Eilen lakkasin vasta, siitä murehtimasta.
Pojilla on ollut "epäonnea" matkassa viime aikoina... Nuca kävi läpi etutassun anturan repeytymisen (ehkä hieman rajusti ilmaistu, mutta anturan "päällinen" kuoriutui irti lähes kokonaan) sänkypellolla kirmailun johdosta, päätyi myöhemmin leikkauspöydälle pallien poistoa varten, ja kärsii tällä hetkellä selän jumiutumisesta ja kipeästä lonkasta. Rokia puolestaan ehti pistää vielä loppukesän aikana kaksi ampiaista, tai oikeastaan toinen mahdollinen pistos aiheutti päänvaivaa. Roki oli emäntäotuksen mukana koulussa EA-kurssilla, ja ruokkiksella otimme suunnan nopealle metsälenkille, ettei koulupäivästä tulisi kummallekaan liian puuduttavaa. Luokkaan palatessa Roki oli ensin ok, ja alkoi sitten "sytkytellä" itseään luokan lattialla: se siis heittäytyy selälleen, hieroo kuonoa lattiaan ja vispaa etujalkojaan kuin kuivaharjoittelisi maratonia. Ja tämä on ihan tyypillistä, aivottoman näköistä toimintaa Rogetilta... Luokassa ollee