Ihmisten hihnakäytös

Tässä eräänä iltana kohtasimme Rokin ja Doulan kanssa sedän, jolla oli selkeästikin muille koirille ystävällinen suurehko koira. Oli pimeää kuin säkissä, mikä lisäsi jännitystä tilanteeseen kun setä rymysi ryteikön läpi koiransa kanssa meidän perään. Yritettiin antaa sedälle jo tietä aiemmin, mutta pimeässä ei kyllä yhtään nähnyt, mitä se setä puuhasi, ja kun setä ei liikkunut, meidän poppoo liikkui alta pois. Tai yritti kovasti.

”Saako moikata?” setä kysyi päästäen innokkaan koiransa ihan Rokin takapuoleen kiinni. ”Ei mielellään, nämä ei yleensä remmissä moikkaile”, vastaan. ”Mutta saako moikata?” setä tivaa, päästäen koiransa edelleen ihan Rokin iholle, vaikka itse yritän pitää Rokin kauempana. ”Ei”, toistan. Setä kertoo koiransa olevan ihan kiltti. Juu, niin on Rokikin, vaikkei se nyt ihan kaikkia koiria rakastakaan. Setä kiskoo koiransa (jolla oli neliveto totaalisesti jäänyt päälle) Doulan ja Mörön luo, jotka odottivat meitä sivummalla parin metrin päässä. Mörkö oli jo ottanut Doulan siihen sivummalle, koska Doula jännittää vieraita koiria ja on ”arvaamattomampi” kuin Roki. ”Saako sitä moikata?” setä kysyy Möröltä päästäen oman koiransa taas ihan lähelle. Mörkö vastaa (ylläripylläri) ei ja allekirjoittaneella alkaa keittää. Huikkaan sedälle, että Doula jännittää kamalasti vieraita koiria, se kun on saanut selkäänsä muilta koirilta muutaman kerran. Setä vakuuttelee taas koiransa olevan ihan kiltti, se kuulemma heittäytyy vain maihin jos toinen uhittelee. Mitä siitä??! Meidän Doula JÄNNITTÄÄ mitä vaan muita koiria, oli ne sitten kuinka kilttejä tahansa! Ja koska se jännittää, sen ei tarvitse kohdata vieraita koiria lenkillä, missä se on remmissään ”jumissa”. Remmissä tutustuttamiset uusiin koiratuttavuuksiin on meillä täysin eri asia, ja silloin tehdään tutustuttaminen minun ja tilanteessa olevien koirien ehdoilla, koska minä olen vastuussa omista koiristani ja niiden hyvinvoinnista. Piste. Kun taas kerran sanon sedälle – edelleen ihan ystävälliseen sävyyn – ettei meidän koirat moikkaa remmissä muita koiria, setä kiskoo koiransa kauemmaksi ja painelee matkoihinsa.

Olisiko sedän pitänyt kunnioittaa hieman aikaisemmin meidän ihmisten pyyntöä olla päästämättä koiraansa ihan iholle? Ennen kaikkea – koiraihmisenä – hänen olisi pitänyt kunnioittaa erityisesti Doulan tahtoa olla rauhassa. Kaikki Doulan eleet kertoivat koko ajan, ettei se halua sedän ”ihan kilttiä” koiraa luokseen. Miksi siis sedän kiltin koiran olisi pitänyt päästä tervehtimään? Koska se on ”ihan kiltti” ja se saa aina moikata muita ja se niin tykkää muista koirista. Pointsit sinänsä tälle sedälle siitä, ettei kuitenkaan päästänyt koiraansa ihan Doulan (tai Rokin) keholle asti haistelemaan, vaikka turhan kiinni päästikin. Jos koiran omistaja kertoo ystävällisesti, ettei halua koiransa moikkaavan muita, tätä pitäisi kunnioittaa ihan hyvien käytöstapojen nimissä. Tässä pari kuukautta takaperin kohtasimme myös sellaisen pienen koiran kanssa liikkuvan papan, joka kysyi myös, saako moikata. Kerroin jälleen, että ei. Pappa alkoi selittämään, kuinka koirat monesti alkavat ihan kavereiksi jos ulkoiluttajat vain juttelevat. Jaa, ajattelin, ei meidän koirien kuitenkaan tarvitse lenkillä kaveerata kenenkään kanssa. Lisäksi papan koiraa vähän jännitti kaksi selvästi isompaa koiraa – se ruopi maata, murisi ja tuijotteli. Siinä vaiheessa meni allekirjoittaneella pasmat ihan sekaisin, kun pappa (hieman ilkikurisesti) katsoi minua ja kysyi, entäs jos hän nyt vain päästäisi tämän koiransa. Ja päästi koiransa flexi pitkänä Doulan nenän eteen!? Suosittelin papalle ottamaan koiransa pois. Sen jälkeen pappa vielä viitsi kommentoida meidän koirien hihnakäytöstä negatiiviseen sävyyn! (Eihän se sillä hetkellä kovin priimalta näyttänytkään, täytyy myöntää, mutta tilannekaan ei ehkä ollut ihan priimaa…).

