'Cause honey your soul could never grow old
Ulkokenttien sulaminen (ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden kuivuminen) saa aikaan toko-hysterian. Ihan huippua kun on tilaa, eikä tarvitse yrittää nyhrätä jotakin onnetonta kaksion makuuhuoneen nurkassa!
Auringon tuoman valoenergian voimin onkin sitten tullut Rollisen kanssa treenailtua melkoisen paljon. Allekirjoittanut alkoi vetämään ensimmäistä kertaa tokokurssia Mäntsälässä, joten sen luoma positiivinen paine on heittänyt lisää vettä myllyyn. Roki toimi tietenkin pätevänä apuopena kurssilla ;). Itse tuli kerrattua alkeita, ja huomattua taas miten eri tavoilla voikaan toko treenata! Roki on päässyt kokeilemaan koekaniinin roolia kun emäntä haluaa testata kaikkea uutta ja jännää nyt heti, sekä ollaan viritelty yhteistä säveltä jo osattujen taitojen osalta. Rokinhan kanssa ollaan tokoiltu oikeastaan siitä asti, kun se on ollut pentupalleroinen. Sen kanssa on kuitenkin "jämähdetty" tutulle ja turvalliselle tasolle, eikä edistystä ole hirmuisesti tapahtunut. Rumpsis on taitava tyyppi ja siinä riittää potentiaalia, mutta yksinään kun treenailee ja "treenailee" ilman ulkopuolista seuraajaa ja ohjeistajaa, tuppaa sitä kangistumaan kaavoihinsa. Joten onneksi tämä toko-hysteriasta seurannut uusi into antaa vähän potkua persuksiin.
(Yllä oleva video löytyi tietokoneen kätköistä. Se on vähän vanhempaa matskua, viime vuoden elokuulta. Silloin ainakin koiraa aivastutti aivan kamalasti! :D Mikä lie heinänuha. Videolta näkee myös "pompsahtelun", josta jutustelen myöhemmin tekstissä. Ohjaajakin on melko pompsahtelevainen sulavien käännnöstensä kanssa... Koiruudella liikkeestä pysähtymiset on aika priimaa näin harjoitteluvaiheessa, loistava Roo <3 Ja Doulan tönötys kuunteluoppilaana <3)
Työn alla ovat olleet lähinnä seuraaminen, hyvät perusasennot, (kirotun)noutoesineen pitäminen ja kaukokäskyt. Kaikki muut ovat oikeastaan olleet suht koht mallillaan, paisti tuo pitäminen. Se on meidän ylitsepääsemättömältä tuntuva kompastuskivi.
Seuraamisen hinkkaaminen on hauskaa. Ainakin minusta. Sitä voi treenata fiilispohjalta eri tavoilla; voidaan nostattaa virettä ja sitten taas toisaalta parantaa keskittymistä eri tilanteissa. Tässä keväällä kuitenkin tuli huomattua, ettei Roo osaa "oikeasti" edes kääntyä kunnolla seuruussa! Vaikka sitä on kuinka hinkattu!? Syynä on ehkä se, ettei ole oikeasti keskitytty siihen, mitä ollaan tekemässä... Niin epätavallista meille...
Seuraamisen osalta harjoiteltaviksi asioiksi otettiin ensisijaisesti käännökset (myös täyskäännökset) ja takapään hallinta. Kontakti on myös napattu yhdeksi kriteeriksi treeneihin. Myös liikkestä pysähtymisiä hinkataan; Roki osaa mallikkaasti maahan menon, seisomistakin ollaan harjoiteltu aikaisemmin, mutta istuminen onkin sitten uuden uutukainen asia.
Seuruun kontaktia ollaan treenattu lyhyillä, suorilla pätkillä. Kontakti on ollut Rokilla jo hyvin mallillaan, mutta lienee lässähtänyt vähäisen treenaamisen ansiosta... Muutama askel hyvällä kontaktilla --> vapautus ja palkkaus, tästä on hyvä edetä! Myös palkkalelun asettaminen treeniliivin "kaulukseen" saa suunnattua katseen oikeaan suuntaan ja palka(lelu)n suunta myös vahvistaa kontaktia.
