Koiruuksia

... ja piiloutuu pusikkoon :D Pieni ja silti omasta mielestään mahtavan suuri Miio on startannut ulkoilukauden. Ilmeisesti Miiuska ei ole koskaan ollut ulkona ja meilläkin asuessaan se on tutustunut ulkomaailmaan vain ikkunaruudun takaa, kantolaatikossa ja parvekkeella löhöillessään. Ekalla ulkoilukerralla kissa-ystävä pääsi pihalle kuljetuskopassa kiikutettuna, ettei rappukäytävässä pääsisi tapahtumaan mitään kaaosta. Meidän "takapihalla" on ruohikkoista aluetta ja aidan takana heti pieni metsikkö, joten Miio pääsi tutustumaan näin aluksi ihan näihin lähiympyröihin. Emäntäotus käytti siinä samalla koiruuksia iltalenkillä, ja Mörkö (jonka Miio on ottanut The Omaksi Ihmisekseen) jäi kissapedon kanssa ihmettelemään iso maailmaa. Miio johdatti Mörön aika nopeasti ryteikköön ja vaikeakulkuisiin mestoihin, ja ulkoilun kohokohta taisi olla Rokin jättämä pissa puunrungolla ja etana :D Ensimmäinen ulkoilu ei kauaa kestänyt, mutta alku järkytyksestä selvittyään Miio o

Täällä ollaan vielä! Koirat ja Miio voivat hyvin, ihan tavallista elämää vietetään, eikä mitään maailmaa mullistavia katastrofeja ole tapahtunut - blogin päivitys on vain jäänyt kaikkien arjen kiireiden alle. Talvikin on jo menneen talven lumia (ehheh). Roki on "lomaillut" pitkän talven tokoilun osalta, mutta nyt ollaan taas kertailtu ALO-juttuja sen toivossa, että päästäisiin tänä kesällä vielä kokeeseen (ja toivon mukaan saataisiin TK1 ;) ). Yllättävän äkkiä esim. seuraaminen on mennyt samanlaiseksi pöllöilyksi, mitä se oli ennen, kuin siitä vihdoin saatiin hyvää! Noo, on tässä emäntäotuksella vielä vähän lomaa jäljellä, joten aika seuruun tehotreenaamiselle pitäisi löytyä. Doulalla on kaikki ihan hienosti. Sen pääasiallinen duuni on ollut olla halinallena (rooliinsa suhtautuu ihailtavalla innokkuudella) niin ihmisille, kuin parhaalle "hoitolapselleen" Miiolle. Doulalla ja tuolla kissalla on spesiaali suhde, pitäisi oikein ottaa jottain vi