Te amo tanto.

Miksi espanjavesikoira?

         Ja miten sellainen tuli meille.

Kuten olen ehkä muistanut toitottaa sata kertaa, olen potenut kroonista koirakuumetta ihan muksusta asti. Perheessämme on allergiaa ja astmaa, joten haave omasta koirasta meinasi jäädä haaveeksi (ainakin ennen kun muuttaisi omaan huusholliin).

Totuushan on, että ei-allergisoivaa koiraa ole olemassakaan. Monia rotuja kuitenkin löytyy, jotka ovat (joillekin ihmisille) allergiaystävällisempiä, kuin toiset. Ja koiraan voi siedättyä, eli esim. yhden koirayksilön karva, hilse, kuola ei lopulta aiheutakaan reaktiota. Usein allergiaystävällisinä pidettyjä rotuja ovat esim. villakoirat, monet terrierit, karvattomat koirat jne. Yleensä allergikot kestävät sellaisia rotuja paremmin, joista ei lähde karvaa, sekä rotuja joilla ei ole pohjavillaa.

Allergia on aina ikävä syy luopua koirasta, perheenjäsenestä. Toiset ihmiset eivät siedäty koiraan ollenkaan, vaan oireet pahenevat. Ja koiran hankinta on iso päätös ilman mahdollista allergiaakin, sitä pitäisi aina miettiä tarkkaan. Tämän tyyppisiä lauseita näkee joka paikassa, mutta ne ovat ihan faktoja.

Itse kahlasin kaikki ”allergiaystävälliset” rodut läpi, mutta perhe tyrmäsi ne kaikki. Koiraa ei meille tulisi, allergian kanssa se on liian iso riski. Jälkeenpäin olen ihan kiitollinen siitä, ettei meille koiraa tullut silloin kun olin nuorempi. Näin vanhempana olin valmiimpi koiraan ja sen hoitoon, ja jos allergia riistäytyisi käsistä, olisi mahdollisuus pitää koira perheessä, mutta muuttaa omilleen.

Allergia siis ”rajasi” meillä rodut aika harvoihin mahdollisuuksiin, joka ei välttämättä ole mikään hyvä juttu (pahassa koirakuumeessa saattaa unohtaa sen, että rodun ja yksilön tulee olla sopivia ominaisuuksiltaan, ei vain allergiaystävällisyydeltään). Todennäköisesti en omistaisi espanjanvesikoiraa, jos perheessä ei olisi allergiaa – tai sitten omistaisin kaksikin ;D. Jos saisin valita minkä tahansa rotuisen koiran, minulta löytyisi varmaan dalmatialainen, lk collie, am. staffi tai jotain ihan muuta, kuin perro. Tai sitten ei. Mistä sitä tietää?

Lagotto romagnoloja alkoi putkahdella esiin yhä useammin, kun aloin lähestyä täysi-ikäistä. Jos ihan totta puhutaan, en ole koskaan erityisesti tykästynyt karvakasa-tyyppisiin koiriin. Mitä enemmän lagotosta luin, sitä enemmän siitä kuitenkin pidin, vaikka sen pehmeys ja mahdollinen arkuus olivat sellaisia puolia, joita voisi työstää, mutta joista en erityisemmin pitänyt. Perhekin ihastui lagottoon, mutta rodulle ilmestyi pian vastustaja, espanjanvesikoira eli perro. Molemmat olivat ns. allergiaystävällisiä rotuja.