Suoruutta olisi hyvä treenata "pentutreenien" muodossa eli seinän viertä seuruuttamalla. Meillä ei oikein ole siihen mahdollisuuttta, joten ainoana suoruutta tukevana kikkana olen palkannut koiruutta viistosti vasemmalle. Roon seuruut ovatkin suht suoria, mutta vielä en ole täysin tyytyväinen ;) Ja nyt kun olen suostutellut Mörön kuvaamaan meidän treenihetkiä, huomaan koirassa hassua pompsahtelua. Se ei niinkään jatkuvasti poikita, vaan kiemurtelee pompsahdellen. Tätäkään en olisi huomannut ilman videota! Joten kiitos Mörkö ;)
(Roki / seuraaminen 4/15: Pientä hössötystä, keskittymiskatkoja ja pompsahtelua tässäkin, onneksi koirasta näkee, että on kivaa! Videolta näkee niin paljon juttuja, joita ei muuten edes hoksaisi: esim. Roki "heijaa" käteni mukana, lienee alkujaan liian pitkästä imutuksesta seuruuta harjoitellessa. Tässä myös näkee kuinka turhia nuo "välipalkat" on, koiruus kadottaa vaan kontaktin ja keskittymisen :p. Käännökset on kuitenkin aika hyvät?)
Käännöksiä seuruussa ollaan treenattu hitaalla temmolle, neliöllä ja ympyrällä seuruuttamalla. Aika mallikkaasti Roo-eläin pysyy oikealla paikallaan, oikealle käännnökset ovat tosin väljät. Käännökset vasemmalle tuntuvat olevan helpompia, mikä tuntuu jotenkin hassulta. Vielä kun emäntäotus oppisi kääntymään fiksumman näköisesti :D Täyskäännöksiksi ajattelin opettaa koiruudelle saksalaisen versioinnin.
(Roki / seuraamista häiriössä 4/15: Vaahtosammutin, joka potkii pallo on Rokille ehkä tällä hetkellä isoin mahdollinen häiriö, joten siihen nähden oli ihan loistava koira! Ohjaaja oli myös hieman pihalla flunssan vuoksi, joten töppäykset suotakoon anteeksi. Ympärillä liikkui paljon immeisiä koirineen, joten ihan sen vuoksi koiruus pysyi remmin päässä. Suht koht uutena juttuna treenattiin hieman saksalaista täyskäännöstä.)
Kaukokäskyjen osalta ollaan keskitytty enemmänkin hyvään tekniikkaan "hissin" avulla. Alokasluokkaan tarvittavat maahan-istu-sarjat ovat sinänsä Rokille tuttuja, mutta joskus paikallaan pysyminen on pienestä koirastaan piiiitkääästyyyttäväää! Sitten tarjoillaan terhakasta hännän heilutusta, pientä piippausta ja painon siirtoa sinne tänne. Olen käyttänyt vaihdellen taka- ja etupalkkaa, tällä viikolla kokeilin sivupalkkaa kahdella herkulla. Jos takapalkka on valmiiksi koiruuden takana, se muutaman toiston jälkeen käy kärsimättömäksi ja poikittaa (liian suuri palkkaodotus?). Jos käyttäisin vain etupalkkaa, Roki pompsahtaisi luokseni "istu"-käskyn kohdalla. Jostakin syystä istumaan nousu tuntuu olevan Rokille haastavampaa. On tainnut tulla vahvistettua maahan menoa suuremmissa määrin. Huoh. Sivupalkat tuntuivat olevan tähän oiva vaihtoehto ;) Meinasin myös kokeilevani lelupalkkaa suoraan koiran suuhun / koiran taakse. Etäisyys on vielä kaukokäskyissä onnettoman lyhyt, mutta mieluummin otetaan varman päälle ja saadaan enemmän onnistumisia.
Noutoesineen pitäminen. Kompastuskivi, joka kippaa allekirjoittaneen suorastaan nenälleen. Roki osaa tarttua esineisiin. Se osaa ne hakea. Mutta entäs kun pitäisi istahtaa pyllylleen, ottaa esine - kauniisti - suuhun ja pitää sitä vaikka maailman tappiin asti? Ei, ei toivoakaan :D Roki on vahvasti sitä mieltä, että kaikilla tavaroilla leikitään, niitä viskotaan, järsitään, pureskellaan ja tipautellaan mielellään jostakin korkealta. Uusissa tokosäännöissä alokasluokkaan kuuluu jo kirottu noutoesineen pitäminen, *ärrinmurrinpurinaa*. Ei muuta kun härkää sarvista ja hommiin!
