Koiruuksia

... ja piiloutuu pusikkoon :D Pieni ja silti omasta mielestään mahtavan suuri Miio on startannut ulkoilukauden. Ilmeisesti Miiuska ei ole koskaan ollut ulkona ja meilläkin asuessaan se on tutustunut ulkomaailmaan vain ikkunaruudun takaa, kantolaatikossa ja parvekkeella löhöillessään. Ekalla ulkoilukerralla kissa-ystävä pääsi pihalle kuljetuskopassa kiikutettuna, ettei rappukäytävässä pääsisi tapahtumaan mitään kaaosta. Meidän "takapihalla" on ruohikkoista aluetta ja aidan takana heti pieni metsikkö, joten Miio pääsi tutustumaan näin aluksi ihan näihin lähiympyröihin. Emäntäotus käytti siinä samalla koiruuksia iltalenkillä, ja Mörkö (jonka Miio on ottanut The Omaksi Ihmisekseen) jäi kissapedon kanssa ihmettelemään iso maailmaa. Miio johdatti Mörön aika nopeasti ryteikköön ja vaikeakulkuisiin mestoihin, ja ulkoilun kohokohta taisi olla Rokin jättämä pissa puunrungolla ja etana :D Ensimmäinen ulkoilu ei kauaa kestänyt, mutta alku järkytyksestä selvittyään Miio o

Täällä ollaan vielä! Koirat ja Miio voivat hyvin, ihan tavallista elämää vietetään, eikä mitään maailmaa mullistavia katastrofeja ole tapahtunut - blogin päivitys on vain jäänyt kaikkien arjen kiireiden alle. Talvikin on jo menneen talven lumia (ehheh). Roki on "lomaillut" pitkän talven tokoilun osalta, mutta nyt ollaan taas kertailtu ALO-juttuja sen toivossa, että päästäisiin tänä kesällä vielä kokeeseen (ja toivon mukaan saataisiin TK1 ;) ). Yllättävän äkkiä esim. seuraaminen on mennyt samanlaiseksi pöllöilyksi, mitä se oli ennen, kuin siitä vihdoin saatiin hyvää! Noo, on tässä emäntäotuksella vielä vähän lomaa jäljellä, joten aika seuruun tehotreenaamiselle pitäisi löytyä. Doulalla on kaikki ihan hienosti. Sen pääasiallinen duuni on ollut olla halinallena (rooliinsa suhtautuu ihailtavalla innokkuudella) niin ihmisille, kuin parhaalle "hoitolapselleen" Miiolle. Doulalla ja tuolla kissalla on spesiaali suhde, pitäisi oikein ottaa jottain vi

Sinne meni vuosi 2016! Meidän poppoolla oli hieman sellainen muutosten vuosi, kun kumpikin meistä ihmisistä vaihtoi työnsä uuteen; itse palasin hevosten pariin ja Mörkö aloitti opiskelut. Tavoitteet vuodelle '16 olivat tuttuun tapaan melko vaatimattomia, mutta yllätys sekin, että osa niistä tavoitettiin! - Rokin kanssa oli tarkoitus treenata ahkerasti ja kehittyä eteenpäin. Myös pienen pienenä haaveena oli korkata tokossa ALO-luokassa, ja niinhän siinä kävi! Ja vielä oikein mukavin tuloksin ;) Kokeiden starttaaminen oli kyllä vuoden yksi kovimmista ja isoimmista asioista, koska kynnys kisaamiselle on ollut niin mielettömän korkea. Minä sydän minun Roo <3 *Check!* - Rokin ja Doulan kanssa oli tarkoitus monipuolistaa lenkkimaastoja, kasvattaa niiden kuntoa (erityisesti neiti D) ja ehkä lihastakin kerryttää vähän lisää. Doulan oli tarkoitus pysyä tavoitepainossaan (todellakin *check* ). Toivoin myös, että pystyisin pitämään koiria enemmän vapaana, mieluiten useaita kertoja

Pienen pedon piti saada oma tervehdyksensä, kun ei malttanut esiintyä koirien kanssa edukseen :) On se sievä, eikös?

Aina välillä on sellainen fiilis, ettei jaksa treenata koiran kanssa, keksiä niille tai itselleen mielekästä puuhaa, eikä varsinkaan tehdä jotain itselleen epämieluista (nimim. aika olis imuroida). Se fiilis monesti lisääntyy silloin, kun tulee syksy, kylmä ja pimeä. Silti jotenkin syksyisin tulee kamala tarve saada jotain aikaan; liekö johtuen siitä, että aivot ovat monta kertaa elämässä pakotettu aktivoitumaan koulujen alkamisen alla... Samalla olisi tarvetta kuitenkin päiväunille, kahvikupposille vilttiin kääriytyneenä, villasukille ja kaikelle supermukavalle ja rennolle. Vaikka emäntäolento on ollut viime aikoina rättiväsynyt ja mitäänsaamaton palvelusväen pääjehu, ollaan me sentään jottain tehtykin. Rokin hurrrjan tokomenestyksen jälkeen ollaan otettu treenien osalta vähän löysemmin ja tehty jotain "ihan muita" juttuja kuin ALO-treenejä. Rox on ollut intopinkeinen päästessään taas tekemään ruutua, varsinaista noutoa, erilaisia jääviä sun muuta, joka on vaatinu

Sunnuntaina taas silmät ristissä ylös, ulos ja lenkille. Ja viskelemään palloa lyhyen tokotreenin lomassa, jotta Pienen&Mustan koiran akut eivät olisi ihan täynnä. Koirien aamuviihdytysten ja kamojen hätäisen kasaamisen jälkeen hurauteltiin taas Tuusulaan tokoilemaan. Etelä-Suomen Spanielikerho järjesti kokeen samoilla huudeilla, missä oltiin Rokin kanssa viime sunnuntainakin. Tuomarina oli samaten Harri Laisi. Emäntäotuksen töiden vuoksi sunnuntait ovat oikeastaan ainoat sopivat päivät kokeille, joten viime kokeen onnistumisien jälkeen tuntui houkuttavalta ajatukselta kokeilla hommaa uudelleen tutussa ympäristössä. Jos se jännityskin olisi helpommin hallittavissa toisella kerralla... Kotoa lähtiessä jännitys oli vielä ihan siedettävää, mutta kisapaikalla se oli jopa karmeampaa, kuin viime viikolla! :D Roo oli viimeksi niin niin hyvä, eihän se voisi olla yhtä hyvä taas? Olin varma, että luvassa olisi jonkin sortin katastrofi. Oltiin taas viidensinä vuorossa, mikä oli ihan hyv