Perrojen ja lagottojen eroja etsiessäni useasti tuli eteen sellaisia mielipiteitä, että yleisesti lagotot ovat pehmeämpiä ja melko monia arkajalkaisia rodunedustajia oli tullut vastaan. Perroja pidettiin hieman kovempina koirina. Sekä liiallinen pehmeys että kovuus voisi tuottaa helposti ongelmia, joten rodut pysyivät tiiviisti mietintämyssyssä. Rotumääritelmä kuvaa lagoton käyttäytymistä ja luonnetta: ”Luontainen hakukyky ja hyvä hajuaisti ovat tehneet rodusta hyvin tehokkaan tryffeleiden etsijän. Rodulla aiemmin ollut metsästysvietti on jalostettu pois ja siten riistan haju ei häiritse työskentelyä. Lagotto on mukautuva, vaatimaton, innokas, lempeä, hyvin kiintynyt omistajaansa ja helposti koulutettava. Se on erittäin hyvä seuralainen sekä erinomainen varoittaja.” (Suomen Lagottoklubi). Erityisesti pidin siitä, ettei rodulla ole tuota metsästysviettiä nimeksikään, koska näin päiväunia siitä, kuinka pitäisin tottelevaista koiraani irrallaan missä vaan (ei sillä, kyllä metsästyskoirakin tähän pystyy).

Perrosta taas sanotaan rotumääritelmässä: ”Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin.” (Vesikoirat ry). Kaikki tuossa litaniassa oli juuri se, mitä hainkin.

Perrot päihittivät lagoton myös koossa. Sen lisäksi, että en erityisemmin ollut koskaan tykännyt karvakasoista, pidin enemmän rotevista isoista koirista, kun ”pikkutirreistä” (ja vaikka keskityn nyt ehkä turhan paljon ulkoisiin ominaisuuksiin, ne eivät kuitenkaan olleet koirarodun valinnan peruste. Luonne ja soveltuvuus meille ratkaisi!). Perro on aavistuksen (todellakin vain aavistuksen) verran lagottoa korkeampi ja hieman ”jytkympi”. Muutenkin ulkonäöllisesti perro miellytti enemmän silmää, vaikka rodut muistuttavatkin paljon toisiaan. Joku perrossa vaan loksahti kohdalleen.

Näyttelyitä pällistellessä perro kohosi listalla ylemmäksi. Kotona meillä vieraili lagotto uros, joka oli hirmuisen arka ja äidilleni (jolla siis on allergia ja astma) tuli siitä hetken päästä oireita. Sitten kylään tupsahti perroneiti Vida, joka oli huomattavasti reippaampi, kuin lagotto, vaikkei Vida erityisemmin vieraista ihmisistä (jotka olisivat kovasti halunneet tehdä tuttavuutta) välittänyt. Vida ei kuitenkaan luikkinut pakoon, ei väistellyt, vaan oli nimenomaan välinpitämätön, mikä kuuluu rotuun. Vidasta äitini ei saanut oireita. Yleensä ollaan sitä mieltä, että uros allergisoi narttua enemmän – johtuisiko erilaisesta hormonitoiminnasta?

Pohdinta jatkui ja rauhallinen pentujahti alkoi. Lopulta meille muutti Zorrazo Gate Gangster eli Nuca, ja koko poppoo oli revetä liitoksistaan, kun pentu tuli kotiin. Jonkin verran pennusta tuli oireita, mutta hiljalleen ne vähenivät. Nuca on jo kolme vuotta, eikä perheen allergikko ole toistaiseksi kärsinyt hirvittävistä oireista. Ja tosiaan, vuonna 2012 meille muutti toinenkin perro Papa Sam's Honest Hero eli Roki, joka on se minun ensimmäinen koirani - ihan paperillakin ;)

Vaikka kuinka tutkisi eri rotuja, voi vastaan tulla muutama yllätyskin. Nuca on alusta alkaen ollut melko pehmeä kovapäisyydellä höystettynä, se on ollut jo pennusta asti arka, mutta kykenee toimimaan paineenkin alla. Nucassa on niin monia puolia, ettei niitä saa naputettua tekstiksi, mutta sanotaan vaikka niin, että Nucassa on vähän kaikkia ominaisuuksia yhdessä paketissa. Nuca on rotumääritelmän sanojen mukaan uskollinen, tottelevainen, iloinen ja uuttera. Rohkeaksi ja tasapainoiseksi sitä ei useinkaan voi kutsua. Roki on nuorella iällään osoittanut olevansa ainakin iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinenkin se mielestäni on. Roki on myös huomattavasti sopeutuvaisempi, kuin Nuca. Uskollisuus ja tottelevaisuus jäävät vielä nähtäviksi, mutta eiköhän Roki niitäkin ole sitten vanhempana :D.

