If you need, if you need me to be with you, I will follow

Pentusankari Roki on kotiutunut hienosti! Nuca hyväksyy pennun päivä päivältä paremmin, ja muutamana aamuna pojat ovat leikkineet keskenään takapihalla. Tänä aamuna oli itselläni naurussa pidättelemistä, kun pojat kutsuivat toisiaan vuoronperään leikkiin. Pyllyt pystyssä ne kumartelivat toisilleen, tekivät valehyökkäyksiä ja ajoivat toisiaan takaa osien vaihtuessa vuorotellen. Sisätiloissa Nuca edelleen varoo/väistää Rokia, mutta muuten alkavat pikkuhiljaa tulla juttuun :) Eilen pojat nukkuivatkin pienen hetken vieretysten (läheisyys taisi Nucan puolesta kyllä olla silkka vahinko, mutta kuiteskii...). Kovasti Roki tahtoisi Nucan ystäväksi, mutta kaikki aikanaan.
Nuca ja Roki saavat aamu- ja iltaruokansa samaan aikaan, ja tämäkin on sujunut mutkattomasti vaikka syövät melko lähekkäin toisiaan. Nuca saa luonnollisesti ruokansa ensimmäisenä ja Roki on ymmärtänyt jo ettei isoveikan kupille mennä (vaikka Nuca todennäköisesti pysyisi hiljaa ja kattoisi vaan kun toinen söisi sen eväät... tuollainen nössykkä kun on). Rokille annan ruuan kunhan pentu odottaa rauhassa riittävän välimatkan päässä kupista ja katsoo minua silmiin. Yleensä Nuca on ahmaissut omat sapuskansa ennen pentua, ja vanha herra (kuten naapuri kehtasi sanoa tuossa yksi päivä :D) poistuu arvokkaasti paikalta. Muutaman kiellon jälkeen Roki on hoksannut, ettei Nucan ruokakippo myöskään tarvitse puhdistusta sen jälkeen kun pennun oma kuppi on tyhjä.
Rokin vatsa ei ole oireillut ympäristönvaihdoksesta ollenkaan. Pentu syö hyvällä ruokahalulla, sonta on oikeanlaista etc. Ehkäpä Rokin reipas luonne ja kasvattajalta mukaan saatu tuttu ruoka ovat tehneet tehtävänsä.

Roki ja Nuca ovat käyneet yhteiskävely-kierroksilla talon ympäri, ja toisinaan otan vain Rokin, että poika tottuu selviytymään myös ilman isoveljeään. Kävelyillä Nuca ei välitä pennusta, vaikka koheltaja juoksisi Nucaa päin ^^ Roki on moikkaillut muutamaa naapurin tätiä ja setää, tutustunut Nucan lempparityttöön, naapurin kääpiövillikseen Peppiin, ja vierustalon kahta terrieripoikaa ollaan ihmetelty aidan takaa.

Eilen oli tarkoitus suunnata poikien kanssa metsään tai pellolle, mutta kuinkas kävikään... Otin koirat viereiselle kentälle, Rokin kevyen remmin päähän ja Nucan pitkään liinaan. Urpo emäntä (siis allekirjoittanut) ei sitten pysynyt skarppina vaan ihasteli poikien rentoa yhteisoloa... Kentän laidalle ilmestyi toinen koira ja Nuca lähti salamana koiraa kohti. Olihan minulla ote liinasta, mutta siinä tilanteessa en ehtinyt edes ajatella, millainen ote. Liinan loppu läheni ja kuulin ikävän rusahduksen. Nucalle karjaisin ja onneksi se palasi kiltisti luokse. Vasen keskisormeni kuitenkin näytti kummalta ja vinksottaessaan sinne tänne päättelin sen olevan sijoiltaan. Yritin rusautella nivelet kohdilleen ja aluksi näyttikin hyvältä (paskat miltään hyvältä näyttänyt, kun sattui niin maan p**k*leesti :D). Raahauduin koirien kanssa sisälle ja pistin sormen kylmään. Taju meinasi lähteä ja oksennus tahtoi yhä ylemmäksi. Soittelin sitten immeisille, teippasin keskarin etusormen ja nimettömän väliin, ja odottelin ihmisten paluuta kotiin, jotta pääsisin lääkäriin. Lääkärissä käynnin jälkeen selvisi, että sormi oli pahasti murtunut ja joudun leikkaukseen ensi viikolla, plääh.

Tänään olen nyppinyt vähän Rokin korvakarvoja ja ollaan harjoiteltu pienimuotoisesti yksin oloa. Pentujen yksi ihana puoli on se, että ne on ohjelmoitu seuraamaan. Luonnollisesti Roki siis tahtoisi seurata minua kaikkialle, eikä yksinolo ole mitenkään mielekästä. Mutta oppiihan se nopeasti :)

Nyt lähdetään poikien kanssa pellolle juoksentelemaan, mutta tässä vielä kuvia koirien yhteisistä leikeistä eiliseltä päivältä: