Raakaruokinta käytännössä
Koiran raakaruokinta alkaa luonnollisesti asioiden selvittelyllä: pitää tietää (edes suurinpiirtein) mitä on tekemässä. Sitten vain hommiin! Raakaruokinnan käytännön toimenpiteisiin on niin monta tyyliä ja tapaa, kuin on ruokkijaakin, joten käytännön osuus kannattaa räätälöidä itselleen sopivaksi.
Ehkäpä tärkein hankinta ennen aloittamista, on pakastin. Meiltä löytyy pienehkö arkkupakastin, johon saa hamstrattua isommankin satsin lihoja ja muita eväitä. Isomman erän saa yleensä kilohinnaltaan halvemmalla, eikä silloin tarvitse olla joka viikko ostelemassa koiruuksille ruokia. Jos hankkii isomman satsin raakaa kerralla, kannattaa vähän laskeskella (ja seurailla), kuinka paljon koirat saavat mitäkin lihaa tietyn ajan sisällä. Näin ei tapahdu ikäviä ylläreitä, että jokin "pääliha" esimerkiksi sattuu ykskaks loppumaan kesken. Tämä aiheuttaa erityistä harmistusta silloin, jos on tarkoituksena tilailla lihoja etukäteen jostakin.
Mistä?
Nykyään raakaravintoa saa ostettua monesta paikasta. Useimmista eläintarvikeliikkeistä löytyy ainakin jonkinmoinen valikoima, monissa on ihan reippaastikin valinnanvaraa. Myös ihan "peruskauppojen" eläinosastoilta voi bongailla joitakin raakapakasteita (itse ei ole sen kummemmin tullut selviteltyä, milllaisia tuotteita löytyy mistäkin. Tämä myös varmasti vaihtelee paikkakunnan mukaan). Lisäksi raakaruokia voi tilata ihan netin ihmeellisen maailman kautta vaikka suoraan kotiovelle tai oman paikkakuntansa johonkin jakelupisteeseen. Eri paikoissa on hieman erilaisia tuotteita ja hinnatkin vaihtelevat jonkin verran: kannattaa tutustua yritysten nettisivuihin ja tuotteisiin löytääkseen itseään eniten miellyttävän :). Tässä joitakin linkkivinkkejä:
- Maukas
- KennelRehu
- Lempimuona
Mitä meillä syödään?
Peruslihojen virkaa meillä ajavat sika-nauta, broileri (sisältäen luut), lammas (+luut), kalkkuna, poro(+luut) ja nauta. Näiden lisäksi peruslihoihin kuuluu "sekalainen"- ryhmä, jota vaihtelen tarpeen/saatavuuden/mielenkiinnon mukaan. Sekailaisiin meillä kuuluu esim. Mushin Basic-pullat, Alkuvoima Peura+, sian/broilerin sydäntä, hevosjauheliha...
Viikottain annettaviin kuuluvat sisäelinseos (itse suosin tavallisesti sian sisäelinseosta, koska siinä on edes joitakin "virallisia" sisäelimiä, eli sellaisia eläimen osia, joista koira oikeasti hyötyy sen, mitä sisäelimien käytöllä pyritään saavuttamaan. Näitä ovat esim. maksa ja munuaiset, joista saa runsaasti vitamiineja) tai naudan maksa, kala (meillä yhtäkuin lohi), kasvissose (pienenä osana ruokavaliota) ja kananmuna eri muodoissa.
Entäpä luut? Meillä lihaisat luut tai luut ylipäänsä, eivät näyttele isoa osaa ruokavaliosta. Viikosta riippuen neitikoira saa luita 2-3 kertaa viikossa. Kuitenkin peruslihoissa on sellaisia "lajikkeita", joihin on jauhettu luut mukaan, joten todellisuudessa luiden osuus ei ole näin "olematon". Henk.koht en usko koiran (taikka suden) syövän niin övereitä määriä luita, kuin ns. perus-Barffissa suositellaan, ei ainakaan jos se saisi itse valita, eikä kunnon lihasta olisi puutetta. Meillä luiden asiaa ajavat broilerin siivet, naudan rustoluut (ajanvietteeksi), broilerin kaulat, sian rintarustot, broilerin selkä ja poron luut. Luita vaihdellaan sen mukaan mitä pakkanen sisältää, esimerkiksi kalkkunan pyrstöt ovat meidän suosiossa.