Espanjavesikoiran plussia:

v  Halu tehdä töitä. On työkoira, muttei samoissa sfääreissä, kuin esimerkiksi bordercollie ja belgianpaimenkoira. Perron kanssa voi harrastaa melkein mitä vaan! Tämän voisi oikeastaan vetää plussien ja miinusten rajamaille, koska perro on sen verran aktiivinen, että laiskemman ihmisen kanssa sen polla sekoaa. Vaatii runsaasti liikuntaa ja virikkeitä. Aktiivisuustasossa on varmasti eroja yksilöiden välillä, mutta perro on kuitenkin viitseliään ja liikunnallisen ihmisen koira.

v  Oppivaisuus. Helppo opettaa, kunhan ei anna koiran vedättää (joskus Nuca leikkii tosi tyhmää…). Innokas oppimaan, aina valmiina kuin partiolainen.

v  Helppohoitoisuus. Perrosta ei lähde karvaa, turkki trimmataan aika-ajoin kokonaan alas. Karvaa ei harjata, vaan mahdolliset takut selvitetään sormin. Korvakäytävään kasvavat karvat nypitään pois (kasvu melko yksilöllistä, toisilla kasvaa nopeammin). Kuiva, ei rasvainen turkki, johon kyllä tarttuu metsälenkillä jokainen oksa ja havunneulanen. Lyhyenä karva on luonnollisesti helppohoitoisempi, kuin pitkä. Kurakeleillä karva imee itseensä uskomattoman määrän kuravettä ja savea. Talvella pidempään karvaan paakkuuntuu lunta erityisesti tassuihin. (Hyvinpä tuon esiin sen helppohoitoisuuden…).

v  Kompakti koko. Vaikka itse olenkin isojen koirien ystävä, perron koko on ollut juuri sopiva. Koira ei ole liian pieni (suomeksi: liiskattavissa), muttei liian suurikaan (pystyy nostamaan tarvittaessa, ei valtaa paljon tilaa autossa/bussissa/junassa).

v  Tottelevaisuus, joka on tietenkin koulutuksen ja kunnioituksen sivutuote.

v  Laumavietti. Erityisesti Nuca on hyvin laumakeskeinen, sitä voi melko huoletta pitää irrallaan. Kerran se säikäytti rusakon pusikosta, kun oltiin pellolla à tuijotti jänöä haltioituneena à kutsuin à Nuca palasi mukisematta, eikä jänö päätynyt sen kitaan (tämä kyllä sopii tuohon tottelevaisuus-kohtaankin). Rokilla ei ole samanlaista tarvetta pysyä lähellä, se on valmiimpi tutkimaan maailmaa omillaan, mutta kouluttamalla uskoisin senkin tulevaisuudessa olevan hallittavissa myös irrallaan.

v  Välinpitämättömyys vieraita kohtaan. Jos oikein tarkasti miettii, kumpi on mukavampaa, se että koira kirmaa jokaisen puliukon syliin ilman mitään rajoituksia vai se, että koiraa ei jaksa sen enempää kiinnostaa muut, kuin oma perhe, kumman valitset? Välinpitämättömyys ei ole sama, kuin arkuus!

v  Se, että perrosta oppii jatkuvasti uutta. Opettavainen rotu, jonka kanssa saa tehdä töitä, mutta työ tuottaa tulosta ja sen arvoista.

Espanjavesikoiran miinuksia:

v  Hajonta rodun sisässä. Perroja on laidasta laitaan, siis luonteeltaan. Arkoja, pelokkaita ja sitä kautta joskus aggressiivisiakin yksilöitä ilmeisesti löytyy. Vastapainona avoimia, elämää rakastavia ja iloisia yksilöitä, jotka tykkäävät myös vieraista ihmisistä hurjasti, niitäkin löytyy. Jokainen perro on aivan omanlaisensa (mitä koirayksilöt ovat tietenkin aina, mutta perrojen luonne-erot voivat olla melkoisia), ja rodun edustajaa hankkiessa kannattaakin valita pentu huolella. Tarkoitan siis huolella. Nuca ja Roki ovat kuin yö ja päivä.

