Ykkösmies!
Siis Nuca :) Viimeisimmästä blogimerkinnästä on taas aikaa, kiirettä pittää, eikä Nucan elämäänkään mitään ihmeellisyyksiä kuulu. On taas vaan tullut mietittyä, kuinka m.a.h.t.a.v.a tuo koira on! Viileinä syksyiltoina (vaikka kaipa tätä voi jo talveksi kutsua) Nuca ujuttaa itsensä kainaloon ja ryhtyy sängynvaltaajaksi. Agilityssä se on edelleen lapsinero ja tokokin sujuu, kunhan viitsii rauhoittua. Nuca tekee kaiken aina sata lasissa ja tokoon sillä onkin vähän liikaa vauhtia ^^ Lenkkeilty ollaan tavalliseen tapaan rutkasti, reppukävelyiden pituutta hiljalleen lisäilty, ja metsässä haisteltu peurojen jättämiä viestejä. Toisten korien ohitukset on mennyt viime aikoina paremmin, ja jos Nuca on päässyt rähähtämään, ollaan häiritty kanssaihmisiä laukomalla perään ja ohittamalla uudelleen ^^ Talleiltu ollaan jonkin verran, ja olen pistänyt mietintämyssyyn ajatuksen, josko Nucan kehtaisi joskus ottaa vammaisratsastuksille mukaan töihin. Nuca on päässyt mukaan vaihtamaan talvirenkaita Sälinkä