Ja jos niin toivot, luoksesi jään.
Ja minähän toivoin - kovasti. Niin siinä kävi, että Doulasta tuli meidän koira. Ihan oikeasti meidän oma. Järkevän Tyypin, Doulan kasvattajan ja sydänystävän koiruus Doula on sydämeltään varmasti aina - mutta me jatkamme Doulan kanssa yhtä jalkaa yhteistä seikkailua. Onnea ja kiitollisuutta (mahdollisuudesta tutustua Doulaan ja kiitollisuutta siitä luottamuksesta, että D saa jäädä meille) on vaikea pukea sanoiksi. Tästä "mullistuksesta" on kuitenkin jo aikaa, blogi kun tuppaa olemaan jäljessä. Pakattiin Mörön kanssa jo heinäkuun lopulla koiruudet autoon ja suunnattiin Lapinlahdelle näyttämään Doulaa ja katsomaan uutta tulokasta, vanhan hoidokkini uusinta varsaa. Matka meni hyvin - kiitos sille, joka on kehittänyt auton ilmastoinnin -, koirat pällistelivät maisemia ja torkkuivat sulassa sovussa takapenkillä. Roki oli intopinkeänä kun päästiin perille - tietty. Doula oli luonnollisesti kuin kotonaan, mutta tarhassa olleet rouvakoiruudet aiheuttivat sille "piippaamis