v  Kiihtyvyys. Ei voi tietenkään yleistää, mutta Nuca kiihtyy ja paineistuu herkästi.

v  Valtava sosiaalistamisen tarve. Tämä ei välttämättä ole mikään miinus, mutta laitetaan se nyt tähän. Jotta perrosta saa yhteiskuntokelpoisen, se tarvitsee keskimääräistä enemmän (ja sitten vielä vähän lisää) sosiaalistamista kaikkeen maan ja taivaan välillä. 

Nucan plussia:

v  Herkkyys. Lukee ihmistä tarkasti (toki tässä on omat vaikeutensa) ja sen ansiosta Nucalta oppii paljon, miten koiran kanssa ollaan ja toimitaan. Nuca kiinnittää huomiota kaikkeen ihmisessä: eleisiin, liikkeisiin, hengitykseen, siihen maailman kuuluun energiaan jne.  

v  Innokkuus. Eli se, kuinka Nuca tekee kaiken täysillä, antaa kaikkensa kun tehdään yhdessä hommia (kunhan siltä vaatii tarpeeksi, ettei pääse vedättämään). Innokkuudessa, joka muuttuu helposti yli-innokkuudeksi ja saa Nucan piippaamaan, on tietenkin omat haittapuolensa, mutta luen silti tämän positiiviseksi.

v  Helppo motivointi. Menee pers' eellä puuhun monien asioiden toivossa ;).

v  Rakkaus omia ihmisiä kohtaan. Nuca ei juuri välitä vieraista, mutta oma perhe on se paras lauma, johon Nuca ei koskaan kyllästy. Aina tulee tervehtimään yhtä iloisena, tulit sitten ulkoa roskia viemästä tai suihkusta, jossa olit max. 20 minuuttia. Nucan laumavietti (josta puhuin aikaisemmin) lukeutuu myös plussiin, se pitää aina huolen, että omat ihmiset pysyvät mukana.

v  Tottelevaisuus. Sen eteen on pitänyt tehdä hommia ja pitää edelleen, mutta Nuca tekee, mitä pyydetään – poikkeushetkiäkin on, mutta useimmiten Nuca pelaa niin kuin pitää.

v  Oppivaisuus. Nuca oppii uudet asiat supernopeasti, muutama toisto ja se on siinä. Se osaa ihan ihmeellisiä asioita, joita ei edes ymmärrä opettaneensa ^^. Nuca on nero.

v  Helposti hoidettavissa. Tällä tarkoitan siis hoitotoimenpiteitä, jotka Nuca antaa tehdä mukisematta, vaikkei esimerkiksi pidä korvien puhdistuksesta.

v  Leikkisyys.

v  Huumorintaju. Miten tämän nyt selittäisi? Nuca on hassuttelija, ei niin vakava, miltä se ulkopuolisen silmiin saattaa näyttää. Tuntuu hassulta puhua koiran huumorintajusta, mutta Nuca seisoisi vaikka päällään, jos saisi sillä ihmisen hyvälle tuulelle.

v  Liikunnallisuus. Nuca ei varmasti unohda ulkoiluttaa ihmisiään.

v  ”Halittavuus” ja läheisyyden tarve. Eiköhän kaikki ymmärrä tämän.

v  Ne ihanat keltaiset ”susisilmät”.

Nucan miinuksia:

