Uni saapuu pyyhkien vakaat mietteet kasvoiltasi.

Doula on viettänyt meillä aikaa nyt reilun viikon verran, ja upeasti on mennyt! Tyttö tottui nopeasti meidän arkeen ja päivärytmiin. Joka ilta se käpertyy Mörön tyynylle nukkumaan ja tuhisee siinä kunnes tulee liian kuuma. Pikkukoira Roo nukkuu sängyn toisella laidalla, allekirjoittaneen jalkoja vasten. Voisi sanoa, että meillä immeisillä on joskus hieman ahdasta, mutta ei se haittaa ;).

Doulan "kuntokuurikin" lähti heti reippaasti liikkeelle. Roki on tottunut liikkumaan suhteellisen paljon, joten muutaman "kevyemmän" päivän jälkeen Doula otettiin Roon rytmiin mukaan. Aluksi meidän pidempi päivälenkki sai Deedeen (suomeksi: Doulan) hyytymään (kun Doula on tottunut liikkumaan oman mielensä mukaan vapaana), mutta äkkiä on sen kunto kyllä kasvanut! Nyt Doula reippailee melkein yhtä tehokkaasti kuin Roo ;). Doulan tyyliin kuuluu seikkailija-koiran jutut, kuten tyhjyyteen tuijottelu ja verkkainen liikehdintä. Mieluisin liikkumismuoto Doulalle onkin irrallaan jolkottelu, jota se on päässyt täällä etelässäkin harrastamaan lähes päivittäin.
Toisten kansalaisten ohittaminen remmissä on sujunut mukavasti. D lähinnä antaa muille tilaa ja välttelee toisia koiria. Jos vastaan tulee koira joka rähisee, Doula saattaa murista epävarmuuttaan, mutta ei ole käyttäytynyt hyökkäävästi (siitäkään huolimatta, että Roki heittää joskus vettä myllyyn pullistelemalla ja pukkoilemalla ympäriinsä...). Kotonaan Doula oli oman emänsä kuuliainen seuraaja, joka äidin "pyynnöstä" otti osaa rähinöihin toisten koirien kanssa. Kun Kiara-äiti ei ole yllyttämässä, Doula on melkoinen viilipytty :).

"Rikoksista" joita Doula on mahdollisesti tehnyt aikoinaan, ei ole näkynyt merkkiäkään. Se ei ole yrittänyt varastaa ruokaa, ei tyhjentänyt roskiksia, eikä todellakaan tehnyt tarpeitaan sisälle (kotonaan Johanna luona ei ole sellaista tehnytkään, mutta muualla kuulemma kyllä).

Doulan turkki on saanut meillä melkoista kyytiä! Allekirjoittanut on harjannut sitä ahkerasti - Doula ehkä kertoisi, että vähän turhan ahkerasti - ,aluksi ihan päivittäin vähän kerrallaan, sitten joka toinen päivä jne. Onneksi Doula nauttii harjauksesta - vaikka se taas ehkä kertoisi, ettei se kuitenkaan joka sekunti jaksaisi olla harjattavana ;). Että allekirjoittanut voisi relata vähän :D.
Olen myös ehtinyt pesemään Doulan jo kaksi kertaa. Käytän mietoa, hoitavaa shampoota, joka rauhoittaa ihoa. Hoitoaine taas kosteuttaa turkkia ja ihoa. Jo ensimmäisen pesun jälkeen Deedeen turkki tuntui pehmeämmälle ja "sileälle". Koiraparka alistuu pesuun ja vain mulkoilee merkitsevästi. Onneksi pienet herkut auttavat hetkelliseen harmistukseen. Doulalla on myös Nutrolin-kuuri päällä; myöhemmin nähdään miten se vaikuttaa koiran turkkiin ja ihoon.
(Selvennökseksi vielä, ettei Doulan turkki ole missään karmeassa kunnossa ollutkaan! Itse vain henkilökohtaisesti haluan minimoida irtokarvojen määrän, ja siksi harjaan ahkerasti. Harjaaminen on myös Doulan ja minun yhteistä aikaa. Doulan iho hilseilee aika paljon, joten pyrin sitäkin minimoimaan hoitamalla myös koiran ihoa hyvin, mistä on hyötyä myös silloin, kun vieraillaan Nucan ja perheeni luona, jossa äitini on allerginen koirille).