Tarvittavia määriä esimerkiksi joitakin vitamiineja ja hivenaineita ei saada koiralle syötetyksi ihan puhtaasti vain ravinnolla. Eli lisäpalikoiksi hyvään perustukseen otetaan joitakin tarvittavia lisäravinteita. Tarpeet vaihtelevat jonkin verran sen mukaan, onko koira esim. pentu, kantavana, urheilukoira vai perus kotikoira. Se, mistä jää perusruokinnalla puutetta, selviää laskemalla.
Näin alkuvaiheessa meiltä löytyy seuraavanlaisia lisäravinteita: Nutrolin-öljyjä (iho&turkki, sekä seniori), lohiöljyä, Hivenrekku-valmiste, DorwestHerbs-tuotteita (EasyGreen, Damiana&kola-tabletit).
Meidän "ruokintasuunnitelmaa" kuvaa Kolmen Viikon Kierros:
Kuva ei ole ihan niin selkeä kuin haluaisin, mutta saa siitä jonkin käsityksen. Ja itseasiassa nuo ruokamäärät ovat muuttuneet, koska Neitikoira Pullamahainen lihoi noilla määrillä :D
Ruokinnan suunnittelussa kannattaa miettiä oman koiran "erityisominaisuuksia", eli esimerkiksi sitä, harrastaako aktiivisesti, onko koira leikattu (=energiantarve vähäisempi) jne jne. Myös lihoja pohtiessa kannattaa kiinnittää huomiota niiden saatavuuteen ja kustannuksiin.
Paloittelu, pakkaaminen, pakastaminen
Kun eväät on kannettu kotiin, alkaa keittiössä kuhina. Meillä tehdään niin, että lihat saavat sulaa hieman kohmeisiksi ennen leikkaamista. Sulamisaika riippuu lihan koosta ja koostumuksesta. Prosessia voi nopeuttaa esimerkiksi näin:
Eli sulatettavat lihat laitetaan astioihin ja astioiden alle pistetään kuumaa vettä sisältävä kipot :).
Toinen tapa nopeuttaa hommaa on upottaa liha hetkeksi kuumaan/lämpimään veteen. Itse suosin tuota hieman hitaampaa tekniikkaa, vaikka joskus käykin niin, että unohtaa lihojen olevan sulamassa keittiön pöydällä... ja tämän seurauksena lihat sulavat turhan löysiksi ja silloin ne myös sotkevat enemmän.
Lihojen leikkaamiseen meillä käytetään terävää, leveää veistä ja vahvaa miestä ;). Ennen operaation aloittamista kannattaa ottaa esille joitakin tarvittavia välineitä veitsen, miehen ja leikkuulaudan lisäksi. Meillä nämä välineet ovat tavallisesti vanhoja leipäpusseja, erikokoisia pakaste- ja minigrip-pusseja, permanentti tussi, tyhjiä maitotölkkejä, "välipahveja" tölkkeihin ja talousvaaka.
Meillä lihat leikataan sen mukaan, miten niitä on sitten helpoin annostella käytännössä. Leikkaamisen jälkeen palat punnitaan (punnaamisessa meillä ei ihan pilkkua nylkytetä, mutta aika tarkkoja ollaan kuitenkin) Esimerkiksi eniten käytetyt lihat on leikattu 100 gramman paloiksi ja ne on pakattu isoihin minigrip-pusseihin, joihin sitten tussilla sutataan kyseinen liha ja palojen paino. Eniten käytettyjä lihoja silputaan myös 60 gramman painoisiksi paloiksi annostelun helpottamiseksi ja Rokia ajatellen, joka saa 1/3 osa raakaa kuivanappuloiden sekaan. Nämä palat taas laitetaan omiin "kerroksiinsa" maitotölkkeihin välipahveja apuna käyttäen. Maitotölkit ovat käteviä, koska niillä saa säästettyä hieman tilaa pakastimessa ja niitä voi käyttää useamman kerran.
Vanhoja leipäpusseja uudelleen käytetään erityisesti viikottain käytettävien ainesten säilömisessä (kuten lohi ja sisäelinseos). Näihinkin kirjoitan tussilla, mitä pussi sisältää ja minkä kokoisina paloina.