v  Remmiräyhäys. Se ei ole täysin Nucan vika, koska ihminen vaikuttaa siihen niin paljon, mutta on se melkoinen riesa. Nucan kanssa ollaan kokeiltu kaikkea, jotkut keinot auttaa välillä, toisinaan taas ei. Räyhääminen johtuu ihan siitä, että Nuca on epävarma toisista koirista, se on oppinut tällaisen käyttäytymismallin ja ihminen väkisinkin vähän sitten jännittää niitä tilanteita. Yleensä sanotaan, ettei koirilla ole ”vihollisia”, mutta Nuca saa hemmetinmoiset raivokohtaukset tietyille koirille. Naapuritaloyhtiössä asui snautseri, joka joskus pörisi hiljaa omalla pihallaan à Nuca kyttää vieläkin sen pihaa, vaikka snautseri on aikapäiviä sitten muuttanut pois (Nuca ei siis yleensä välitä pihoissa olevista koirista). Yksi pohjanpystykorva on Nucan arkkivihollinen, pelkkä sen haju ajaa Nucan raivoon. Samoin yksi kooikerhondje, joka on täynnä levotonta energiaa, saa Nucan kierroksille. Ja sitten on niitä koiria, joista Nuca ei ole ikänään paineistunut, kuten yksi tumma suomenlapinkoira, joka sitten taas haukkuu Nucalle joka kerta. Muutama kysymysmerkki??

v  Ylimääräinen kiihtyvyys ja piippaukset siihen päälle.

v  Hermostuneisuus, joka purkautuu usein turhana ”vahtimisena” ja sähläämisenä.

Rokin plussia: (Aika näyttää, miten nämä listat muuttuu ja kasvaa)

v  Reippaus ja rohkeus. Ihana vastapaino Nucan hermostuneisuudelle.

v  Oppivaisuus. Vähän saa tehdä enemmän töitä, kuin Nucan kanssa (mutta Nuca onkin poikkeava lapsi ;D), mutta Rokin kanssa on mukava tehdä hommia.

v  Nenänkäyttö. Se tekee Rokista enemmän koiran ja eläimen, mikä on pelkkää plussaa.

v  Sosiaalisuus. Roki tykkää kaikista, muttei ole ylisosiaalinen.

v  Leikkisyys.

v  Itsenäisyys. Rokin ei tarvitse jatkuvasti olla kylki kyljessä ja se pystyy itsenäiseenkin toimintaan.

v  Rakkaus omia ihmisiä kohtaan. Ei ole ihan samalla ”tasolla”, kuin Nucan kohdalla, mutta Rokillekin oma perhe on se parhain, ja se muuttuukin Öninä Mönkiäiseksi, kun näkee omat ihmisensä kahden sekunnin eron jälkeen.

v  Tarve olla rapsuteltavana, halittavana ja rakastettavana.

v  Perheen pelle. Rokin hölmöilyistä voisi kirjoittaa kirjan.

v  Kaikki ne mahdollisuudet, millaiseksi pentua saa vielä muokattua :).

Rokin miinuksia:

v  Omapäisyys. Roki testailee vielä rajojaan, että tarvitseeko aina tehdä, mitä pyydetään. Toiset asiat se tietää entuudestaan kielletyiksi, mutta katsoo kuitenkin parhaaksi yrittää vielä kerran venyttää ihmisen asettamia rajoituksia. Tämähän nyt on ihan tavallista pennulle, mutta Nuca ei ihan näin yritteliäs ollut.

v  Dominoiminen. Ehkä vähän harhaanjohtava sanavalinta, mutta Roki yrittää usein ja salakavalasti dominoida myös ihmisiä. Nuca on jo valmiiksi tossun alla. Tähän pitää puuttua jo nyt, ettei sitten vanhempana tule hirmuisia ongelmia. Tätä Roki harrastaa esim. päälle kiipeämisen, haukkumalla komentamisen ja härnäämisen muodossa. Nucakin dominoi nuorella iällä, mutta teki sen huomattavasti sulavammin kuin Roki.

Loppuun vielä sellainen toteamus, etten rotuvalintaa ole katunut. Nuca on ollut kaikkea, mitä siltä olenkin toivonut (vaikka se onkin ollut haastava ja on edelleen), ja Roki tulee olemaan kaikkea sitä, mitä siltä odotankin (vaikka se tulee olemaan haastava ja on sitä varmasti jonkin aikaa). Pojat ovat rakkaita, hölmöjä, sekopäisiä, äänekkäitä, vilkkaita ja parhaita ystäviä kaikkine plussineen ja miinuksineen. <3

Perro de aqua espanol (klikkaamalla paremmat näkymät!)