Kömmähdyksiä & edistymisiä


Viime aikaisissa tokoiluissa ollaan keskitytty paljolti siihen, että päästään kartalle, missä mennään. Mitkä palaset ovat paikoillaan, mitä pitää hinkata ja mitä voisi ottaa uusina juttuina mukaan kuvioihin. Mörkö on jaksanut mukavasti videoida meidän tekemistä, mikä on auttanut hurjasti tässä ”kartoituksessa”.

Seuraamisessa ollaan keskitytty edelleen kontaktiin, suoruuteen ja käännöksiin oikealle ja vasemmalle. Täyskäännökset tökkäävät siihen, ettei ohjaaja osaa päättää, miten sitä nyt kääntyisi… Ehkä saksalainen täyskäännös sekoittaa koiraa liikaa? Seuraamisessa oikeaa paikkaa ollaan muisteltu suht voimakkailla käsiavuilla (”käsivinkeillä”) ja palkkaamalla (palkkausäänellä/herkulla/vapautuksella + lelulla), kun koira itse löytää oikeaan paikkaan. Tässä Rokilla ei sinänsä ole ollut ongelmia… paitsi ihan viime viikolla se alkoi edistämään?? Edistäminen alkoi ilmetä, kun palkkasin useampana treenikertana koiran lelulla (eteen) ja kun korostettiin kontaktia kriteerinä. Tällöin keskittyminen oikeaan seuraamispaikkaan jotenkin hukkui… Nyt kun kontaktitreenien seurauksena kontakti on ”meidän tasolla”, kannattaisi ehkä keskittyä oikeaan paikkaan ja suoruuteen, ja siinä sivussa muistutella kontaktista. Kontaktitreeniä ollaan tehty asteittain: aluksi muutama askel ja kontaktista palkkausääni + vapautus + palkka, pikkuhiljaa matkaa pidennetty ja kontaktin kestoa pitkitetty. Vaihteleva, monipuolinen palkka on pitänyt Rokin mielenkiintoa yllä.

Käännökset oikealle ja vasemmalle ovat parantuneet. Jee! Ohjaajan pitäisi vaan itse vähän miettiä, miten kääntyy… Suoruuteen ollaan keskitytty myös lyhyillä pätkillä, tempo valittu sen mukaan, mikä Rokille on ollut helpoin suorittaa. Vaatii vielä tekemistä ;).

Kaukoja ollaan tehty sisätiloissa ja ulkokentällä. Istu-maahan-sarjat ovat olleet työn alla lyhyellä etäisyydellä. Sivupalkat toimivat Rokin kohdalla mukavasti ja sitä ollaan hyödynnetty satunnaisten takapalkkojen lisäksi. Mörön videoinneista huomaa, ettei Rokin tekniikka ole vielä ihan valmis, eikä mielenkiinto riitä tarkkoihin liikkeisiin. Näitä pitäisi treenata enemmän! Pistetään muistiin lyhyet sarjat, mutta usein, monipuolinen palkkaus ja koiran ajatusten ”keskittäminen” taakse. Kaukoista pitäisi nyt saada Rokille hauskat suoritettavat!

Luoksetulot on upeet! Pieni ja Musta tulee vauuuhdilla, tarkasti sivulle oikeaan paikkaan. Huippua! Ollaan tehty näissä myös vaihtelun vuoksi pysäytyksen alkeita. Lyhyellä etäisyydellä, aluksi namipalkalla suoraan suuhun. Lelulpalkalla saatiin pysäytyksiin hyvää napakkuutta: kutsu – seis (askel eteen ja käsiapu) – kun koira pysähtyy, kehu, vapautus ja pallo koiran taakse. Rokin uusi lemppari ;).

Noutokapulan pitäminen on ollut vahvasti tapetilla. Roki mälvää, mälvää ja mälvää, tiputtelee ja heittelee kapulaa minkä kerkeää. Allekirjoittanut on ollut hätää kärsimässä sen kanssa. Olen hyödyntänyt naksutinta ja Rokin oma-aloitteisuutta ottaa kapulaa suuhun. Jep, tarttuuhan se, mutta mälvää, hermostuu jos ei mitään tapahdu ja ehtii seitsemänsataa kertaa roiskia kapulaa minne sattuu, ennen kuin ehtii mitään tekemään. Ulkopuoliselle koiraihmiselle kun esittelin meidän kompastuskiveä, selvisi jotain ihan ilmiselvää. Roki on ketjuttanut mälväämisen/viskomisen noutoon (koska on saanut siitä niin usein vahvisteen). En siis ole keskittynyt kunnolla ja lisäksi tajusin olleeni liian hätäinen. Ulkopuolinen näkee asiat niin paljon paremmin – ja ”puolueettomasti”! Halusin koiralle (ja itselleni) onnistumisia, halusin palkata pienestäkin, jotta ehkä joskus kauniina päivänä se koira kapulaa pitäisi. Joten olen palkannut, kun koira tekee jotain sinne päin. En tullut ajatelleeksi, että Roki kestää kyllä sen, että annan sen keksiä ja hoksata jutun juonen ihan itse. Rokillahan tarttumiskäytös on vahva ”luonnostaan”, se haluaa ottaa esineitä suuhun – tästä vinkkelistä ajateltuna on hieman pöhköä palkata se vaan siitä, että se jo tarttuu johonkin, kun kriteeriä voisi jo ”valmiiksi” nostaa. Olin kuvitellut palkkaavani Rokin oikeasta asiasta, vaikka palkkasin sen vaihdellen tarttumisesta/mälväämisestä/kapulan tiputtamisesta/kapulan roiskimisesta/joskus siitä pitämisestäkin/näiden yhdistelmistä. Eli Rokille on ollut vain epäselvää, mitä halutaan. Joten liian hätäiset tai liian hitaat naksuttelut pois!

Ahaa-elämyksen jälkeen aloitettiin kotona treenaaminen painavammalla kapulalla, jonka laitoin lattialle odottamaan. Otin herkkuja valmiiksi toiseen käteen ja naksuttimen toiseen. Istahdin lattialle ja odotin. Aluksi Roki sai naksauksen ja palkan muutaman kerran siitä, että se vain kosketti kapulaa kuonollaan. Sitten muutaman tarttumisesta. Nämä se jo osaa, joten seuraavaksi jätin palkkaamatta, jos se ihan pienestikin mälväsi kapulaa. Jos se pudotti, ei naksua. Vaati vähän tarkkuutta allekirjoittaneelta, Roki ehtii meinaan tehdä 500 asiaa salamannopeasti. Kun Roki nappasi kapulan suuhunsa, piti alle puoli sekuntia, mälväsi ja tiputti, se ei saanut palkkaa. Se yritti uudelleen: puri ja puri kapulaa, teki tapporavistuksia ja heitti kapulan lattialle – ei naksausta. Hämmentyneenä se piippasi ja otti kontaktia. Katsoin koiruutta, mutta en tehnyt mitään. Se alkoi haukkua ja kun sekään ei auttanut, hyökkäsi kapulaa järsimään. Otin kapulan pois ja muutuin vain entistä tylsemmäksi. Hetken päästä otin kapulan uudestaan esille ja Rokin päässä raksutti. Se otti kapulan ja tepasteli vähän ympäriinsä. Olin tarkka ja ehdin palkata juuri kun se ei mälvännyt. Uusi toisto ja uusi onnistuminen à herkku rauhallisien kehujen kera, kapula pois ja hetken leikkitauko pallolla. Aivopierut olivat väistämättömiä, kun jatkettiin harjoituksia, mutta onneksi Mörkö piti satunnaisesti jotain ääntä olohuoneen puolella, jolloin pääsin palkkaamaan hämmentyneenä jämähtäneen koiran, joka piti kapulaa suussaan. Wuhuuu! Roki on kyllä pätevä, kunhan ohjaaja olisi skarppina! Ekalla treenikerralla, johon kuului monta aivopierua, pieniä raivareita ja turhautumista (siis koiran osalta), Roki ehti jo ketjuttaa jotain uutta noutokapulan pitämiseen: koska palkkapallo oli työpöydällä, jonka vieressä treenattiin lattialla, Roki kävi nuuskuttelemassa pöydän reunaa kapula suussaan à palkkasin, kun piti kapulaa, jolloin se alkoi käydä pöydän vieressä kapula suussaan yhä useammin. Roki siis vakuuttui siitä, että kapula suussa kuuluu mennä työpöydän eteen tönöttämään :D. Kokeili se välillä tepastelua ympäri huonetta, jolloin sai palkan kapulan pitämisestä à alkoi tarjota myös kapulan kantamista. Mikäs siinä, kunhan ei rieku ja mälvää!

