Koiruuksia

Viikkotilitystä luvassa plus kuvatuksia! Keskiviikkona (siis 23.5) Roki pääsi tutustumaan tulevaan "työympäristöönsä", kun suunnattiin kohti tallia. Nuca oli auton takahutlarissa jo ihan intopinkeenä kun hoksasi, mihin ollaan menossa. Nucan käytös tallilla hämmentää meikäläistä... Nuca on tallilla Koira, sillä ei ole huolta huomisesta, kun pääsee hevosten sekaan. Normaalistihan Nuca on suht arkajalka - ei kuitenkaan mikään pakoonpötkivä hermoheikko - joka suhtautuu joihinkin asioihin hiukkasen liian varauksella, kulmat kurtussa. Kotipihassa se saattaa yrittää syöksähtää juoksevien lasten perään pysäyttääkseen mukulat, sen kanssa täytyy pitää silmät auki, ettei se keksi mitä omituisempia päähänpistoja. Nucan stressilevelit nousevat yleensä nopeasti huippuunsa. Mutta tallilla se kirmaa pää viidentenä jalkana joka paikkaan, haistelee ja tutkii ympäristöä, antaa ihmisten kuljeskella omia menojaan sen kummemmin välittämättä. Yleensä pidän Nucaa aina irrallaan tallilla, silloi

Tuleepahan blogiin päivitystä, kun on tätä sairaslomaa, plääh. Onneksi nuo poijjaat pitää mielen korkealla :) Meillä asuu sukellusvene, ettäs tiedätte! Nimittäin Roksupoksu. Pennusta on superhauskaa työntää kuono vesikuppiin ja puhallella kuplia. Usein sessio päättyy siihen, että a. Rokin koko naama on litimärkä ja se juoksee ympäri kämppää kastellen lattiat, b. Roki työntää tassunsa vesikuppiin ja kaivaa sitä, kunnes kuppi kaatuu ja tulva on valloillaan, tai c. Roki siirtelee kuppia mahdollisimman keskelle huonetta ja kaataa sen vasta sitten, ilmeisesti aiheuttaakseen mahdollisimman paljon tuhoa. Vaihtoehto d. olisi varmaan sellainen, missä nuo aiemmat vaihtoehdot sulautuvat yhteen - ja se on Rokin henk.koht. suosikki! Eilen ei puuhailtu mitään erikoisuuksia. Rokin kanssa treenattiin vähän maahan menoa, odottamista ja iän ikuista tänne-käskyä. Roki on kyllä hurjan nopea oppimaan! Eilen nypin Roxeten korvakarvoja takapihalla samalla kun pentu jyrsi keppiä. Olen melkein päivittäi

Viime viikon perjantaina iski paniikki. Kunnon paniikki. Siskoni oli nostanut Rokin sänkyyni lähtiessään Nugetin kanssa aamulenkille ja olin itse sitten nukahtanut uudelleen. Heräsin kauheaan huutoon ja uikutukseen - maailman kamalin tapa aukaista silmänsä aamulla. Roki oli muksahtanut sängyltä alas halutessaan mennä tervehtimään lenkiltä palautuvaa velipoikaa. Meillä on liukkaat lattiat, joskin tassujen luistamisen ehkäisemiseksi sänkyni vieressä on matto Nucaa varten. Roki oli tietenkin tipahtanut matosta ohi ja oikea etujalka oli saanut tällin :/ Ensimmäisiä ajatuksia oli, että jalka on murtunut/poikki/venähtänyt/sijoiltaan --> paniikki. Tunnnustelin jalkaa, ja hetken päästä se näytti hyvältä. Roki ei arastellut kosketusta. Laskin pojan lattialle ja pentu-parka klenkkasi. Soiteltiin eläinlääkärin, jonne ei saanut yhteyttä päivystysajan juuri alettua. Onni onnettomuudessa isoveli-Nucalle sattui samanlainen tapaus pentuna, eikä sille käynyt kuinkaan. Toki Nucan jalka oli kipeä k

Helatorstaina oltiin poikien kanssa metsällä! Ei siis metsästämässä mitään - jos ei lasketa Roksuttimen peräänantamatonta yritystä pyydystää käpyjä - vaan leppoisalla metsässä samoilu reissulla. Nuca ja äitini kävivät reippaan kävelylenkin sillä välin kun minä ja Roki teimme pienemmän kierroksen ja tutkimme sitten rauhassa uutta ympäristöä. Roki vinkui hieman isoveljen perään, mutta otti rennosti kun tajusi, etten minä katoa mihinkään. Nuca ja äippä tulivat hetken päästä meikäläisten seuraksi ja pojat saivat rällästää kahdestaan (minä puolestani yritin epätoivoisesti ottaa kuvia yhdellä kädellä...). Tässäpä siis kuvasaatetta reissusta! Poikien leikkikuvat on otettu metsän vieressä olevalla hiekkakentällä, muut "karvanalle"-kuvat metsässä. give me a kiss  "Nyt tää niinku söis sen ja se olis ihan että jäiks!"  Roki päivää vaille 9 viikkoa  Nuca ja Nucan susisilmät  parhaat pojat <3 Tällainen pikapäivitys tällä ke