Aluksi käytin hirveät määrät pakastepusseja, mutta uusiokäyttämällä esimerkiksi juuri maitotölkkejä säästää rahaa ja vähän luontoakin. Nykyään pakkaan pakastepusseihin esimerkiksi broilerin siivet, broilerin kaulat ja poron luut niin, että yhdessä pussissa on yksi kerta-annos. Näin luitakin on helpompi ottaa arjessa sulamaan.
Immeisillä on eri tyylejä saada itsepäisiä luita irti toisistaan. Toiset käyttävät vasaraa, talttaa, kirvestäkin kuulemma. Meillä koiruudet ovat onneksi sen verran isohkoja, ettei meillä tarvitse silputa luita pienemmiksi oikean annoskoon saavuttamiseksi. Oli siinä kuitenkin oma hommansa, kun irroteltiin 8,5 kiloa jäisiä broilerin siipiä toisistaan ensikertalaisina... Lihaisten luiden irrotuksesta toisistaan käytän taas kerran surutta hyödykseni Mörön voimia ;). Kunnon veitset voivat myös olla avuksi. Meillä luiden annetaan hieman sulaa, kuten lihojenkin ennen irrottelua. Tässäkin prosessia voi nopeuttaa hieman hyödyntämällä kuumaa vettä, kuten aiemmin mainitsin.
Annosten kokoaminen
Kokoan yhden viikon annokset valmiiksi tavallisesti sunnuntaisin. Tämä helpottaa koiruuden ruokintaa arkipäivinä: senkun nappaa pakastimesta annoksen sulamaan. Meillä kiertävä Kolmen Viikon Kierros - ruokalista kaivetaan näkösälle (tai kaivetaan ja kaivetaan, se on ihan esillä jääkaapin ovessa :D), katsotaan viikon annokset ja kootaan ne sopivan kokoisiin pakasterasioihin. Esimerkiksi viikonlopun annokset pakkaan joskus yhteen ja samaan rasiaan tilan säästämiseksi. Rasioihin läntätään lappu, josta näkee minkä viikonpäivän ruokasatsi on kyseessä.
Sulatus ja ruokailu
Raakaruokinnalla oleva koira suositellaan ruokittavaksi vain kerran päivässä, mutta meillä syödään aamulla ja illalla (ihan omien tottumusten ja tyylin vuoksi). Kun yhden päivän molemmat annokset on pakattu samaan rasiaan, ei tarvitse muistaa ottaa annoksia sulamaan kuin kerran päivässä ;). Itse otan seuraavan päivän ruoat sulamaan aamuruokailun jälkeen tai joskus päivällä (hieman omasta ohjelmasta ja muistamisesta riippuen). Annos saa siis sulaa rauhassa jääkaapissa päivän ja/tai yön yli. Hieman kohmeinen ruoka ei ehkä aiheuta kaikille koiralle harmeja, mutta ainakin jäinen ruoka voi yleisesti aiheuttaa vatsan kipuilua. Annosten sulamisnopeuteen vaikuttaa jonkin verran se, mitä annos sisältää: toiset lihat sulavat nopeammin, kuin toiset.
Ruoka-aikaan valmis annos mätetään kuppiin, lisätään lisukkeita jos on tarvis, sekoitetaan hieman ja tarjoillaan odottavalle koiruudelle!
Koiraihmisen lempiharrastus: sonnan tarkkailu
Erityisesti silloin kun koira siirretään raakaruokintaan, jätöksiä kannattaa tarkkailla. Ulosteen ei ole tarkoitus olla löysää, limaista, liian kovaa taikka turhan haisevaa. Myös kun koira saa luita syödäkseen, ulostetta kannattaa pitää hieman silmällä, etteivät luut pääse kovettamaan vatsaa liikaa. Jos koiralla on ongelmia saada uloste puskettua pihalle, luita on todennäköisesti annettu liikaa. Ei ole luonnollista, että koira tarvitsee "apuja" ulostaakseen normaalisti.
Kustannuksista
On ehkä taloudellisesti (ja ihan mielenkiinnostakin) järkevää hieman laskeskella, paljonko rahaa palaa koiran ruokkimiseen. Laskutoimituksia voi tehdä myös etukäteen kun on selvillä suurinpiirtein, mitä ja kuinka paljon koiralle aikoo syöttää. Myös ensimmäisiä ruokasatseja ostaessa olisi hyvä ehkäpä kirjata ylös mitä on hankkinut ja kuinka paljon. Näin voidaan seurata, missä ajassa todellisuudessa tulee syötetyksi mikäkin määrä jotakin lihaa, ja paljonko menee rahaa tässä ajassa.
