But here's my squeak toy, throw it maybe?

Loma loppuu! Onneksi kesää on vielä kuitenkin jäljellä.

Roki on kasvanut edelleen, ja huoli siitä, nouseeko sen paino riittävästi, on historiaa. Tällä hetkellä Roxette (joka ensi viikon perjantaina täyttää hurjat 5kk!) painaa vähän reilu 11 kiloa.

Olen koittanut miettiä, mitä kaikkea sitä blogiin naputtaisi ja ideoita kyllä löytyy, mutta viitseliäisyys kirjoittaa on työntynyt johonkin kivenkoloon…

Pojille ei erikoisempaa kuulu, nauttivat kesästä ja kärpäsistä (tai Nuca yrittää napata ne Mr. Miyagi - tyyliin). Koirille on muodostunut yhteinen päivärutiini. Koirat, niin kuin lapsetkin, ovat hippasen rauhallisempi, kun niillä on edes jonkinlainen rytmi päivässä. Meidän pojille ei ole mitenkään ohjeistettu, että tähän kellon aikaan teette sitäkin, mutta silti Roki on ottanut oppia Nucasta aktiviteettiensa suhteen. Pojilla on ”riekkumisajat” ja torkkuajat, jotka ovat melko sopivissa kohdissa päivää töihin paluuta ajatellen. Poikien päivään kuuluu reilusti ulkoilua, säännölliset ruoka-ajat ja erilaisia aivopähkinöitä. Perro kun on työkoira, nämä hyppisi varmaan seinille jos niiden kanssa ei juuri puuhailtaisi. Itsekin varmaan rupeaisin järsimään pöydänjalkaa jos joutuisin makoilemaan kaiket päivä ^^. Nuca lenkkeilee vaihtelevissa maastoissa, remmissä ja irrallaan, noin 2h/pv. Roki ulkoilee puskapissatusten lisäksi lähellä kotia remmissä kulkemista harjoitellen ja liinassa, jotta oppii pysymään lähellä myös ”irrallaan”. Rokille on melkoisesti nähtävää ja koettavaa maailmassa ja uusien asioiden opettelussa, mutta aktiivisena pentuna se tarvitsee muutakin.

Tässä muutama esimerkki, miten meidän pojat pysyy hyvällä mielellä ja saavat virikkeitä ulkoilun lisäksi:

ü  Putki- ja puruluut. Meillä kun koirat syövät nappulaa ja muutenkin olisi hyvä antaa koiran hampaille töitä. Roki rakastaa luita ja jaksaa pureskella niitä pitkiä aikoja. Nucan järsimisinto on vähän laantunut aikuistumisen myötä, mutta se edelleen järsii ja järkkäilee luuaarteitaan. Joskus saatan likistää jo tyhjän putkiluun sisään koiranmakkaraa/nakkeja yms. jos luut ei muuten tahdo kiinnostaa.

ü  Vessapaperirullia (ei niitä pöntöstä vedettäviä!) ja maitotölkkejä voi hyödyntää laittamalla niihin nameja ja kokoamalla niistä epämääräisiä yhdistelmiä. Hökötysten vaikeusastetta pystyy muuttamaan helposti. Meillä Nuca tykkää näistä hässäköistä kovasti ja onkin aika mestari purkamaan omansa. Roki ei ole vielä ihan niin taitava, ja haluaisi namit syötyään ahmia pahvitkin suihinsa… Eli koiraa kannatta valvoa.

ü  Aktivointilelut. Nuca saa kongissa koiranmakkaraa ja mahapullia päivälenkin jälkeen. Roki varastaa kongin, kun se on tyhjennetty :D. Pojilla on myös namipallo, jonka pyörittelyssä menee aika mukavasti. Rokin suosikki on muovipullo (kovaa muovia, ilman etikettejä), joka ei välttämättä tarvitse mitään sisältöä, se kelpaa muutenkin ;) Siideripissiksen tyyliin kuuluu mm. pullon "ampuminen" seinään, sen jahtaaminen ja järsiminen, ja pullon ympärillä loikkiminen.

ü  Namienetsintää pojat harrastavat yhdessä huoneessa. Piilotan ensin namit niin, ettei koira näe (namia ei tarvitse sen kummemmin raahata lattiaa tai kalusteita pitkin, koira haistaa myös ilmasta). Sitten päästän koiran (yksi kerrallaan) huoneeseen ja koira saa toteuttaa itseään käyttäen hajuaistia. Tämä on Nucan ja Rokin suosikki! Etsintää voi tietenkin vaikeuttaa laittamalla nameja vaikeampiin paikkoihin kerta kerralta. Nucalle tämä on hyvä tapa kasvattaa sen kykyä itsenäiseenkin työskentelyyn ja saada sen nenä toimimaan. Koska Nuca on arkaparkajänishousu, tällä leikillä sitä pystyy rohkaisemaan laittamalla extraihanan namin jonnekin jännään paikkaan; Nuca ei ole koskaan jättänyt namia hakematta, vaikka vähän jänskättäisi. Roki osaa luonnostaan käyttää nenäänsä hienosti, ja se onkin huippu tässä leikissä.

ü  Uusien asioiden opettelu. Peruskäskyjen lisäksi vain taivas on rajana koiran kouluttamiselle. Nuca osaa peruskäskyjen lisäksi esim. heittää femman (tassu) ja toisen (Nuca tietää kumpi käsi on femma ja kumpi se toinen), erottaa lelut toisistaan (pallo, sukka, Purri, keppi, lelu, Puhitin jne jne.), antaa ”suukon” ja ottaa kopin kun sille heittää lelun ilmaan. Rokilla hiotaan vielä ihan ”tavallisia” komentoja, mutta tassun antoa ollaan myös opeteltu. Luultavasti Roki oppii pian myös kierimään tai ryömimään ;).

ü  Lelun etsintä ulkona. En käytä namien etsintää ulkona, ettei koira rupea tutkimaan namipiiloja lenkeillä ja syömään kaikkea mahdollista ulkona. Nuca osaa tämän taidon mallikkaasti, Rokilla vielä hiomista kun ulkomaailmassa on niin paljon muutakin kiinnostavaa.

ü  Harrastukset. Nucalla tällä hetkellä tokoilua ja agilityä. Rokin kanssa mennään pentukurssille tai/ja –tokoon, varmaan jälkikurssilla käydään sekä tokossa ja agissa tulevaisuudessa. Ja lajejahan on monia, voisi kokeilla vaikka kaikkia! Nucaa treenit väsyttää oikeastaan eniten kaikista virikkeistä, kun se joutuu todenteolla käyttämään aivojaan pörrön alla. Ja Nuca rakastaa sitä, kun pääsee tekemään yhteistyötä immeisen kanssa.

ü  Erilaiset liikuntamuodot, esim. juoksu, uinti.  

ü  Leikit. Mitkä tahansa leikit vähän koirasta riippuen. Nuca kiihtyy aika lailla vetoleikeissä, mutta oikein toteutetussa noudossa kiihtyvyyttä pystyy aika hyvin hallitsemaan. Roki vasta opettelee noutoa, eikä se ole vielä kovin ”oikeaoppista” :D. Pojille leikkeihin lukeutuu myös nuo namien/lelujen etsinnät sun muut. Vaihtoehtoja on monia!

ü  Jne. jne. ;)



veli ja sen pikkuveli



Ja sitten vuorossa jotain muuta löpinää, eli sieltä asian vierestä.

21. – 22.7 Mäntsälässä oli kaikkien rotujen näyttely. Itse olin lauantain töissä, mutta Nuca pääsi äidin ja siskon kanssa pyörähtämään siellä. Ei siis näytillä, vaan muuten vaan. Nuca on uskomaton paikoissa, missä on paljon hälinää; se ei välitä mistään. Sen raivokohtauksia kun saa seurata melko usein sivusta, on aika ironista että paikassa, missä on paljon koiria, se ei sano kellekään mitään. Se varmaan johtuu juuri siitä, että ärsykkeitä tulee niin hirmuisesti kerralla, että Nuca menee ”lukkoon”. Eikä immeisten ole koskaan tarvinnut olla huolissaan siitä, että Nuca vetäisi pultit julkisella paikalla, koska se ei ole koskaan tehnyt niin.

Sunnuntaina sitten oli Rokin vuoro päästä ensimmäisiin näyttelyihinsä katseluoppilaaksi. Aluksi Rokia luonnollisesti vähän jänskätti, mutta äkkiä se tottui erinäköisten koirien massaan. Lopulta se kuljeskeli kehänreunalta toiselle, kuin vanha tekijä.



(Kuvissa vierailevat tähdet: kehässä picardienpaimenkoira, sileäkarvainen collie, suomenlapinkoira ja Roki ottamassa mallia pyreneittenmastiffista).

Rokin kanssa ollaan käyty myös heppailemassa muutaman kerran (viimeksi tänään) ihan ilman isoveljeä. Ekalla kerralla Roki oli ihan silmät ymmyrkäisinä, eikä oikein tiennyt, miten päin olisi. Ihmiset (paitsi lapset) oli jänniä, hevoset oli jänniä, yksi vieras koira oli tooosi jännä. Rokilla siis pientä mörkökautta havaittavissa. Tänään kun käväistiin tallilla pyörähtämässä, Roki oli paljon rennompi. Tallin viereisessä metsässä ollaan käyty juoksentelemassa mukamas-irrallaan liinassa, ja Roki on alkanutkin kuunnella paremmin komentoja ”irrallaan”.

Roki on usein päässyt leikkimään naapurien koirien kanssa ja se rakastaakin kovasti naapurin nuorempaa terrieriurosta. Kävelyillä Roki ihmettelee vieraita koiria vähän enemmän kuin ennen, mutta yleensä päästään kunnialla ohi. Rokista on kasvamassa hieno pienimies! Niin, ja ps. Rokin hampaiden vaihtuminen jatkuu!

Kaiken kaikkiaan pojat siis voivat hyvin, nauttivat olostaan, ovat riehakkaita ja ihania!