Doula Sälinkäällä

Kaikki ruoka ja syötäväksi kelpaava uppoaa Doulalle. Yksi kerta se itseasiassa meinasi syödä koiranharjan, jonka otin koirien omasta laatikosta ja ojensin sitä Doulalle haisteltavaksi... Meillä D syö samalla kaavalla kuin Roki: 1/3 nappuloista korvataan raakaruoalla. Doulalla on myös Rokin tapaan kasvis- ja sisäelinpäivä kerran viikossa, kalapäivä Doulalla on kaksi kertaa viikossa. Lihaisia luita koiruudet saavat vähintään sunnuntaisin. Deedee on melkoinen teräsvatsa ja sopeutui heti uuteen ruokintaan. Tyttö syö edelleen vanhoja tuttuja nappuloita, joita saatiin Johannalta mukaan, mutta siirtyy asteittain samaan nappulaan kuin Roki. Ajattelin punnita Doulaa säännöllisesti ja se syö "kevennetysti", ettei vaan pääse lihomaan. Tällä hetkellä D painaa 20kg (punnittu Mustissa&Mirrissä, jossa D on vieraillut jo kaksi kertaa lomansa aikana).

Duula on saanut myös opiskella meillä ahkerasti. Jo itsessään siinä, että siirtyy maalta kaupunkiin, on oma hommansa, mutta Duulan on pitänyt vielä oppia meidän talouden tapoja. Ilmeisen sopeutuvaisena tyyppinä D on pärjännyt uskomattoman hyvin kaupunkioloissa. Sellaisia arkipäiväisiä juttuja, kuten odottaminen (ennen kun saa ruoan, ennen kun kuljetaan ovista sisään ja ulos jne jne.), remmilenkillä yhdellä puolella kulkeminen (ettei poukkoilla puolelta toiselle esim. pyörätiellä), lenkillä ohittamista (vaikka onkin Doulalla melko luontainen taito) ja yksinoloa meidän kotona ollaan harjoiteltu. Lisäksi ollaan vahvistettu "tänne"-käskyä ja istumista (jota tarjoaa lähes aina :D). Maahan meno tuntuu Doulalta unohtuneen, joten sitäkin on harjoiteltu. Perusasentoa ja seuraamistakin on aloiteltu ihan yhteisen tekemisen merkeissä. Doula on mielisteleväinen oppilas, joka menee vaikka persaus edellä puuhun tarpeeksi hyvästä palkinnosta.

Tytöllä on vielä ujo puolensa, eikä tietenkään edes toivota sen ujon Doulan katoavan minnekään. Roki ja Nuca ovat kuitenkin olleet "höselöitä" toiminnan tyyppejä aina, ja leikkiminen on se juttu, joka saa Nucan ja Rokin syttymään. Entäs Doula? Osaako se varsinaisesti leikkiä? Vai onko se ujous juuri se, miksi Doula vaikuttaa siltä, ettei se edes ymmärtäisi miten leikitään?
Kotonaan Lapinlahdella Doula leikki Wicca-pennun ja jopa Rokinkin kanssa. Leikkiminen on kuitenkin sellaista, ettei D osaa kunnolla heittäytyä siihen. Vai tuntuuko minusta vaan sille, koska Roki ja Nuca leikkivät niin antaumuksella ja rajusti, en tiedä. Täällä hoidossa Doula on muutaman kerran leikkinyt Rokin kanssa, mutta vain vähän. Ilmeisesti D tarvitsee vielä aikaa "avautuakseen". Ja kunhan se on tottunut tähän menoon täällä ja kun minä tunnen Doulaa vielä vähän enemmän, osaan varmaan kutsua sitä oikealla "volyymilla" ja oikealla tavalla leikkimään myös minun kanssani.
Leluja Doula pääsee käsittelemään ihan oman maun mukaan, mutta selvästikin lelut, joiden sisällä on ruuuoookaaa, ovat se juttu ;). Rokin räkäiset ja haisevat lelut eivät tätä tyttöä kiinnosta. Yhteisen leikin merkeissä ollaan yhden kerran kokeiltu namien piilotusta. Ensin tein Rokille "koelähdön", ja sitten oli Doulan vuoro. Meillä namien etsintä jostakin rajatusta tilasta on Nucan ja Rokin yksi suosikki leikeistä, ja se kasvattaa koiran itsevarmuutta ja on hyvää itsenäistä työskentelyä. Doula sai helpotetun version leikistä ja tuntui tykkäävän kovasti! Tätä täytyy leikkiä säännöllisesti :)

IceAge-orava vai D pesun jälkeen?

Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt superhienosti! Roki on hyväksynyt Doulan meidän laumaan rennolla mielellä, Mörkö on tykästynyt Doulaan niin että lellii sen varmaan pilalle, ja allekirjoittanut on huuuurjaan onnellinen kun saa viettää tämän ihanan karvakaverin kanssa laatuaikaa<3. Tyttö on kulkenut meidän mukana kaikkialle (Doula onkin melkoisen innostunut autoilusta), ja kaikki ovat siihen ihastuneet. Doula on mahtavuus, joka todellakin ansaitsee kaiken rakkauden ympärillään. Doula säteilee hyvää oloa joka päivä -omalla hieman ujolla tavallaan -, ja se tekee meidän jokaisesta päivästä aina hippusen verran paremman<3

(Seuraavassa postauksessa tarinoita meidän juhannuksesta ja kertomusta siitä, kun Herra Nuca tapasi Neiti Doulan ;) ).