Suuren suuri peto ulkoilee
... ja piiloutuu pusikkoon :D
Pieni ja silti omasta mielestään mahtavan suuri Miio on startannut ulkoilukauden. Ilmeisesti Miiuska ei ole koskaan ollut ulkona ja meilläkin asuessaan se on tutustunut ulkomaailmaan vain ikkunaruudun takaa, kantolaatikossa ja parvekkeella löhöillessään.
Ekalla ulkoilukerralla kissa-ystävä pääsi pihalle kuljetuskopassa kiikutettuna, ettei rappukäytävässä pääsisi tapahtumaan mitään kaaosta. Meidän "takapihalla" on ruohikkoista aluetta ja aidan takana heti pieni metsikkö, joten Miio pääsi tutustumaan näin aluksi ihan näihin lähiympyröihin. Emäntäotus käytti siinä samalla koiruuksia iltalenkillä, ja Mörkö (jonka Miio on ottanut The Omaksi Ihmisekseen) jäi kissapedon kanssa ihmettelemään iso maailmaa. Miio johdatti Mörön aika nopeasti ryteikköön ja vaikeakulkuisiin mestoihin, ja ulkoilun kohokohta taisi olla Rokin jättämä pissa puunrungolla ja etana :D Ensimmäinen ulkoilu ei kauaa kestänyt, mutta alku järkytyksestä selvittyään Miio oli tosi reipas retkeilijä.
Tokalla ulkoilukierroksella kissa uskaltautui liikkumaan jo enemmän, ja päästiin metsikköön asti. Kauhean reipas tyyppi! Ulkoilu kissan kanssa on about yhtä nopeatempoista, kuin kilpikonnan kanssa (muistatte ehkä, että meiltä löytyy sellainenkin porukoiden luota :D), ja kissan mukana vaan kuljetaan sinne, minne kissan sydän haluaa (nokkospuskaan, yllättävän usein...), mutta jotenkin se on kauhean antoisaa! Miio on ymmärrettävästi varuillaan ja säikähtää esimerkiksi ääniä herkästi, mutta kauhean innokkaana tutkii kaikkea, ja ulkoilu on sille selkeästi hyvää virikkeellistämistä, eikä mikään kauhua aiheuttava rääkkäysretki.
Eniten ulkoilussa ehkä pelottaa emäntää, joka rakentelee päässään kauhuskenaarioita siitä, miten kissa pääsee vapaaksi, juoksee auton alle tai jonkun koiran kitaan tai vaan häviää tästä maailmasta. Miiolla on hyvät, tukevat valjaat ja toistaiseksi vielä lyhyt "tavallinen" remmi, joka ehkä vaihtuu jossain kohden flexiin. Valjaisiin Miio on saanut totutella melkein heti meille tullessaan, koska haaveissa oli viedä sitä joskus ulkoilemaan. Myös eläinlääkärissä on ihan kätevää, että kissassa on jotain ylimääräisiä ulokkeita, joista pitää tarpeen vaatiessa kiinni. Prinsessa ei tietenkään valjaista erityisesti tykkää, mutta sietää niitä. Valjaat tuntuu jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta, kuin vaikkapa pelkkä kaulapanta. Aika napakasti nuo valjaat pitää laittaa, ettei houdini vaan missään tilanteessa pääse livistämään niistä.
Muistakaa pitää kissat valvovan silmän alla ja kytkettyinä!
Myös ponilla alkoi 24h-ulkoilukausi uuden parhaan ystävänsä kanssa:
Pieni ja silti omasta mielestään mahtavan suuri Miio on startannut ulkoilukauden. Ilmeisesti Miiuska ei ole koskaan ollut ulkona ja meilläkin asuessaan se on tutustunut ulkomaailmaan vain ikkunaruudun takaa, kantolaatikossa ja parvekkeella löhöillessään.
Ekalla ulkoilukerralla kissa-ystävä pääsi pihalle kuljetuskopassa kiikutettuna, ettei rappukäytävässä pääsisi tapahtumaan mitään kaaosta. Meidän "takapihalla" on ruohikkoista aluetta ja aidan takana heti pieni metsikkö, joten Miio pääsi tutustumaan näin aluksi ihan näihin lähiympyröihin. Emäntäotus käytti siinä samalla koiruuksia iltalenkillä, ja Mörkö (jonka Miio on ottanut The Omaksi Ihmisekseen) jäi kissapedon kanssa ihmettelemään iso maailmaa. Miio johdatti Mörön aika nopeasti ryteikköön ja vaikeakulkuisiin mestoihin, ja ulkoilun kohokohta taisi olla Rokin jättämä pissa puunrungolla ja etana :D Ensimmäinen ulkoilu ei kauaa kestänyt, mutta alku järkytyksestä selvittyään Miio oli tosi reipas retkeilijä.
Tokalla ulkoilukierroksella kissa uskaltautui liikkumaan jo enemmän, ja päästiin metsikköön asti. Kauhean reipas tyyppi! Ulkoilu kissan kanssa on about yhtä nopeatempoista, kuin kilpikonnan kanssa (muistatte ehkä, että meiltä löytyy sellainenkin porukoiden luota :D), ja kissan mukana vaan kuljetaan sinne, minne kissan sydän haluaa (nokkospuskaan, yllättävän usein...), mutta jotenkin se on kauhean antoisaa! Miio on ymmärrettävästi varuillaan ja säikähtää esimerkiksi ääniä herkästi, mutta kauhean innokkaana tutkii kaikkea, ja ulkoilu on sille selkeästi hyvää virikkeellistämistä, eikä mikään kauhua aiheuttava rääkkäysretki.
Eniten ulkoilussa ehkä pelottaa emäntää, joka rakentelee päässään kauhuskenaarioita siitä, miten kissa pääsee vapaaksi, juoksee auton alle tai jonkun koiran kitaan tai vaan häviää tästä maailmasta. Miiolla on hyvät, tukevat valjaat ja toistaiseksi vielä lyhyt "tavallinen" remmi, joka ehkä vaihtuu jossain kohden flexiin. Valjaisiin Miio on saanut totutella melkein heti meille tullessaan, koska haaveissa oli viedä sitä joskus ulkoilemaan. Myös eläinlääkärissä on ihan kätevää, että kissassa on jotain ylimääräisiä ulokkeita, joista pitää tarpeen vaatiessa kiinni. Prinsessa ei tietenkään valjaista erityisesti tykkää, mutta sietää niitä. Valjaat tuntuu jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta, kuin vaikkapa pelkkä kaulapanta. Aika napakasti nuo valjaat pitää laittaa, ettei houdini vaan missään tilanteessa pääse livistämään niistä.
Muistakaa pitää kissat valvovan silmän alla ja kytkettyinä!
Myös ponilla alkoi 24h-ulkoilukausi uuden parhaan ystävänsä kanssa:
Kommentit
Lähetä kommentti