Edistystä on siis tapahtunut noutokapulan pitämisen kohdalla! Vihdoinkin, jihuuu! Ollaan treenattu ahkerasti tätä, yhden kerran jo ulkonakin pienen hetken verran. Nyt kun Roki on vähän kartalla siitä, mitä kuuluisi tehdä sillä kapulalla, ollaan päästy kokeilemaan sitäkin, että koiruus istuu ja minä lasken kapulan sen etujalkojen eteen, josta Roki saa poimia kapulan suuhunsa. Tästäkin palkkasin ensin tarttumisesta (jos pysyi istumassa) ja pikkuhiljaa vaadin pitämistä. Edistystä on tapahtunut tässäkin!

Käytiin tuossa eilen Nucan ja äiteen kanssa tokoilemassa Nucan treeniryhmässä. Rokin oli tarkoitus olla kuunteluoppilaana, mutta päästiinkin mukaan treeneihin. Ja kivaa oli, Roki oli huippu ja sai kovasti kehuja! Aloitettiin paikkaistumisella (1min), jota Roki ei ollut tehnyt ennen. Hienosti pikkujätkä istui siellä rivissä muiden koirien joukossa. Yhden kerran se kävis maaten ja vinkui vähän, mutta olin tosi tyytyväinen. Rokin kanssa ei olla porukassa päästy juurikaan treenaamaan ("tosissaan") ja heti tehtiin jotain, mitä ei olla oikeastaan harjoiteltu: silti Roo toimii! Mahtavuutta! Seuraavaksi treenattiin paikkamakuuta (1min): tähänkin olin tyytyväinen, muutaman kerran vaihtoi painoa lonkalta toiselle. Paikallaoloissa etäisyyttä ohjaajaan noin 15 metriä.
Luoksetulona tehtiin ALO-luokan liike, muut teki AVO:n. Jätin Rokin riviin muiden koirakoiden kanssa, siirryin pisteeseen B, ja kutsuin suoraan sivulle: oli loistava! Toisen kerran menin itse koirakoiden riviin ja kutsuin Rokin sivulle. Tässä kohtaa taisi olla se äksöni, kun Roki lähti haastamaan toista koiraa leikkiin... Toinen näytti Rokille keskaria, joten Roki vaihtoikin leikin urosmaiseen pullisteluun. Yksi p*rkele karkasi emäntäotuksen suusta, mutta tulipahan koira takaisin... Kaukokäskyt tehtiin pareittain (jännää!), Rokin kanssa i-m-sarjat. Oli (kuulemma) napakat! Roki oli omasta mielestäni hyvin kuulolla, ei vaatinut kaksoiskäskyjä, korjailua tai muuta sellaista. Oli kiva tehdä liikkuroituna ja vielä toisen koirakon häiriköimänä.
Myös seuraamiset tehtiin pareittain liikkuroituna. Sekä koira, että ohjaaja olivat hiukan pihamaalla, käännökset oli outoja, mutta muistinpa ainakin oikean ja vasemman. Eikä tullut törmäyksiä parin kanssa ;) Täyskäännöksen kohdalla repesin itse räkänauruun kun tunaroitiin, joten Rokikin hieman häkeltyi. Kerää ittes nainen, ja seuraaminen jatkui. Muutaman kerran Roki edisti, muuten olin melkoisen tyytyväinen.
Jääviä tehtiin ryhmänä ("yhtenä rintamana"): aoitettiin maahan menolla, johon tehtiin pari toistoa. Ekalla kerralla annoin vahvan käsiavun ja palkkasin saman tien. Tokalla toistolla luotin vain sanalliseen käskyyn ja hyvin toimi! Seuraavaksi otettiin seuraamisesta istuminen, joka oli myös Rokille uusi juttu. Ekalla toistolla "niiasin" istu-käskyn kohdalla ja palkkasin. Kun jatkoin matkaa, poitsu jäi hienosti riviin muiden koirien kanssa pönöttämään. Toisella toistolla lykkäsin namin koiran suuhun istu-käskyn kohdilla ja luotin, että jää istumaan. Roki oli loistava! Se on niin super <3.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Raakaruokinta käytännössä