Aloitettiin koko nouto-homma alusta ketjuttamalla takaperin. Otin jopa pölyyntymään ehtineen naksuttimen käyttöön. Koira katsoo kapulaa, naksu ja palkka. Koira koskee esineeseen, naksu ja palkka. Koira tarttuu kapulaan, naksu ja palkka. Joo, hienoa, koira tietää kyllä homman nimen. Mutta vire nousee nousemistaan, alkaa kapulan repiminen kädestä, sen tiputtelu, heittely ja armoton hössötys. Jos palkkaat siitä, että kapula on sekunnin pidempään suussa, "ahaa, karkkia!" se sanoo ja tiputtaa kapulan syödäkseen namin. Lopulta palkkaus tarkoittaa sitä, että kapulan voi tiputtaa. Arghhh, yritä siinä sitten. Kapulan suuosaan rullataan ohutta köysinarua, ei vaikutusta. Kapula vaihtuu kuulakärkikynään, hieman edistystä. Kapula vaihtuu kevyempään, se on jo reikiä täynnä. Voi tuskaa! :D "Jumiutin" kapulan polvitaipeiden taakse lukkoon kun itse istuin sängynlaidalla, koira repi kevyen ihmisolennon melkein persiilleen lattialle. Koira pyydettiin perusasentoon ja tarjottiin kapulaa, jee, piti kaksi sekunttia, kunnes sanoi "piip" ja tiputti. Koita siinä nyt olla kärsivällinen ja uskoa siihen, että kyllä me yhdessä tämä opitaan. Rokin mielestähän tämä kaikki oli vaan hauskaa.
Ulkosalla kevyt kapula sitten jätettiin maahan ja otettiin koira seuruuseen. Kapulan kohdalla annettiin lupa ottaa, koira kompastuu kapulaan, mutta lopulta tarttuu. Ohjaaja innostaa koiraa seuraamaan, koira on ihan että jiiihuu, mälvää kapulaa ja viskoo sitä ilmaan. Entäs jos kapula on ohjaajalla, koiran olisi tarkoitus koskettaa kapulaa kun peruutetaan? Eeei. Lannistunut ohjaaja päättää jatkaa parempana päivänä. Treenien jälkeen käveltiin kotiin ja pahamaineinen kapula törröttää treeniliivin taskusta. Koira katsoo kapulaa ja ottaa chillisti treenaamisen jäljiltä. Tarjotaan kapulaa ja hups, sehän pitää! Ihan vahingossa! Ilman mälväämistä! Ohjaaja kiljuu sisäisesti riemua, mutta sanoo hiljaa ja rauhassa vain "hyvä" ja hetken päästä "jätä", ettei koira ehdi tiputtaa. Muutama toisto ja kapula piiloon. Loistavaa! Ehkä se tästä, toivoo toiveikas ohjaaja ;) Treenit jatkuu!
Auringon tuoman valoenergian voimin onkin sitten tullut Rollisen kanssa treenailtua melkoisen paljon. Allekirjoittanut alkoi vetämään ensimmäistä kertaa tokokurssia Mäntsälässä, joten sen luoma positiivinen paine on heittänyt lisää vettä myllyyn. Roki toimi tietenkin pätevänä apuopena kurssilla ;). Itse tuli kerrattua alkeita, ja huomattua taas miten eri tavoilla voikaan toko treenata! Roki on päässyt kokeilemaan koekaniinin roolia kun emäntä haluaa testata kaikkea uutta ja jännää nyt heti, sekä ollaan viritelty yhteistä säveltä jo osattujen taitojen osalta. Rokinhan kanssa ollaan tokoiltu oikeastaan siitä asti, kun se on ollut pentupalleroinen. Sen kanssa on kuitenkin "jämähdetty" tutulle ja turvalliselle tasolle, eikä edistystä ole hirmuisesti tapahtunut. Rumpsis on taitava tyyppi ja siinä riittää potentiaalia, mutta yksinään kun treenailee ja "treenailee" ilman ulkopuolista seuraajaa ja ohjeistajaa, tuppaa sitä kangistumaan kaavoihinsa. Joten onneksi tämä toko-hysteriasta seurannut uusi into antaa vähän potkua persuksiin.