On monia syitä, miksi kaikki ihmiset eivät anna moikata omia koiriaan. Minusta lenkit sujuvat mukavammin, kun koira ei ole tottunut moikkaamaan kaikkia vastaantulevia turreja. Jos koira on epävarma yksilö, se ei edes halua moikata niitä muita. Tällaisilla koirilla pitäisi olla oikeus tuntea olonsa turvalliseksi sen oman ihmisensä kanssa yhteisellä lenkkihetkellä. Innokkaan koiran on hyvä oppia, että se saa moikata muita vain luvan kanssa – jos silloinkaan. Ymmärrän, että toisten koirien ”sosiaalinen elämä” rajoittuu näihin vastaantulevien kohtaamisiin. Toisille koirille (ja omistajille) näistä kohtaamisista on vain iloa. Toisille koirille ei myöskään koskaan kehity ongelmia siitä, että ne ovat saaneet tervehtiä vieraita koiria lenkillä. Monille tulee kuitenkin jonkinmoisia ongelmia tai vain arkielämää hieman haittaavia sivuvaikutuksia.

Yliystävällinen koiruus, joka tahtoo moikata kaikkia (ja on ehkä aina saanutkin moikata kaikkia), tod.näk. riuhtoo itseään hullusti kohti tuntematonta uutta ystäväänsä, kun vain jo näkeekin toisen koiran horisontissa. Jos koira ei sitten pääsekään tervehtimään uutta tuttavuutta, seuraa siitä lisää kiihtymistä tälle ”ihan kiltille” koiralle. Miksi nyt ei saakaan moikata? Kun yritetään ohittaa tätä vierasta koiraa (jolla on tietenkin kummallisen tiukkapipoinen omistaja, eikä ole tietenkään edes sosiaalistanut koiraansa, kun ei kerran saa moikata), oma koira tempoo, riehuu ja haukkuu toiselle koiralle. Omaa koiraa ehkä kiskotaan takaisin, älä nyt viitsi kun tuo vieras koira olikin ilkeä/vihainen/kouluttamaton/sillä oli ihan p*ska omistaja…

On koiria, jotka ovat pentuna vaikuttaneet rakastavan kaikki muita koiria. Ei sitten olla osattukaan lukea pennun alistuvia, liehitteleviä eleitä kun se on niin söpösti ryöminyt vieraan koiran luokse häntäänsä heiluttaen. Oikeasti pentua on vähän jännittänyt. Pentujen kanssa liikkuessa käy myös turhan usein niin, että vastaan tulee aikuinen koira omistajansa kanssa, joka ystävällisesti alkaa juttelemaan; saako moikata, voi onpa se suloinen, kuinka vanha se on. Ennen kuin pennun omistaja ehtii kissaakaan sanoa elukaksi, mamma on päästänyt oman koiransa pennun luo, joka edelleen viestittää jännittävänsä koko tilannetta. Mamman mielestähän se on vain pentu, hänen koiralleen täysin vaaraton, ja lisäksi hänen koirallaan on rokotuksetkin kunnossa. Tällaisia tapauksia kun sattuu monta kertaa pennun vilkkaimman oppimisen hetkellä, arempi pentu kokee olevansa täysin ”suojaton” kiikkuessaan siinä remmin perässä. Kaikki pelottavat koirat (joista kaikki eivät edes pidä pennuista?) vain tulevat sen iholle. Kun pennun omistaja yrittää harjoitella toisten koirien ohittamista, ei siitä tulee mitään, kun vieraat eivät kunnioita pennun omistajaa tai pentua. Meidän Nuca on loistoesimerkki tästä, ja nykyään se yrittääkin karkottaa kaikki vastaantulevat koirat räyhäämällä. Ja hyvinhän se toimii, ei kovin moni päästä sitä ”ihan kilttiä” koiraansa Nucan luokse. (Remmirähjääminen on kyllä yleensä monen asian summa. Niin se on Nucallakin, mutta uskoisin räyhäämisongelman ”ytimen” olevan tässä epävarmuudessa alunperinkin muita koiria kohtaan, johon iholle tunkeilevat vieraat koirat heittivät aikoinaan vettä myllyyn).

