In the morning I'll be with you, but it will be a different kind.

Huh hellettä - vaikkei tätä varmaan ammattilaiset vielä helteeksi kutsukaan. Koiruuksillakin on kunnon hiki, tuossa ne pötköttelee lattialla tuulettimen vieressä ^^ Onneksi äkkäsin trimmauttaa Roksun jo aikaisemmin, ja Nucakin pääsee karvoistaan heti ensi viikolla.

Tiistaina vietettiin Nucan ja Katin päivää. Minulle itsellenikin on tärkeää viettää vielä Nucan kanssa aikaa ihan kaksistaan, ja Nuca tuntuu nauttivan kahden keskisestä ajasta. Roki vie roppakaupalla aikaa, enkä pane sitä pahakseni, mutta Nuca on kuitenkin ollut talon ykkösmies kolme vuotta ja tulee olemaankin. Ehkä tässä ajatusmaailmassa on hiukkasen inhimillistämistä seassa; eihän koiraa tarvitse, eikä pidäkään hellitellä 24/7. Nucalla on kuitenkin aktiviteetit (jotka ovat osa hellyyttä ja rakkautta), kuri ja järjestys (jotka samoin ovat myös rakastamista) kunnossa, joten mielestäni ansaitsee myös sitä "ihmismäistä" hellyyttä. Ja Nuca on tottunut sitä saamaan, vaikkei kuitenkaan joka minuutti vuoden jokaisena päivänä. Nuorempana Nuca ei kummemmin välittänyt hellittelyistä; se oli siihen aikoihin kun se yritti kivuta johtajan asemaan. Se halusi huomiota vain silloin, kun se sille itsellensä passasi. Nykyään Nuca kuitenkin nauttii ihmisen kainalossa pötköttelystä, silittelystä ja rapsuttelusta. Se ei vieläkään välitä ihmismäisistä halauksista - vaikka hyväksyykin sellaisen hempeilyn - mutta Nucalla on tarve olla lähellä. Edes jollakin tasolla. Tästä meikäläisen ja muun perheen on muistettava pitää huolta, vaikka Roki onkin ihana aikakaappari.

Mutta asiaan! Eli tiistaina suunnattiin Nucan kanssa tallille. Oli kuuuma, mutta se ei Nucan menoa haitannut. Se viiletti ympäriinsä, leikki lammasta ja pällisteli hevosia. Käytiin metsässä, joka on ihan tallin vieressä, ja palattiin vielä tallinpihaan. Itselläni oli kamera mukana - tarkoituksena saada jotain fiksua aikaan, vaikka aikomus kyllä vesittyi mallikkaasti - ja käväsin sitten hevosten tarhoissa nappaamassa kuvia. Nuca sai odotella aitojen ulkopuolella, ettei yrittäisi leikkiä "väärien" hevosten kanssa. Kaikki hevoset kun ei tykkää Nucan riehakkaista leikkikutsuista. Kävin tervehtimässä Topiasta "pappahevosta", joka on ollut viime aikoina huonossa kunnossa, ja Nuca pääsi papan yksityiseen valtakuntaan (lue: laidun) mukaan, koska tiesin Topiaksen olevan rauhallinen tapaus. Olen tuntenut Topiaksen kymmenisen vuotta ja halusin käydä antamassa vähän rapsutuksia pitkäaikaiselle työkaverille, jota en oman sairaslomani vuoksi ole nähnyt aikoihin. Topi ei yleensä pidä koirista, kissoista, saati muista hevosista; joskus se on viskonut kissan ulos tarhastaan. Topi kuitenkin vaikutti yllättävän innokkaalta saadessaan seuraa ja tuuppi Nucaa hanuriin, kun Nuge söi hevosenmunkkeja :D Nucan kanssa kun suunnattiin pois laitsalta, Topias seurasi tiiviisti perässä turpa Nucan pehmeää karvaa vasten. Piti vähän hoputtaa Nucaa ja jarruttaa pappaa, ettei Topi innostuisi vähän liikaa. Nuca on siitä hassu, että vaikka se on jokseenkin arka koira, se kestää hevosen kokoisenkin eläimen lähentelyt melko tyynesti. Noh, meillä oli mukava reissu vaikka otettiinkin chillisti tekemättä sen ihmeemmin mitään. Joskus täytyy olla tällaisiakin päiviä :)