Ehkäpä tärkein hankinta ennen aloittamista, on pakastin. Meiltä löytyy pienehkö arkkupakastin, johon saa hamstrattua isommankin satsin lihoja ja muita eväitä. Isomman erän saa yleensä kilohinnaltaan halvemmalla, eikä silloin tarvitse olla joka viikko ostelemassa koiruuksille ruokia. Jos hankkii isomman satsin raakaa kerralla, kannattaa vähän laskeskella (ja seurailla), kuinka paljon koirat saavat mitäkin lihaa tietyn ajan sisällä. Näin ei tapahdu ikäviä ylläreitä, että jokin "pääliha" esimerkiksi sattuu ykskaks loppumaan kesken. Tämä aiheuttaa erityistä harmistusta silloin, jos on tarkoituksena tilailla lihoja etukäteen jostakin.
Mistä?
Nykyään raakaravintoa saa ostettua monesta paikasta. Useimmista eläintarvikeliikkeistä löytyy ainakin jonkinmoinen valikoima, monissa on ihan reippaastikin valinnanvaraa. Myös ihan "peruskauppojen" eläinosastoilta voi bongailla joitakin raakapakasteita (itse ei ole sen kummemmin tullut selviteltyä, milllaisia tuotteita löytyy mistäkin. Tämä myös varmasti vaihtelee paikkakunnan mukaan). Lisäksi raakaruokia voi tilata ihan netin ihmeellisen maailman kautta vaikka suoraan kotiovelle tai oman paikkakuntansa johonkin jakelupisteeseen. Eri paikoissa on hieman erilaisia tuotteita ja hinnatkin vaihtelevat jonkin verran: kannattaa tutustua yritysten nettisivuihin ja tuotteisiin löytääkseen itseään eniten miellyttävän :). Tässä joitakin linkkivinkkejä:
- Maukas
- KennelRehu
- Lempimuona
Mitä meillä syödään?
Peruslihojen virkaa meillä ajavat sika-nauta, broileri (sisältäen luut), lammas (+luut), kalkkuna, poro(+luut) ja nauta. Näiden lisäksi peruslihoihin kuuluu "sekalainen"- ryhmä, jota vaihtelen tarpeen/saatavuuden/mielenkiinnon mukaan. Sekailaisiin meillä kuuluu esim. Mushin Basic-pullat, Alkuvoima Peura+, sian/broilerin sydäntä, hevosjauheliha...
Viikottain annettaviin kuuluvat sisäelinseos (itse suosin tavallisesti sian sisäelinseosta, koska siinä on edes joitakin "virallisia" sisäelimiä, eli sellaisia eläimen osia, joista koira oikeasti hyötyy sen, mitä sisäelimien käytöllä pyritään saavuttamaan. Näitä ovat esim. maksa ja munuaiset, joista saa runsaasti vitamiineja) tai naudan maksa, kala (meillä yhtäkuin lohi), kasvissose (pienenä osana ruokavaliota) ja kananmuna eri muodoissa.
Entäpä luut? Meillä lihaisat luut tai luut ylipäänsä, eivät näyttele isoa osaa ruokavaliosta. Viikosta riippuen neitikoira saa luita 2-3 kertaa viikossa. Kuitenkin peruslihoissa on sellaisia "lajikkeita", joihin on jauhettu luut mukaan, joten todellisuudessa luiden osuus ei ole näin "olematon". Henk.koht en usko koiran (taikka suden) syövän niin övereitä määriä luita, kuin ns. perus-Barffissa suositellaan, ei ainakaan jos se saisi itse valita, eikä kunnon lihasta olisi puutetta. Meillä luiden asiaa ajavat broilerin siivet, naudan rustoluut (ajanvietteeksi), broilerin kaulat, sian rintarustot, broilerin selkä ja poron luut. Luita vaihdellaan sen mukaan mitä pakkanen sisältää, esimerkiksi kalkkunan pyrstöt ovat meidän suosiossa.
Tarvittavia määriä esimerkiksi joitakin vitamiineja ja hivenaineita ei saada koiralle syötetyksi ihan puhtaasti vain ravinnolla. Eli lisäpalikoiksi hyvään perustukseen otetaan joitakin tarvittavia lisäravinteita. Tarpeet vaihtelevat jonkin verran sen mukaan, onko koira esim. pentu, kantavana, urheilukoira vai perus kotikoira. Se, mistä jää perusruokinnalla puutetta, selviää laskemalla.
