Baby you're a firework

Viime viikon perjantaina iski paniikki. Kunnon paniikki. Siskoni oli nostanut Rokin sänkyyni lähtiessään Nugetin kanssa aamulenkille ja olin itse sitten nukahtanut uudelleen. Heräsin kauheaan huutoon ja uikutukseen - maailman kamalin tapa aukaista silmänsä aamulla. Roki oli muksahtanut sängyltä alas halutessaan mennä tervehtimään lenkiltä palautuvaa velipoikaa. Meillä on liukkaat lattiat, joskin tassujen luistamisen ehkäisemiseksi sänkyni vieressä on matto Nucaa varten. Roki oli tietenkin tipahtanut matosta ohi ja oikea etujalka oli saanut tällin :/ Ensimmäisiä ajatuksia oli, että jalka on murtunut/poikki/venähtänyt/sijoiltaan --> paniikki. Tunnnustelin jalkaa, ja hetken päästä se näytti hyvältä. Roki ei arastellut kosketusta. Laskin pojan lattialle ja pentu-parka klenkkasi. Soiteltiin eläinlääkärin, jonne ei saanut yhteyttä päivystysajan juuri alettua. Onni onnettomuudessa isoveli-Nucalle sattui samanlainen tapaus pentuna, eikä sille käynyt kuinkaan. Toki Nucan jalka oli kipeä kuten Rokilla, sekin klenkkasi ja tuoreet koiranomistajat olivat silloinkin hädissään. Silloin ell neuvoi tarkkailemaan tilannetta; todennäköisesti jalka oli vain tärähtänyt. Samoin teimme Rokin kohdalla ja hetken päästä se jo käveli paremmin. Huusholliin leviteltiin vanhoja mattoja, että pienten tassujen alla olisi paremmin pitoa, joka tuntui helpottavan Rokin menoa. Ja niinpä parin tunnin päästä Roki oli taas oma joka suuntaan säntäilevä itsensä. Huh.
Myöhemmin saatiin vieraita kun serkkuni tuli 10kk vanhan poikansa kanssa kylään. Jos Roxette olisi ihminen, se olisi huutanut jihuuuuu! Toppuuttelin pennun menoa ja vasta luvan kanssa sai mennä tervehtimään. Pienestä lapsesta Roki oli erityisen kiinnostunut ja koko vierailun ajan piti vahtia, ettei koiravauva hyökännyt liian innokkaasti suukottelemaan (varsinkin kun Rokin tapoihin kuuluu suukotella naskalihampaiden kera).

Lauantaina pakattiin molemmat pojat autoon ja suunnattiin koirakentälle kirmailemaan. Nuca oli kannat katossa ja odotti kroppa täristen, että immeiset heittelisivät jotakin, mitä tahansa! Roki oli reipas ja juoksi isoveikan perässä sen verran kun jaksoi. Väsähtänyt pentu siirtyi sitten taakseni tallustelemaan, kun Nuca pinkoi herra hepulina pitkin kenttää. Nuca oli vähän liian kiihdyksissään leikkiäkseen Rokin kanssa ja jouduin rauhoittamaan Nucan, ettei otteet menisi liian rajuiksi. Nuca sai noutaa palloa ja Rokin kanssa vahvistettiin tänne-käskyä.

Nuca on vielä - toistaiseksi - nopeampi, ja pääsee Rokia karkuun



hiippailija


Koirakenttäilyn jälkeen pojat olivat p.u.h.k.i ^^ Pyörähdettiin vielä Mustissa&Mirrissä punnitsemassa koiruudet (kun meidän vakaan ei vieläkään ole löytynyt sopivia pattereita). Roki (9 viikkoa + yksi päivä) painoi 4kg 500g ja Nuca 23kg 400g. Nugetilla taitaa alkaa laihdutuskuuri :D Vertailun vuoksi kerrottakoon, että 9 viikkoisena Nuca painoi 4kg 200g. Jännä juttu, koska oletan Rokin jäävän aikuisena pienemmäksi kuin Nuca... täytyy vain pitää silmällä Rokin lihavuuskuntoa näin paljaalla silmällä, ettei pääse pulskistumaan. Nyt Roki näyttää hyväkuntoiselta, solakalta koiranalulta.




Roki 9 vk - 4kg 500g



Nuca 3v - 23kg 400g --> puttepossu

Poikien yhteiselosta sen verran, että kyllä tuo Nuca Rokista tykkää, vaikka välillä nenäänsä nyrpisteleekin. Aina lenkkeilyn jälkeen Nuca pinkoo etsimään pikkuveikkaa ja ovat nukkuneetkin jo lähekkäin pieniä hetkiä. Roki hienosti hivuttautuu Nucan viekkuun, ettei Nuca ahdistuisi pennun läsnäolosta. Onneksi Nuca pysyy joskus paikoillaan; Roki on niin surkea näky, kun Nuca lähtee matkoihinsa ja pentu joutuu tyytymään ihmisseuraan.
Poijjaat ovat alkaneet leikkiä sisätiloissakin --> Nuca ei enää paineistu niin herkästi jos ei pääse Rokia "karkuun"välittömästi. Nugetti myös juttelee pikkuveikalle... kovaan ääneen! Nuca harvoin leikkiessään haukkuu/ynisee/urisee/mörisee, mutta Rokille se jutskailee :) Välillä joutuu ihan hiljentämään ison nallen, ettei naapurit häiriinny. Ja vielä yksi suuri ilonaihe: Nuca on Nuca. Siis tekee vanhoja kujeitaan ja projektejaan. Rokin ollessa vielä tulokas, Nuca ei tehnyt mitään, se vain kyräili pentua ja väisteli. Tässä yksi päivä Nuca varasti kylppäristä jalkapyyhkeen - joka on siis kiellettyä - seisoi näkyvissäni ja katsoi minuun kulmiensa alta. "Tule hakemaan", Nuca viestitti ja minua nauratti. Komensin jättämään pyyhkeen ja Nuca meni muihin hommiin. Se on myös tottunut pennun kuolan inhottavaan löyhkään, koska kykenee varastamaan Rokin leluja (jota ei aikaisemmin voinut mitenkään tehdä, ei voinut edes katsoa pennun leluihin päin). Nuca ei riko eikä omi Rokin leluja, vaan kanniskelee niitä ympäri kämppää sen näköisenä, että sen päässä soi jokin hölmö musiikki. Ihana, ihana Nuca!