Kaksi niin hehkuvaa, ja kaunista saa, kirkkaana loistaa.

kesäkuuta 06, 2014

Vilskettä on riittänyt! Ensinnäkin allekirjoittanut ja pikkukoira Roo muuttivat poikamiesboxistaan yhteiseen kotikoloon Mörön kanssa :). Roki suhtautui muuttoon ihan mukavasti vaikka jännittää Mörköä edelleen vaihtelevalla volyymilla; välillä Roki on ihan parasta kaveria Mörön kanssa, välillä luikkii pitkin seiniä karkuun... Outo otus. Uuteen asumukseensa Roki tottui nopeasti - isoveli Nuca oli tukena ensimmäisellä tutkimusretkellä uudessa asunnossa - ja löysi tutun ja turvallisen petinsä, jossa on edelleen Ebba-äidiltä saatu viltti. Näin makuuhuoneesta tuli Rokille se turvallinen paikka, missä se viihtyy yksin ollessaankin hyvin. Uuden kodin uudet äänet kiinnostavat pikkukoiraa, mutta tähän mennessä ei ainakaan ole haukkunut, eikä ilmoitellut kun posti kolahtaa luukusta. Uskomattoman sopeutuvainen koiruus <3.

Muitakin jänniä ja sopeutumista vaativia juttuja on sattunut. Emännällä oli koulun puolesta ensimmäinen työharjoittelu ja paikka löytyi tutulta maatilalta Lapinlahdelta. Allekirjoittanut ei olisi osannut olla kolmea viikkoa erossa pikkukoirasta, eikä pikkukoiraa voinut jättää hoitoon Hyvinkäälle, joten reissukoira Roo pääsi "kesälomareissulle"!

Ensimmäisenä reissukoira pääsi junaan - ensimmäistä kertaa! Sunnuntaina reippailimme koiran kanssa noin tunnin lenkin aamuyöstä, jotta suurimmat energiat olisi kulutettu ennen matkaa. Mörkö vei meitä Tikkurilan asemalle (muuttokuorman kera...), ja Roki näki ensimmäistä kertaa elämästään juna-aseman läheltä. Eipä junat koiraa onneksi hätkähdyttäneet. Junan rullatessa asemalle Roki hyppäsi reippaasti kyytiin kun emäntä jäi vetistelemään Mörön perään. Oma paikka lemmikkivaunusta löytyi ohjeita kysymällä ja Roki otti oman paikkansa junan käytävältä. Matkaseurana oli muutama koira ja kissa, joka houkutteli Rokia leikkiin :D. Ihan uskomattomasti reissukoira Roo oli: ensimmäistä kertaa elämässään junassa, heti kevyet kuusi tuntia! Ei vinkumista, ei sähläystä, ei ärhentelyä kenellekään. Vähän meinasi koiralle tulla tylsää, mutta emäntä oli järjestänyt pientä aktiviteettia kongin ja muiden purtavien avulla. Vaunussa oli myös muutama rähisevä koirayksilö, joita Roki vain "ylenkatsoi" ja jatkoi omia hommiaan ^^. Konnarit saivat kävellä pikkukoiran yli, kun se veti kauneusuniaan keskellä käytävää. Aivan mieletön otus tuo Roo <3.

Lapinlahdella Roki oli heti kuin kotonaan. Sen ympärillä hääräsi monta sille vierasta ihmistä - suurin osa lapsia -, kissoja, maailman ystävällisin koira Muusa jne. Ja Roki "otti kaiken vastaan"; tietenkin oli aluksi vähän kiihtynyt, mutta kotiutui nopeasti.
Emännän tehtävänä oli melkein kolmen viikon aikana oppia lypsämään lehmiä, Rokin tehtäväksi jäi maalaiskoiraksi ryhtyminen ja lasten viihdyttäminen :). Maalaiskoira pääsi tutustumaan vaikka mihin, kuten lehmiin, poneihin (jotka eläiminä olivat jo ennestään tuttuja), kissoihin (jotka Rokin ihmeeksi kiehnäsivät koiruutta vasten), uusiin koirakavereihin, lapsilaumaan, traktoreihin, ikkunan takana huutaviin kurkiin jne. Reissukoira Roo nautti joka hetkestä! Se rakastui lapsiin, erityisesti perheen kuopukseen (4v.), se rakastui uusiin koirakavereihin, uimiseen (jota pääsi tekemään lähes päivittäin) ja vapauteen juosta irrallaan jatkuvasti. Lapsetkin tykästyivät pikkukoiraan ja leikittivät sitä päivät pitkät. Johanna - tilan "pääjehu" ja hyvä ystävä jo entuudestaan - kasvattaa paimensukuisia lapinkoiria ja antoi Rokille "luonnetestistä" täydet pisteet :) Täydellinen koiruus ;)

Erityinen ystävyys muodostui Rokin ja Johannan oma kasvatti-Doulan välille. Kaverukset ovat hyvin erilaiset, mutta erilaisuus tuntui täydentävän koirien suhdetta :). Doula liittyikin "meidän jengiin" kahden ja puolen viikon ajaksi aina, kun emännällä oli vapaahetki. Doula on huippu tyyppi :).

Doula <3

Rokin ja Doulan päivittäiseen hupiretkeen kuului yleensä armotonta juoksentelua (lähinnä Rokin kohdalla, Doula ottaa rauhallisemmin ^^), uintia ja uintivalvontaa (päätelköön jokainen itse, kumpi koirista totetutti kumpaa tehtävää :D), hiekassa pyörimistä ja lopulta leikkimistä. Doula on hieman herkkä ja sisäänpäinvetäytyvä neiti, mutta Roki kyllä sai ilon irti Doulastakin. Tarpeeksi kauan kun poika pöljäilee, tytön on pakko hymyillä ;).

Roki pääsi myös kerran mukaan ajamaan poneja! Aluksi koiruus istui tyytyväisenä kärryillä allekirjoittaneen vierellä, mutta tykästyi hommaan huomattavasti enemmän kun pääsi juoksemaan ponin ja kärryjen vieressä irrallaan :D Kovaa kyytiä mentiinkin ;) Kun tultiin tielle, missä saattoi kulkea autoja, otin Roon taas kärryihin. Koiraan iski kuitenkin äly ja väläys, ja se yritti hypätä vauhdista pois kyydistä... ponin takajalkojen ja kärryjen väliin. Onneksi ei sattunut mitään, koira vaan säikähti. Pienen maanittelun jälkeen Roki suostui taas istumaan kärryissä ihan emännän kyljessä kiinni, ja matka sujuikin ihan mukavasti. Lopussa Roki pääsi taas juoksemaan irrallaan :). Kiitos Tuuli ja ponit reissusta! (Linkki Tuulin blogiin postauksen lopulla)

Roki Braamerin kyyditsemänä. (kuvan ottanut Tuuli!)

Viikot menivät kivasti, sekä Rokilla että minulla oli hauskaa, ja kaikki sujui hyvin. Melkein kolmen viikon päästä Mörkö kurvasi pihaan ja oli aika lähteä takaisin kotiin. Kiitos "Team Niskaselle" kaikesta <3.
Vielä lisää koiruuksista, joita tuli jostain syystä kuvattua eniten :D Kuvissa se pieni nakki on Wicca, gorgin pentu, johon Roki tykästyi myös kovasti :).