Työn alla ovat olleet lähinnä seuraaminen, hyvät perusasennot, (kirotun)noutoesineen pitäminen ja kaukokäskyt. Kaikki muut ovat oikeastaan olleet suht koht mallillaan, paisti tuo pitäminen. Se on meidän ylitsepääsemättömältä tuntuva kompastuskivi.
Seuraamisen hinkkaaminen on hauskaa. Ainakin minusta. Sitä voi treenata fiilispohjalta eri tavoilla; voidaan nostattaa virettä ja sitten taas toisaalta parantaa keskittymistä eri tilanteissa. Tässä keväällä kuitenkin tuli huomattua, ettei Roo osaa "oikeasti" edes kääntyä kunnolla seuruussa! Vaikka sitä on kuinka hinkattu!? Syynä on ehkä se, ettei ole oikeasti keskitytty siihen, mitä ollaan tekemässä... Niin epätavallista meille...
Seuraamisen osalta harjoiteltaviksi asioiksi otettiin ensisijaisesti käännökset (myös täyskäännökset) ja takapään hallinta. Kontakti on myös napattu yhdeksi kriteeriksi treeneihin. Myös liikkestä pysähtymisiä hinkataan; Roki osaa mallikkaasti maahan menon, seisomistakin ollaan harjoiteltu aikaisemmin, mutta istuminen onkin sitten uuden uutukainen asia.
Seuruun kontaktia ollaan treenattu lyhyillä, suorilla pätkillä. Kontakti on ollut Rokilla jo hyvin mallillaan, mutta lienee lässähtänyt vähäisen treenaamisen ansiosta... Muutama askel hyvällä kontaktilla --> vapautus ja palkkaus, tästä on hyvä edetä! Myös palkkalelun asettaminen treeniliivin "kaulukseen" saa suunnattua katseen oikeaan suuntaan ja palka(lelu)n suunta myös vahvistaa kontaktia.
Suoruutta olisi hyvä treenata "pentutreenien" muodossa eli seinän viertä seuruuttamalla. Meillä ei oikein ole siihen mahdollisuuttta, joten ainoana suoruutta tukevana kikkana olen palkannut koiruutta viistosti vasemmalle. Roon seuruut ovatkin suht suoria, mutta vielä en ole täysin tyytyväinen ;) Ja nyt kun olen suostutellut Mörön kuvaamaan meidän treenihetkiä, huomaan koirassa hassua pompsahtelua. Se ei niinkään jatkuvasti poikita, vaan kiemurtelee pompsahdellen. Tätäkään en olisi huomannut ilman videota! Joten kiitos Mörkö ;)
Käännöksiä seuruussa ollaan treenattu hitaalla temmolle, neliöllä ja ympyrällä seuruuttamalla. Aika mallikkaasti Roo-eläin pysyy oikealla paikallaan, oikealle käännnökset ovat tosin väljät. Käännökset vasemmalle tuntuvat olevan helpompia, mikä tuntuu jotenkin hassulta. Vielä kun emäntäotus oppisi kääntymään fiksumman näköisesti :D Täyskäännöksiksi ajattelin opettaa koiruudelle saksalaisen versioinnin.
Kaukokäskyjen osalta ollaan keskitytty enemmänkin hyvään tekniikkaan "hissin" avulla. Alokasluokkaan tarvittavat maahan-istu-sarjat ovat sinänsä Rokille tuttuja, mutta joskus paikallaan pysyminen on pienestä koirastaan piiiitkääästyyyttäväää! Sitten tarjoillaan terhakasta hännän heilutusta, pientä piippausta ja painon siirtoa sinne tänne. Olen käyttänyt vaihdellen taka- ja etupalkkaa, tällä viikolla kokeilin sivupalkkaa kahdella herkulla. Jos takapalkka on valmiiksi koiruuden takana, se muutaman toiston jälkeen käy kärsimättömäksi ja poikittaa (liian suuri palkkaodotus?). Jos käyttäisin vain etupalkkaa, Roki pompsahtaisi luokseni "istu"-käskyn kohdalla. Jostakin syystä istumaan nousu tuntuu olevan Rokille haastavampaa. On tainnut tulla vahvistettua maahan menoa suuremmissa määrin. Huoh. Sivupalkat tuntuivat olevan tähän oiva vaihtoehto ;) Meinasin myös kokeilevani lelupalkkaa suoraan koiran suuhun / koiran taakse. Etäisyys on vielä kaukokäskyissä onnettoman lyhyt, mutta mieluummin otetaan varman päälle ja saadaan enemmän onnistumisia.