Näin alkuvaiheessa meiltä löytyy seuraavanlaisia lisäravinteita: Nutrolin-öljyjä (iho&turkki, sekä seniori), lohiöljyä, Hivenrekku-valmiste, DorwestHerbs-tuotteita (EasyGreen, Damiana&kola-tabletit).
Meidän "ruokintasuunnitelmaa" kuvaa Kolmen Viikon Kierros:
 |
| Kolmen viikon kierros (klikkaa suuremmaksi!) |
Kuva ei ole ihan niin selkeä kuin haluaisin, mutta saa siitä jonkin käsityksen. Ja itseasiassa nuo ruokamäärät ovat muuttuneet, koska Neitikoira Pullamahainen lihoi noilla määrillä :D
Ruokinnan suunnittelussa kannattaa miettiä oman koiran "erityisominaisuuksia", eli esimerkiksi sitä, harrastaako aktiivisesti, onko koira leikattu (=energiantarve vähäisempi) jne jne. Myös lihoja pohtiessa kannattaa kiinnittää huomiota niiden saatavuuteen ja kustannuksiin.
Paloittelu, pakkaaminen, pakastaminen
Kun eväät on kannettu kotiin, alkaa keittiössä kuhina. Meillä tehdään niin, että lihat saavat sulaa hieman kohmeisiksi ennen leikkaamista. Sulamisaika riippuu lihan koosta ja koostumuksesta. Prosessia voi nopeuttaa esimerkiksi näin:
Toinen tapa nopeuttaa hommaa on upottaa liha hetkeksi kuumaan/lämpimään veteen. Itse suosin tuota hieman hitaampaa tekniikkaa, vaikka joskus käykin niin, että unohtaa lihojen olevan sulamassa keittiön pöydällä... ja tämän seurauksena lihat sulavat turhan löysiksi ja silloin ne myös sotkevat enemmän.
Lihojen leikkaamiseen meillä käytetään terävää, leveää veistä ja vahvaa miestä ;). Ennen operaation aloittamista kannattaa ottaa esille joitakin tarvittavia välineitä veitsen, miehen ja leikkuulaudan lisäksi. Meillä nämä välineet ovat tavallisesti vanhoja leipäpusseja, erikokoisia pakaste- ja minigrip-pusseja, permanentti tussi, tyhjiä maitotölkkejä, "välipahveja" tölkkeihin ja talousvaaka.
 |
| Saanko esitellä: Söötti retrovaaka ;) |
Meillä lihat leikataan sen mukaan, miten niitä on sitten helpoin annostella käytännössä. Leikkaamisen jälkeen palat punnitaan (punnaamisessa meillä ei ihan pilkkua nylkytetä, mutta aika tarkkoja ollaan kuitenkin) Esimerkiksi eniten käytetyt lihat on leikattu 100 gramman paloiksi ja ne on pakattu isoihin minigrip-pusseihin, joihin sitten tussilla sutataan kyseinen liha ja palojen paino. Eniten käytettyjä lihoja silputaan myös 60 gramman painoisiksi paloiksi annostelun helpottamiseksi ja Rokia ajatellen, joka saa 1/3 osa raakaa kuivanappuloiden sekaan. Nämä palat taas laitetaan omiin "kerroksiinsa" maitotölkkeihin välipahveja apuna käyttäen. Maitotölkit ovat käteviä, koska niillä saa säästettyä hieman tilaa pakastimessa ja niitä voi käyttää useamman kerran.
Vanhoja leipäpusseja uudelleen käytetään erityisesti viikottain käytettävien ainesten säilömisessä (kuten lohi ja sisäelinseos). Näihinkin kirjoitan tussilla, mitä pussi sisältää ja minkä kokoisina paloina.
 |
| pötköä paloiksi |
Aluksi käytin hirveät määrät pakastepusseja, mutta uusiokäyttämällä esimerkiksi juuri maitotölkkejä säästää rahaa ja vähän luontoakin. Nykyään pakkaan pakastepusseihin esimerkiksi broilerin siivet, broilerin kaulat ja poron luut niin, että yhdessä pussissa on yksi kerta-annos. Näin luitakin on helpompi ottaa arjessa sulamaan.
