Ykkösmies!

Siis Nuca :) Viimeisimmästä blogimerkinnästä on taas aikaa, kiirettä pittää, eikä Nucan elämäänkään mitään ihmeellisyyksiä kuulu. On taas vaan tullut mietittyä, kuinka m.a.h.t.a.v.a tuo koira on! Viileinä syksyiltoina (vaikka kaipa tätä voi jo talveksi kutsua) Nuca ujuttaa itsensä kainaloon ja ryhtyy sängynvaltaajaksi. Agilityssä se on edelleen lapsinero ja tokokin sujuu, kunhan viitsii rauhoittua. Nuca tekee kaiken aina sata lasissa ja tokoon sillä onkin vähän liikaa vauhtia ^^ Lenkkeilty ollaan tavalliseen tapaan rutkasti, reppukävelyiden pituutta hiljalleen lisäilty, ja metsässä haisteltu peurojen jättämiä viestejä. Toisten korien ohitukset on mennyt viime aikoina paremmin, ja jos Nuca on päässyt rähähtämään, ollaan häiritty kanssaihmisiä laukomalla perään ja ohittamalla uudelleen ^^ Talleiltu ollaan jonkin verran, ja olen pistänyt mietintämyssyyn ajatuksen, josko Nucan kehtaisi joskus ottaa vammaisratsastuksille mukaan töihin. Nuca on päässyt mukaan vaihtamaan talvirenkaita Sälinkäälle ja muutenkin ilahduttamaan isovanhempia :) Päässä muhii myös ajatus, josko Nucan kanssa pitäisi kokeilla junalla kulkemista, ihan vaikka lyhyttä matkaa, kokemuksen vuoksi. Nuca tuppaa hermostumaan uusissa paikoissa ja ihmishälinässä, mutta yleensä on sellaisissa asioissa niin "lamaantunut", että selvittäisiin varmasti myös junailusta. Täytyypä vielä pohdiskella...
Tässä kaikenlaista kuvasälää sitten menneiltä kuukausilta. Enjoy :D




"kivihirviö"-kuva











Reppu ja reissukoira :) Kääntää kyllä katseita, kun tuon kanssa kulkee ;)



Johannalle kiitos nännikumista (lypsykoneesta ;) ), Nuca tykkää! 



tallilla on tilaa kirmata


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Raakaruokinta käytännössä