Noutoesineen pitäminen. Kompastuskivi, joka kippaa allekirjoittaneen suorastaan nenälleen. Roki osaa tarttua esineisiin. Se osaa ne hakea. Mutta entäs kun pitäisi istahtaa pyllylleen, ottaa esine - kauniisti - suuhun ja pitää sitä vaikka maailman tappiin asti? Ei, ei toivoakaan :D Roki on vahvasti sitä mieltä, että kaikilla tavaroilla leikitään, niitä viskotaan, järsitään, pureskellaan ja tipautellaan mielellään jostakin korkealta. Uusissa tokosäännöissä alokasluokkaan kuuluu jo kirottu noutoesineen pitäminen, *ärrinmurrinpurinaa*. Ei muuta kun härkää sarvista ja hommiin!
Aloitettiin koko nouto-homma alusta ketjuttamalla takaperin. Otin jopa pölyyntymään ehtineen naksuttimen käyttöön. Koira katsoo kapulaa, naksu ja palkka. Koira koskee esineeseen, naksu ja palkka. Koira tarttuu kapulaan, naksu ja palkka. Joo, hienoa, koira tietää kyllä homman nimen. Mutta vire nousee nousemistaan, alkaa kapulan repiminen kädestä, sen tiputtelu, heittely ja armoton hössötys. Jos palkkaat siitä, että kapula on sekunnin pidempään suussa, "ahaa, karkkia!" se sanoo ja tiputtaa kapulan syödäkseen namin. Lopulta palkkaus tarkoittaa sitä, että kapulan voi tiputtaa. Arghhh, yritä siinä sitten. Kapulan suuosaan rullataan ohutta köysinarua, ei vaikutusta. Kapula vaihtuu kuulakärkikynään, hieman edistystä. Kapula vaihtuu kevyempään, se on jo reikiä täynnä. Voi tuskaa! :D "Jumiutin" kapulan polvitaipeiden taakse lukkoon kun itse istuin sängynlaidalla, koira repi kevyen ihmisolennon melkein persiilleen lattialle. Koira pyydettiin perusasentoon ja tarjottiin kapulaa, jee, piti kaksi sekunttia, kunnes sanoi "piip" ja tiputti. Koita siinä nyt olla kärsivällinen ja uskoa siihen, että kyllä me yhdessä tämä opitaan. Rokin mielestähän tämä kaikki oli vaan hauskaa.
Ulkosalla kevyt kapula sitten jätettiin maahan ja otettiin koira seuruuseen. Kapulan kohdalla annettiin lupa ottaa, koira kompastuu kapulaan, mutta lopulta tarttuu. Ohjaaja innostaa koiraa seuraamaan, koira on ihan että jiiihuu, mälvää kapulaa ja viskoo sitä ilmaan. Entäs jos kapula on ohjaajalla, koiran olisi tarkoitus koskettaa kapulaa kun peruutetaan? Eeei. Lannistunut ohjaaja päättää jatkaa parempana päivänä. Treenien jälkeen käveltiin kotiin ja pahamaineinen kapula törröttää treeniliivin taskusta. Koira katsoo kapulaa ja ottaa chillisti treenaamisen jäljiltä. Tarjotaan kapulaa ja hups, sehän pitää! Ihan vahingossa! Ilman mälväämistä! Ohjaaja kiljuu sisäisesti riemua, mutta sanoo hiljaa ja rauhassa vain "hyvä" ja hetken päästä "jätä", ettei koira ehdi tiputtaa. Muutama toisto ja kapula piiloon. Loistavaa! Ehkä se tästä, toivoo toiveikas ohjaaja ;) Treenit jatkuu!
Kommentit
Lähetä kommentti