Immeisillä on eri tyylejä saada itsepäisiä luita irti toisistaan. Toiset käyttävät vasaraa, talttaa, kirvestäkin kuulemma. Meillä koiruudet ovat onneksi sen verran isohkoja, ettei meillä tarvitse silputa luita pienemmiksi oikean annoskoon saavuttamiseksi. Oli siinä kuitenkin oma hommansa, kun irroteltiin 8,5 kiloa jäisiä broilerin siipiä toisistaan ensikertalaisina... Lihaisten luiden irrotuksesta toisistaan käytän taas kerran surutta hyödykseni Mörön voimia ;). Kunnon veitset voivat myös olla avuksi. Meillä luiden annetaan hieman sulaa, kuten lihojenkin ennen irrottelua. Tässäkin prosessia voi nopeuttaa hieman hyödyntämällä kuumaa vettä, kuten aiemmin mainitsin.
 |
| pakastin kukkuroilaan |
Annosten kokoaminen
Kokoan yhden viikon annokset valmiiksi tavallisesti sunnuntaisin. Tämä helpottaa koiruuden ruokintaa arkipäivinä: senkun nappaa pakastimesta annoksen sulamaan. Meillä kiertävä Kolmen Viikon Kierros - ruokalista kaivetaan näkösälle (tai kaivetaan ja kaivetaan, se on ihan esillä jääkaapin ovessa :D), katsotaan viikon annokset ja kootaan ne sopivan kokoisiin pakasterasioihin. Esimerkiksi viikonlopun annokset pakkaan joskus yhteen ja samaan rasiaan tilan säästämiseksi. Rasioihin läntätään lappu, josta näkee minkä viikonpäivän ruokasatsi on kyseessä.
Sulatus ja ruokailu
Raakaruokinnalla oleva koira suositellaan ruokittavaksi vain kerran päivässä, mutta meillä syödään aamulla ja illalla (ihan omien tottumusten ja tyylin vuoksi). Kun yhden päivän molemmat annokset on pakattu samaan rasiaan, ei tarvitse muistaa ottaa annoksia sulamaan kuin kerran päivässä ;). Itse otan seuraavan päivän ruoat sulamaan aamuruokailun jälkeen tai joskus päivällä (hieman omasta ohjelmasta ja muistamisesta riippuen). Annos saa siis sulaa rauhassa jääkaapissa päivän ja/tai yön yli. Hieman kohmeinen ruoka ei ehkä aiheuta kaikille koiralle harmeja, mutta ainakin jäinen ruoka voi yleisesti aiheuttaa vatsan kipuilua. Annosten sulamisnopeuteen vaikuttaa jonkin verran se, mitä annos sisältää: toiset lihat sulavat nopeammin, kuin toiset.
Ruoka-aikaan valmis annos mätetään kuppiin, lisätään lisukkeita jos on tarvis, sekoitetaan hieman ja tarjoillaan odottavalle koiruudelle!
Koiraihmisen lempiharrastus: sonnan tarkkailu
Erityisesti silloin kun koira siirretään raakaruokintaan, jätöksiä kannattaa tarkkailla. Ulosteen ei ole tarkoitus olla löysää, limaista, liian kovaa taikka turhan haisevaa. Myös kun koira saa luita syödäkseen, ulostetta kannattaa pitää hieman silmällä, etteivät luut pääse kovettamaan vatsaa liikaa. Jos koiralla on ongelmia saada uloste puskettua pihalle, luita on todennäköisesti annettu liikaa. Ei ole luonnollista, että koira tarvitsee "apuja" ulostaakseen normaalisti.
Kustannuksista
On ehkä taloudellisesti (ja ihan mielenkiinnostakin) järkevää hieman laskeskella, paljonko rahaa palaa koiran ruokkimiseen. Laskutoimituksia voi tehdä myös etukäteen kun on selvillä suurinpiirtein, mitä ja kuinka paljon koiralle aikoo syöttää. Myös ensimmäisiä ruokasatseja ostaessa olisi hyvä ehkäpä kirjata ylös mitä on hankkinut ja kuinka paljon. Näin voidaan seurata, missä ajassa todellisuudessa tulee syötetyksi mikäkin määrä jotakin lihaa, ja paljonko menee rahaa tässä ajassa.
Kommentit
Lähetä kommentti