Koiruuksia

Menin ja ilmoitin Pienen&Mustan Uudenmaan Kennelpiirin TOKO-piirimestaruuksiin, jonka järjestivät Järvenpään Koirakerholaiset. Ilmoittautuminen kadutti ihan pienesti oikeastaan heti, kun olin sen laittanut virkussa menemään. Eihän me olla edes käyty missään "oikeissa" treeneissä! Ollaan toki tehty ihan viikottain ALO-juttuja just sillä ajatuksella, että jos sen viimeisen I-tuloksen vielä jostain saisi. Mutta ohjatuissa, jonkun valvovan silmän alla, ei olla treenattu pitkiin aikoihin. Pari viikkoa ennen h-hetkeä, Roki tuntui ihan kivalta treeneissä, haukkui eikä ollut ihan samassa kuplassa ohjaajan kanssa, mutta teki hyvällä asenteella ja tarkasti (paitsi seuraamisessa, paikka huiteli milloin missäkin, se hyppi kesken liikkeen ja puuhasteli milloin mitäkin, ääääks!) Ajattelin, että selvittäisiin ehkä itseämme nolaamatta (tai ohjaaja selviäisi, Rokistahan kaikki on aina vaan siistiä ja hauskaa). 10.9 matka kisapaikalle meni niin iloisesti, että ihan oksetti jännityksest

... ja piiloutuu pusikkoon :D Pieni ja silti omasta mielestään mahtavan suuri Miio on startannut ulkoilukauden. Ilmeisesti Miiuska ei ole koskaan ollut ulkona ja meilläkin asuessaan se on tutustunut ulkomaailmaan vain ikkunaruudun takaa, kantolaatikossa ja parvekkeella löhöillessään. Ekalla ulkoilukerralla kissa-ystävä pääsi pihalle kuljetuskopassa kiikutettuna, ettei rappukäytävässä pääsisi tapahtumaan mitään kaaosta. Meidän "takapihalla" on ruohikkoista aluetta ja aidan takana heti pieni metsikkö, joten Miio pääsi tutustumaan näin aluksi ihan näihin lähiympyröihin. Emäntäotus käytti siinä samalla koiruuksia iltalenkillä, ja Mörkö (jonka Miio on ottanut The Omaksi Ihmisekseen) jäi kissapedon kanssa ihmettelemään iso maailmaa. Miio johdatti Mörön aika nopeasti ryteikköön ja vaikeakulkuisiin mestoihin, ja ulkoilun kohokohta taisi olla Rokin jättämä pissa puunrungolla ja etana :D Ensimmäinen ulkoilu ei kauaa kestänyt, mutta alku järkytyksestä selvittyään Miio o

Täällä ollaan vielä! Koirat ja Miio voivat hyvin, ihan tavallista elämää vietetään, eikä mitään maailmaa mullistavia katastrofeja ole tapahtunut - blogin päivitys on vain jäänyt kaikkien arjen kiireiden alle. Talvikin on jo menneen talven lumia (ehheh). Roki on "lomaillut" pitkän talven tokoilun osalta, mutta nyt ollaan taas kertailtu ALO-juttuja sen toivossa, että päästäisiin tänä kesällä vielä kokeeseen (ja toivon mukaan saataisiin TK1 ;) ). Yllättävän äkkiä esim. seuraaminen on mennyt samanlaiseksi pöllöilyksi, mitä se oli ennen, kuin siitä vihdoin saatiin hyvää! Noo, on tässä emäntäotuksella vielä vähän lomaa jäljellä, joten aika seuruun tehotreenaamiselle pitäisi löytyä. Doulalla on kaikki ihan hienosti. Sen pääasiallinen duuni on ollut olla halinallena (rooliinsa suhtautuu ihailtavalla innokkuudella) niin ihmisille, kuin parhaalle "hoitolapselleen" Miiolle. Doulalla ja tuolla kissalla on spesiaali suhde, pitäisi oikein ottaa jottain vi

Sinne meni vuosi 2016! Meidän poppoolla oli hieman sellainen muutosten vuosi, kun kumpikin meistä ihmisistä vaihtoi työnsä uuteen; itse palasin hevosten pariin ja Mörkö aloitti opiskelut. Tavoitteet vuodelle '16 olivat tuttuun tapaan melko vaatimattomia, mutta yllätys sekin, että osa niistä tavoitettiin! - Rokin kanssa oli tarkoitus treenata ahkerasti ja kehittyä eteenpäin. Myös pienen pienenä haaveena oli korkata tokossa ALO-luokassa, ja niinhän siinä kävi! Ja vielä oikein mukavin tuloksin ;) Kokeiden starttaaminen oli kyllä vuoden yksi kovimmista ja isoimmista asioista, koska kynnys kisaamiselle on ollut niin mielettömän korkea. Minä sydän minun Roo <3 *Check!* - Rokin ja Doulan kanssa oli tarkoitus monipuolistaa lenkkimaastoja, kasvattaa niiden kuntoa (erityisesti neiti D) ja ehkä lihastakin kerryttää vähän lisää. Doulan oli tarkoitus pysyä tavoitepainossaan (todellakin *check* ). Toivoin myös, että pystyisin pitämään koiria enemmän vapaana, mieluiten useaita kertoja