Hässäkkää, hässäkkää! Eilen allekirjoittaneella oli keskisormen leikkaus, joten se päivä kuluikin sitten sairaalassa. Roki-poika on kasvanut ja hurjistunut. Ensin otetaan söpölle naamalle hyvin viaton ilme ja seuraavaksi kokeillaan, kuinka kovaa tuota ihmistä oikein voikaan maistella ^^ Roxetesta on myös kuoriutunut varsinainen täystuho, joka nostattaa kotona pölypilven ja jättää jälkeensä tuhoa. Nyt pitää vaan osata nauttia tästä pentuajasta, koska se on nopeasti ohi. Jälkeenpäin ainakin Nucan kohdalla tuntui, että liian nopeasti. Nuca ja Roki ajautuvat koko ajan lähemmäksi sitä yhteistä säveltä. Ihmisestä, jolla on aina ollut useampi koira, tämä minun hehkutukseni tuntuu varmaan omituiselta, mutta olen niiiiiin iloinen :D Nuca ei ole oikeastaan koskaan osannut leikkiä toisten koirien kanssa. Se ei osaa painia kuin minun kanssani (jos jonkun naama tästä venähti, tiedotteeksi vain että paini taphtuu minun ehdoillani, Nucan kanssa sitä harrastetaan harvoin, ja leikki loppuu kun minä s

Keskiviikkona käytiin siis poikien kanssa pellolla. Nuca viiletti kepin perässä Rokin yrittäessä pysyä perässä töppöjaloillaan. Nuca ei juurikaan pennusta välittänyt, johtuen varmaan siitä, että Nuca yhdistää peltoilun kepin perässä pinkomiseen ja tokon kotiläksyjen kertaamiseen. Roki tutki uutta paikkaa reippaasti ja pinkaisi heti hirmuiseen juoksuun, kun huutelin sitä nimeltä :) Eilen oli Rokilla jännä päivä. Tai oikeastaan "jännä" taitaa olla harhaanjohtava sana, koska rohkea pentu ei turhaan jännittele ;) Rokin "kummitäti" Ide tuli katsomaan Rokia, ja pentu sai hiiiirmuisen hepulin! Uudet ihmiset on siis hepulin lähteitä, ei jänniä. Varmaan sitten kun Roki on kasvanut hieman ja pinnalle puskee "mörkökausi", uudet ihmiset eivät välttämättä ole enää niin ihania, mutta vielä voi olla iloinen pennun luontaisesta sosiaalisuudesta. Roki kävi heti kummitädin lahkeeseen kiinni, ja kummitädin koirakuume senkun kasvoi ;) Roki sinkoili pitkin huushollia ja kaato

Pentusankari Roki on kotiutunut hienosti! Nuca hyväksyy pennun päivä päivältä paremmin, ja muutamana aamuna pojat ovat leikkineet keskenään takapihalla. Tänä aamuna oli itselläni naurussa pidättelemistä, kun pojat kutsuivat toisiaan vuoronperään leikkiin. Pyllyt pystyssä ne kumartelivat toisilleen, tekivät valehyökkäyksiä ja ajoivat toisiaan takaa osien vaihtuessa vuorotellen. Sisätiloissa Nuca edelleen varoo/väistää Rokia, mutta muuten alkavat pikkuhiljaa tulla juttuun :) Eilen pojat nukkuivatkin pienen hetken vieretysten (läheisyys taisi Nucan puolesta kyllä olla silkka vahinko, mutta kuiteskii...). Kovasti Roki tahtoisi Nucan ystäväksi, mutta kaikki aikanaan. Nuca ja Roki saavat aamu- ja iltaruokansa samaan aikaan, ja tämäkin on sujunut mutkattomasti vaikka syövät melko lähekkäin toisiaan. Nuca saa luonnollisesti ruokansa ensimmäisenä ja Roki on ymmärtänyt jo ettei isoveikan kupille mennä (vaikka Nuca todennäköisesti pysyisi hiljaa ja kattoisi vaan kun toinen söisi sen eväät...

Olenpas onnistunut pitämään blogin lukijoita pimennossa ^^ Saanko esitellä perheemme uuden sydäntenvaltaajan, Papa Sam's Honest Hero: Pieni poika sai kutsumanimekseen "Roki" (monien lukemattomien taiteellisten ja merkityksellisten nimien sekamelskasta Roki sopi minusta pennulle kuin nenä päähän). Tulimaan / Papa Sam'sin kenneliin syntyi 16.3 Ebba-äidille kahdeksan pentua, neljä urosta ja neljä narttua. Itse olin kiinnostunut Ebbasta luettuani siitä kennelin kotisivuilta  jo ennen kuin Nuca tuli meille. Olin miettinyt uuden koiran hankkimista jo pidempään ja odotellut, että Nuca kasvaisi ja kypsyisi riittävästi. Huomasin Tulimaan sivuilta, että Ebballe (Gotcha Chica Patagonia) ja Crocolle (Croco de Labahia) oli tulossa pentue, pohdin, mietin ja pähkäilin, ja lopulta otin yhteyttä kasvattajaan. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa kuusiviikkoisia, ja pojista löytyi heti kaksi suosikkia. Toinen näistä suosikkipojista muutti meille sunnuntaina ;) Automatka pe