<3
 Hieman illempana (siis tiistaina) hypättiin Rokin kanssa autoon ja suunnattiin Mätsälään ottamaan ensimmäinen rokotus. Eläinlääkäriaseman aulassa Roki punnittiin, painoi 6kg 208g (ollessaan siis 12vk ja neljä päevää vanha). Ell odotellessa Roxy oli kauniisti, vaikka vähän uuden paikan hajut sai vinkumista aikaan. Pääsääntöisesti oli kuitenkin rauhassa. Kun tuli meidän vuoro, ell kiinnitti heti ensimmäiseksi huomiota siihen, kuinka hienosti pentu käveli hihnassa. Naureskelin, että aina välillä Roki muistaa miten toimitaan, välillä se pääsee pienen koiran kallosta unohtumaan ^^ Ell tutki Rokista perusasiat, kaikki näytti olevan kunnossa. Rokotusta Roki ei edes huomannut -ylläripylläri - kun ell ripotteli tutkimuspöydälle muutaman nampan. Eläinlääkäri vielä naureskeli pennun pitkille jaloille, isoille norsunkorville ja ylipitkälle hännälle. Sama ell on hoitanut Nucaakin; se on koirasta ja omistajasta mukava juttu, kun on joku tuttu tyyppi hoitamassa, ja ell:kin oppii tuntemaan koiraotuksen :)

Keskiviikkona suunnattiin Nucan päivälenkin jälkeen kaupungille Rokin ja siskoni kanssa. Nuca sai jäädä kotiin omaan rauhaansa nukkumaan. Omassa autossani ei ole ilmastointia, ja Roki sitä protestoikin hetken ennen kuin avoimista ikkunoista alkoi tulla viilennystä. Käytiin ensin siskoni "kaupunkiasunnolla" ja Roki pääsi ensimmäistä kertaa hissiin - ei jännittänyt yhtään! Välillä sitä miettii, tuleekohan tuolle pennulle ikinä elämässä mitään jännää vastaan :D Vaikka sehän on vaan hyvä, jos ei tule. Siskon kämpillä Roki tassutteli kun edellinen omistaja, varasti eteisestä kenkiä ja löysi heti namikaapin huumaavan tuoksun. Sitten hurautettiin kaupungille, jossa riitti vilinää ja vilskettä. Halusin jääräpäisesti kantaa Rokia osan matkaa, kun käveltiin jätskikioskille; Roki pyristeli ja vinkui osoittaen mieltään melko pontevasti ^^ Ihmiset vähän katsoivat sillä silmällä, että olenkohan pennun jostain varastanut. Roki sai kävellä osan matkaa ja joutui syliin esim liikennevaloissa. Ihmiset ja hajut kiinnostivat Roxya, mutta kulki nätisti hihnassa tempoilematta. Päästiin kiskalle ja Roki sai vettä ennen kuin kipaisin hakemaan immeisille jätskit. Ihmisten mässäillessä Roki haisteli nurmikkoa, yritti syödä kiviä, tuhosi koirien matkapullosta yhden osan ja pötkötteli varjossa. Koko ajan pentu oli reipas, eikä sitä vaivannut mitkään asiat. Ihan erilainen kuin Nuca! Nuksu oli pentuna ihan kipsissä, kun vietiin sitä kylille, Nucasta kaikki oli ylimaallisen jänskää. Toivon, että tuo Rokin reippaus kantaisi läpi sen elämän ja aionkin sitä auttaa pitämään leppoisuutta yllä. Kyllä siitä hieno koira tulee :) Käveltiin mässäilyn jälkeen takaisin autolle - mm. työmaan ohi - ja Roki ottikin sitten pitkät päikkärit reissun jälkeen.

Käykääpä muuten kurkkaamassa kuvablogi, jota olen vihdoin taas alkanut päivittelemään! Vinkvink. Jos kiinnostaa, paina tästä !

Kommentit

  1. nyt voi todellakin sanoa et huh hellettä mun musta turkkinen labbis ihan helisemässä kun toivoo et pääsis uimaan. mentiin sitten meren rantaa ja kuikas käykään poika juoksee niin lujaa että kolhii tassunsa kiveen ja uinti reissu vaihtuu eläinlääkäri reissuksi. eläinlääkäri sano et jalka venähti vähän ja pisti siihen tuki siteen ja sano et pitäisi lepäillä pari päivää ja sitten kun koira kävelisi normaalisti linkkaamatta ptäisi tulla uudestaan tarkastamaan että jalka oli parantunut. Jää uinti reissut viikolta anakin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Treenisuunnitelmat