We're screaming like demons, swinging from the ceiling

Tuleepahan blogiin päivitystä, kun on tätä sairaslomaa, plääh. Onneksi nuo poijjaat pitää mielen korkealla :)

Meillä asuu sukellusvene, ettäs tiedätte! Nimittäin Roksupoksu. Pennusta on superhauskaa työntää kuono vesikuppiin ja puhallella kuplia. Usein sessio päättyy siihen, että a. Rokin koko naama on litimärkä ja se juoksee ympäri kämppää kastellen lattiat, b. Roki työntää tassunsa vesikuppiin ja kaivaa sitä, kunnes kuppi kaatuu ja tulva on valloillaan, tai c. Roki siirtelee kuppia mahdollisimman keskelle huonetta ja kaataa sen vasta sitten, ilmeisesti aiheuttaakseen mahdollisimman paljon tuhoa. Vaihtoehto d. olisi varmaan sellainen, missä nuo aiemmat vaihtoehdot sulautuvat yhteen - ja se on Rokin henk.koht. suosikki!

Eilen ei puuhailtu mitään erikoisuuksia. Rokin kanssa treenattiin vähän maahan menoa, odottamista ja iän ikuista tänne-käskyä. Roki on kyllä hurjan nopea oppimaan! Eilen nypin Roxeten korvakarvoja takapihalla samalla kun pentu jyrsi keppiä. Olen melkein päivittäin nyppäissyt muutaman hahtuvan korvasta, että pentu tottuisi siihenkin; nätisti antaa nyppiä vaikka draamakuningas puskeekin pintaan vinkumisen muodossa. Kynnet leikkasin toissapäivänä, pienen kiemurtelun jälkeen sujui suht mutkattomasti. Olen vielä "yksikätinen" ja Roki taitaa tietää sen ^^ Onneksi pystyy tuota leikattua kättä jo jonkin verran käyttämään...
Eilen Rokia moikkailivat naapurin muksut - Roki tyyyykkäää lapsista! Pentujen kohdalla ihmiset usein sekoittavat matalaksi painautumisen ja hurjan hännänheilutuksen siihen, että pentu haluaa kovasti mennä esim. vieraan koiran luokse. Usein pennun yli-innokas käytös kuitenkin johtuu epävarmuudesta sen joutuessa liian lähelle esim. sitä vierasta koiraa. Toivon kuitenkin, että pitkään koirien kanssa pyörittyäni osaisin erottaa tuon "olen avuton vauva, älä syö minua"-käytöksen sitten siitä oikeasti riemukkaasta käytöksestä jotakin uutta kohtaan. Ja Rokilla se on nimenomaan sitä riemua, kun se näkeekin lapsia pitkienkin matkojen päästä. Roki moikkasi myös naapurin terrieriveljeksistä nuorempaa versiota ja olisi tahtonut heti ruveta leikkimään. Minä kuitenkin toppuuttelin - terrieri kun on itsekin vielä suht nuori ja aika raju. Pojista toivottavasti tulee hyvät leikkikaverit kunhan Roki vähän kasvaa.
Naapurin kääpiövillakoira, joka oli ja on yhä edelleen Nucan bff, on myös leikkinyt muutaman kerran Rokin kanssa. Villis on sopivan kokoinen ja itse tykkään sen energiasta. Nucan kanssa ovat aina tulleet hienosti toimeen ja varmasti tulevat Rokinkin kanssa.
Pennun kanssa ollaan treenattu myös yksinoloa, joka alkaa pienestä kitinästä huolimatta sujua jo paremmin.

Nucan kanssa vietetään kahdenkeskistä laatuaikaa Rokin nukkuessa. Lenkeillä Nuca saa lepuuttaa aivojaan ja liikkua kahdestaan kanssani, ja minusta se onkin Nucalle tärkeää. Nuca on niin nössykkä, että se antaa Rokille kaiken anteeksi, eikä puolusta esim. lelujaan. Minua se ei sinänsä haittaa, mutta tulevaisuudessa voi tulla eteen ikäviä tilanteita, jos Roki pääsee kukkoilemaan liikaa. Minun asettamiin rajoituksiin ja kieltoihin Roki on alkanut reagoida jo paremmin (aluksi ei tuntunut ymmärtävän, miksei voi elää villinä ja vapaana).
Nucan kanssa siis yritetään tehdä mahdollisimman paljon samoja juttuja, joita tehtiin ennen Rokin tuloa. Välillä Roki pääsee mukaan esim. peltoilemaan, mutta välillä pitää antaa Nucalle ykkösmies-aikaa :) Vaikkakin aina tuon laatuajan päätteeksi (esim. lenkkeilyn jälkeen), Nuca palaa aina vilkaisemaan pikkuveljeään, että se on vielä paikalla ja kunnossa. Aww.

Tuo otsikko muuten juontaa juurensa ihan näistä seuraavista kuvista ^^ Kuvat ovat superhuonoja, mutta näillä mennään tällä kertaa. Näitä riekkumiskuvia oli hurja läjä, mutta ilta-auringossa, pienellä takapihalla ei ihan onnistuneita kuvatuksia tullut...

"Uskallappas irvistellä siellä!" Nuca örisee

"Räyhh, kuriton kakara!"

"Antaudun, antaudun!" Roki kitisee, "hei, onpas mulla isot tassut!"