähän unensekaista Doulaa matkassa - syömään aamupalaa ja valmistautumaan lähtöön.

Kokeen järjesti Springerspanielit ry Tuusulassa. Matkalla Doula tipautettiin hoitoon "mummulaan", koska Mörkö lähti meille kuskiksi ja henkiseksi tueksi kokeeseen. Matkalla paikan päälle meinasi paha ahdistus iskeä, mutta kunhan muistaisi itse olla koiran kanssa siinä hetkessä, sen kanssa kahdestaan, meillä olisi kaikki oolrait. Treeniähän tämä koe meille olisi.

Koepaikalla stressaantunut emäntäotus ehkä pikkuisen liikaa kävi pientä koiraa juoksuttamassa pissalla ja virittelemässä sitä lelujen ja namien kera. Roki oli hyvin mukana menossa, mutta jos se osaisi puhua, se olisi käskenyt emännän relata, se osaa kyllä. Mikrosirun tarkastus ei Rokia hetkauttanut, eikä mikään muukaan - se oli vaan tyytyväinen päästessään reissuun! Ohjaaja toisteli liikejärjestystä puoli ääneen mutisten itsekseen ja Roki hengaili itseensä tyytyväisen näköisenä.

Tuomarin alkuhöpöttelyiden jälkeen oltiin heti ekassa paikkisryhmässä. Ohjaaja oli jossain omissa maailmoissaa, joten Rokikin oli vähän haahuileva kehään mennessä. Kenttä oli osaksi hiekkaa, osaksi nurmea, joka osoittautuikin jännäksi meille, koska ei olla Roon kanssa treenattu aikoihin nurmikentällä. Nenä meinasi viedä pientä miestä mennessään, mutta jäi hyvin paikkamakuuseen vaikka itse manasin, että tämä on ihan varmasti just se kerta, kun koira lähtee ekaa kertaa ikinä hillumaan sieltä rivistä. No, ei lähtenyt, vikisi vain vähän. Tuomari ei vissiin pientä äänihaittaa huomannut, koska 10 tuli.

Yksilösuorituksia varten kiskoin Rokin autosta, kun meiltä edeltävä koirakko aloitteli vuoroaan kentällä. Käytiin taas pikapissatuksilla ja virittelemässä äksöniin. Roki tuntui oikein passelilta, mutten tehnyt kuin pientä, skarppia seuraamista ja perusasennossa nameista luopumista jonkin moisen keskittymisen toivossa.  Ja vielä muutama nostattava leluriekutus jonkin helpon tehtävän perään. Siitä sitten vaan kohti koitosta. Näin meidän työskentelyä arvioi tuomari Harri Laisi:

Estehyppy 0 Voi miten vahva aloitus :D Roki jäi hyvin esteen taa ja tuli lopuksi hienosti perusasentoon, se vaan "unohti" hypätä siinä välissä. Liekö harjoittelun puutetta vai palasiko koiran mieleen hetki, kun se löi takapolvensa umpiesteeseen talvikaudella hallilla? Hyppy siis treeniin, vaikka onkin tähän asti ollut aina tosi varma.

Kaukokäskyt 10 Roki oli huisin upee! Ohjaajan pää oli pilvissä, koska näihin on käytetty älyttömästi aikaa ja jaksettu uskoa siihen, että ne onnistuu vielä joskus. Nyt ne onnistui!

Luoksetulo 10 Rokin bravuuri.

Seuraaminen 9,5 Tähänkin taas pieni sisäinen tuuletus ja riemukas sosiaalinen palkkaus koiran suuntaan. Huimaa edistystä! Videolta näkyy, että muutaman kerran haistelee pikaisesti maataa, muuten voi paukutella henkseleitä ylpeydestä. Minä <3 mun Roo.

Maahan meno seuraamisen yhteydessä 10 Oikein passeli.

Noutoesineen pitäminen 10 Kauhulla jaksan aina odottaa tätä liikettä, mutta siis kymppi?? Olin ihan onnesta sykkyrällä, kun oli niin upee :D Tämä on ollut meille vaikein liike, joten vaikea uskoa todeksi, että Roki näytti taas parastaan.

Kokonaisvaikutus 8,5 Muutamasta rääkyhaukusta lähti pisteet. Tuomari kehui Rokin työskentelyä, eikä löytänyt oikeastaan muuta huomautettavaa, kuin tuon äänihaitan. Seuraamisen kaikki osa-alueet saivat "erityismaininnan". Jos ei oltaisi nollattu hyppyä, oltaisiin oltu ihan lähellä maksimipisteitä.

175,5 pisteellä 1-tulos ja 4. sija! Vaikka ohjaaja mokailikin, vaikka koira meinasi heti kärkeen lähteä noutamaan omaa kapulaansa muovilaatikon päältä, jonne ohjaaja sen jätti odottamaan pitoa varten, vaikka hyppy epäonnistui ja vaikka rääkyräkytystä hieman ilmeni, ei olisi voinut mennä paremmin! Roki oli ihan mahtipontisen upea, me tehtiin yhdessä omassa kuplassa! Rokin kasvattaja jo sen tiesi, että tämä pieni koira tulee tekemään ihmeitä monen ihmiseen elämään ;) Ihan jo arjessakin tuo Pieni&Musta mullistaa maailman, saatikka näissä "suuremmissa" kuvioissa. Ohjaajan ääretön kisakammo on nyt selätetty, joten nähtäväksi jää, mihin me vielä yhdessä päädytään.


Nyt saatiin myös videomateriaalia. Kuva ei ole kummoista, en tiedä mitä meidän kennelpoika Mörkö puuhasteli samalla kun kuvasi suoritusta, mutta kyllä siitä saa sen selvää, että jotain tyyppejä siellä kentällä liikkuu :D


Kokeen jälkeen ajeltiin kotia kohti ja noutamaan neiti D. Jäätiin vehkojalle vielä ulkoiluttamaan omat koiruudet kera Nucan ja Lyylin. Roki sai lepuuttaa aivojaan juoksentelmalla irrallaan pellolla isoveli-Nucan kanssa. Kun otin Rokista takapihalla "loppukuvaa", Nucan oli tietenkin päästävä myös poseeraamaan :) Pitkä on miehen tukka, pian pääsee onneksi parturiin.
 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Treenisuunnitelmat