Koiruuksia

Loma loppuu! Onneksi kesää on vielä kuitenkin jäljellä. Roki on kasvanut edelleen, ja huoli siitä, nouseeko sen paino riittävästi, on historiaa. Tällä hetkellä Roxette (joka ensi viikon perjantaina täyttää hurjat 5kk!) painaa vähän reilu 11 kiloa. Olen koittanut miettiä, mitä kaikkea sitä blogiin naputtaisi ja ideoita kyllä löytyy, mutta viitseliäisyys kirjoittaa on työntynyt johonkin kivenkoloon… Pojille ei erikoisempaa kuulu, nauttivat kesästä ja kärpäsistä (tai Nuca yrittää napata ne Mr. Miyagi - tyyliin). Koirille on muodostunut yhteinen päivärutiini. Koirat, niin kuin lapsetkin, ovat hippasen rauhallisempi, kun niillä on edes jonkinlainen rytmi päivässä. Meidän pojille ei ole mitenkään ohjeistettu, että tähän kellon aikaan teette sitäkin, mutta silti Roki on ottanut oppia Nucasta aktiviteettiensa suhteen. Pojilla on ”riekkumisajat” ja torkkuajat, jotka ovat melko sopivissa kohdissa päivää töihin paluuta ajatellen. Poikien päivään kuuluu reilusti ulkoilua, säännö

Pidentyneen postausvälin ensiavuksi muutama (vanhempi) kuva. Myöhemmin luvassa ihan asiaakin - tai asian vierestä.  Roki 17 viikkoa Hyvinkäänkylässä  Team Pörröpäät

Terävähampainen hirviö ei ole enää niin terävähampainen. Roki nimittäin. Toissapäivänä ihmettelin sen purukalustoa, joka oli vielä edellisenä päivänä ollut täysi ja toiminnassa, ja yhtäkkiä siltä puuttuikin naskaleita :D Ylhäältä, ihan etummaiset pikkuhampaat kulmureiden välistä, ovat hävinneet. Rokilla siis on mennyt legot vaihtoon. Tiistaina pentu sai tokat rokotukset. Eläinlääkäriä meni taas häntä vispaten vastaan ja tutkimuspöydällä odotteli namipalkkaa kuin pieni sika. Nameja satoi nenän eteen ja ell tuikkasi ekan piikin – eikä Roki huomannut mitään. Namit alkoivat haihtua vääjäämättömästi pikkupedon kitaan, kun ell tuikkasi toisen piikin – draamakuningas ulisi. Kyllähän sitä nyt saman verran nameja pitäisi saada jokaisesta piikistä ^^ Rokilla oli kaikki kunnossa, purenta lievästi yläpurenta, mutta tod. näk. sekin korjaantuu ajan kanssa. Painoa Rokille oli kertynyt reilun kahdeksan kilon verran. Nucan kanssa käytiin alkuviikosta ”hupilenkillä”. Ei Nuca ole ”taval

Pojilla on ollut onnenpäivät (kuten otsikkokin kertoo). Jokainen "oma ihminen" on lomalla, ja Nuca erityisesti on tyytyväinen oloonsa. Rokista on kasvanut pieni reippailijakoira, joka on alkanut osoittaa niiden omien luonteenpiirteiden olemassaolosta. Alusta asti olen hokenut, kuinka erilaisia Nuca ja Roki on, niissä on vähän samaa ja paljon erilaista. Roxy on vähän osoittanut "taantumista" rohkeudessaan, joillekin jännille asioille pitää vuffautella ja jotkin möröt pitää kiertää kauempaa. Se kuitenkin palautuu jännistä tilanteista edelleen hyvin ja unohtaa ne nopsasti. Roki on oppinut käyttämään ääntä oikein urakalla :D Ainahan se kannattaa protestoida/leikkiä/rellestää kovaäänisesti. Pentu on saanut myös lisää liikanimiä, kuten Öninä Mönkiäinen, jollaiseksi Roki muuttuu usein aamuisin. Niitä ääniä ja pikkuisen kropan liikkeitä on vähän vaikea kuvailla sanoin, mutta pentu ainakin näyttää Öninä Mönkiäisenä superonnelliselta :) Rokille perheenjäsenet on tärkeitä t