On epävarmoja koiria, jotka eivät (vielä) räyhää muille koirille. Ne yrittävät puhua koiraa vastaantuleville, kertoa mieluummin väistävänsä kuin tappelevansa. Doula on näitä koiria, eikä minulla ole mikään tarve ”sosiaalistaa” sitä vieraiden koirien avustuksella. Epävarman pitää tuntea, että se on turvassa myös siinä remmin päässä, eikä kukaan tule sen iholle ilman ”lupia”, vaikkei se pääsekään sen remmin vuoksi ottamaan niin paljon etäisyyttä, kuin se haluaisi. Etäisyys luo turvaa epävarmalle, joten kun se pakotetaan liian lähelle toista koiraa, se voi kääntyä jopa aggressiiviseksi. Sitten se leimataan vihaiseksi, kouluttamattomaksi ja moneksi muuksi… On myös vanhoja, sairaita, sokeita, kuuroja, juoksuisia koiria, joiden ei välttämättä haluta tervehtivän muita koiria. Tällaistenkin koirien omistajia pitää kunnioittaa.

Lisäksi on ”häilyväisempi” porukka, johon kuuluvat täysin ystävälliset, ns. koirasosiaaliset koirat, joiden omistaja ei vain halua antaa koiran moikata. Johtuuko tämä vain omistajan turhasta tiukkapipoisuudesta? Itse ajattelen niin, että hihna on koiralle täysin luonnoton väline. Se on turvavyö, jolla pidetään koira turvassa kun sen kanssa liikutaan ulkona. Mutta koira ei pysty käyttämään esimerkiksi koko repertuaariaan elekieltä, kun se joutuu kohtaamaan toisen koiran ollessaan hihnassa. Tässä hihna rajoittaa luonnollista käyttäytymistä ja koirien välistä viestintää. Kommunikaatiokatkoksista saattaa seurata turhaa ”välienselvittelyä”, kun koirat ovat lukeneet toistensa viestit väärin. Ja taas toinen tai molemmat koirat leimataan vihaiseksi ja epäsosiaaliseksi. Tästä jää huono maku suuhun niin koirille, kuin omistajillekin. Tämän aikaisemman tarinan sedän ”ihan kiltti” koira veti valjaissaan, minkä jaloistaan pääsi, joten se oli suunnannut koko kehonkielensä meidän koiriamme kohti. Se tuli häntä pystyssä, rinta rottingilla ja katse naulittuna Rokiin ja Doulaan. Lisäksi se tuli suoraan kohti kovaa vauhtia pimeässä. Ei ihme, että Rokikin alkoi pullistelemaan. Pienestä isottelusta ollaan Rokin kanssa päästy ihan loistavasti eroon, mutta saas nähdä miten tämä epäonnistunut kohtaaminen vaikuttaa. Roki itseasiassa kuuluu tähän häilyvään, ”ihan kilttien” koirien joukkoon, mutta se ei silti moikkaa vieraita ollessaan remmissä. Koska Rokin kanssa harrastetaan (sen tulee olla välittämättä ympärillään hääräävistä koirista), sen kanssa halutaan lenkkeillä rennosti ilman turhia pysähdyksiä ja mahdollisia välienselvittelyjä vieraiden urosten kanssa, ja noiden asioiden vuoksi, mistä tuossa aiemmin selitin, Roki ei moikkaa lenkillä. Roki on nähnyt tuhat kertaa, kuinka Nuca karkottaa kanssakoirat kauemmaksi räyhäämällä, joten räyhäämisen vahva vaikutus on kuulunut Rokin elämään. Ihme, ettei se ole remmirähjä. Kuitenkin jos vastaan tulee uhkaava, ylivilkas tai epäilyttävä koira, Roki saattaa rynnätä remmin päähän pullistelemaan. Ja tätähän me halutaan välttää.

Minusta on kummallista, että joutuu perustelemaan ventovieraille ihmisille, miksi ei anna koiransa moikata. On hiukkasen lannistavaa panostaa oman koiransa hyvään hihnakäytökseen, kun jotkut koiraihmiset saattavat ajattelemattomuuttaan tehdän treeneistä ihan tyhjän veroisia. Koko maailmaa ei tietenkään voi pysäyttää, vaikka oma koira joissakin tilanteissa olisi sitä vailla, mutta on silti epäreilua, että koira asetetaan tilanteeseen, josta se ei voi saada onnistunutta harjoitusta/kohtaamista jne. Iholle tunkeva vieras koira on liian iso häiriö, kun omaa koiraa yritetään opettaa ohittamaan muut kauniisti tai olemaan reagoimatta vieraisiin koiriin ei-toivotusti. Joten hyvät ihmiset, kunnioittakaa kanssakoirakkojanne! Antakaa tilaa, kun näette sen tarpeelliseksi tai jos toinen koirakko niin ystävällisesti pyytää.

 

 

(Keltainen nauha on kehitetty, jotta lenkkeily olisi kaikille koiranomistajille ja koirille mukavaa ja mutkatonta):