"Katso jälkiä", sanoi Puh, "kahden seuraan on liittynyt kolmas."

Kahden seuraan on liittynyt kolmas. Nimittäin edellisestä postauksesta tuttu paimensukuinen lapinkoira Doula tuli meille "etelään" hoitoon! Doulan hoitoon ottamista harkitsin ja Johannan kanssa siitä puhuttiinkin jo aiemmin, kun olin Lapinlahdella harjoittelussa. Asioita puntaroidessa, miettiessä ja harkitessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten Doulaa voisi meille ottaa hoitoon. Ja kyllä allekirjoittaneen sydäntä särki. Doulassa on jotain sellaista, mikä vetoaa omalaatuisella tavallaan.

Kun Mörön ja Rokin kanssa tultiin kotiin reissusta, Doula oli jatkuvasti mielessä. Jossittelua oli ilmassa :D. Jos kuitenkin kaikki sujuisi hyvin, jos kuitenkin Doula sopeutuisi olemaan "maalaisjuntti kerrostalossa". Mörkö liittyi -ehkätyhmimpäänratkaisuuniikinä- ja ilmoitin Johannalle, että jos hän olisi vielä myöntyväinen, haluaisin kokeilla ottaa Doulaa hoitoon meille Hyvinläälle. Johannalla itsellään tulee olemaan kiireinen kesä kahden lapinkoira-pentueen kanssa, ja me molemmat toivoimme Doulalle sen tarvitsemaa huomiota ja aikaa.
Doulaa yritettiin sijoittaa aiemmin erääseen perheeseen, mutta Doulan kannalta ihmiset siellä olivat "vääriä" sille ja Doula masentui ja koki ilmeisesti kovia. Doula palasi Johannan luokse - kotiin - ja Johanna kertoi sille, ettei sen tarvitse koskaan lähteä pois - ellei se sitä itse tahtoisi. Doula "parani" henkisistä haavoistaan ja alkoi olemaan taas oma itsensä. Me Mörön kanssa aiomme Doulan loman aikana jatkaa Johannan tekemää "työtä" Doulan kanssa; Doulan pitäisi pysyä omana itsenään meillä ollessaan, sillä pitäisi olla pilkettä silmäkulmassa ja hölmöä "hymyä" huulillaan. Sillä pitäisi olla loman aikana parhaita päiviä ikinä!


Niinpä Roo meni porukoille Nucan seuraksi hoitoon ja ajettiin Mörön kanssa Lapinlahdelle. Jännitti. Muistaisiko Doula vielä minua? Se oli vaatinut oman aikansa, että Doula "tuli ulos kuorestaan" minun kanssani ja alkoi luottamaan siihen, että olin ihan ok tyyppi.
Muisti se <3. Ihan kuin en poissa olisi ollutkaan.

Meillä oli Mörön kanssa aikaa viettää kesäpäiviä Lapinlahdella vain muutama. Yksi yö, ja sitten pitäisi jo palata "etelään". Ehdittiin kuitenkin nauttia olostamme, käydä kalassa pienten poikien kanssa, rapsutella Vani-rakkautta ja ennen kaikkea puuhailla Doulan kanssa, jotta sen olisi mahdollisimman luontevaa lähteä meidän matkaan.

  

 

Lähdön hetkellä kaikki hyvästelivät Doulan, ja koiruus hyppäsi autoon. Tyynenä se pällisteli ympärilleen kun lähdettiin liikkeelle. Ei hermostumista, ei vinkumista, ei mitään. Doula käpertyi kerälle nukkumaan, kunhan oli ensin myllännyt Kiara-äidilleen tuoksuvan viltin myttyyn (otettiin kotoa mukaan viltti, jota hieroin Kiaraan jotta Doulalla olisi ainakin tuttu ja turvallinen haju mukana uudessa paikassa). Välillä Doula nousi katselemaan maisemia ja kävi sitten taas nukkumaan. Välillä se kävi lipaisemassa minun korvani taustaa, sitten Mörön, ja jatkoi taas uniaan. Kun pysähdyttiin pissattamaan Doula ja jaloittelemaan, se tallusteli tyytyväisenä meidän mukana. Ei huolta huomisesta <3.

 

Lähdössä lomalle<3 (kuvan ottanut Johanna Niskanen!)

Hyvinkäälle päästiin vasta iltamyöhään, joten käytiin samantien hakemassa pikkukoira Roo kotiin. Koirat muistivat ilmeisesti toisensa, eikä mitään "tutustumisriittiä" tarvittu. Kotona vaihdettiin vähän lämmintä vaatetta ylle ja käytiin koirien kanssa vielä reipas iltalenkki laumautumisen merkeissä. Doula pysyi edelleen rentona ja meidän kotiovellekin se suunnisti suorinta tietä! Koiruus ei stressaantunut mistään, oli kuin kotonaan. Allekirjoittanut oli huippuonnellinen ;).

Nukkumaan mennessä Doula hyppäsi sänkyyn, painoi päänsä Mörön tyynylle ja nukahti. Doula ei ole tottunut nukkumaan sängyssä, ja aikaisemmin ei meinannut tulla edes houkutellessa "ihmisen valtakuntaan". Nyt se näytti kertovan, että tässä on minun paikkani nyt, teidän vierellä <3.

 

(pahoittelen kuvien huonoa laatua, kuvat otettu kännykällä... Lapinlahdella otetuissa kalastus-kuvissa esiintyy Mörkö, Veli Kani eli Jori ja Ossi<3 Ja tietenkin Doula ;) ).

 

ensimmäinen aamulenkki "etelässä"