Koiruuksia

Pienen pedon piti saada oma tervehdyksensä, kun ei malttanut esiintyä koirien kanssa edukseen :) On se sievä, eikös?

Aina välillä on sellainen fiilis, ettei jaksa treenata koiran kanssa, keksiä niille tai itselleen mielekästä puuhaa, eikä varsinkaan tehdä jotain itselleen epämieluista (nimim. aika olis imuroida). Se fiilis monesti lisääntyy silloin, kun tulee syksy, kylmä ja pimeä. Silti jotenkin syksyisin tulee kamala tarve saada jotain aikaan; liekö johtuen siitä, että aivot ovat monta kertaa elämässä pakotettu aktivoitumaan koulujen alkamisen alla... Samalla olisi tarvetta kuitenkin päiväunille, kahvikupposille vilttiin kääriytyneenä, villasukille ja kaikelle supermukavalle ja rennolle. Vaikka emäntäolento on ollut viime aikoina rättiväsynyt ja mitäänsaamaton palvelusväen pääjehu, ollaan me sentään jottain tehtykin. Rokin hurrrjan tokomenestyksen jälkeen ollaan otettu treenien osalta vähän löysemmin ja tehty jotain "ihan muita" juttuja kuin ALO-treenejä. Rox on ollut intopinkeinen päästessään taas tekemään ruutua, varsinaista noutoa, erilaisia jääviä sun muuta, joka on vaatinu...

Sunnuntaina taas silmät ristissä ylös, ulos ja lenkille. Ja viskelemään palloa lyhyen tokotreenin lomassa, jotta Pienen&Mustan koiran akut eivät olisi ihan täynnä. Koirien aamuviihdytysten ja kamojen hätäisen kasaamisen jälkeen hurauteltiin taas Tuusulaan tokoilemaan. Etelä-Suomen Spanielikerho järjesti kokeen samoilla huudeilla, missä oltiin Rokin kanssa viime sunnuntainakin. Tuomarina oli samaten Harri Laisi. Emäntäotuksen töiden vuoksi sunnuntait ovat oikeastaan ainoat sopivat päivät kokeille, joten viime kokeen onnistumisien jälkeen tuntui houkuttavalta ajatukselta kokeilla hommaa uudelleen tutussa ympäristössä. Jos se jännityskin olisi helpommin hallittavissa toisella kerralla... Kotoa lähtiessä jännitys oli vielä ihan siedettävää, mutta kisapaikalla se oli jopa karmeampaa, kuin viime viikolla! :D Roo oli viimeksi niin niin hyvä, eihän se voisi olla yhtä hyvä taas? Olin varma, että luvassa olisi jonkin sortin katastrofi. Oltiin taas viidensinä vuorossa, mikä oli ihan hyv...

Viime sunnuntaina herätyskello pirisi aikaisin vapaapäivän ja meidän ensimmäisen tokokokeen kunniaksi. Roki Rumpsis oli onnellisen tietämätön ja huoleton, toisin kuin emäntäotus joka aloitti stressaamisen jo hyvissä ajoin. Reippaan aamulenkin yhteydessä tehtiin lähikentällä vielä ihan vähän tokoa ja leikittiin hurjana pallon kanssa. Rokin fiilikset olivat katossa ja yhteistyö pelasi. Hyvillä mielin siis palattiin kotiin - raahaten vielä vähän unensekaista Doulaa matkassa - syömään aamupalaa ja valmistautumaan lähtöön. Kokeen järjesti Springerspanielit ry Tuusulassa. Matkalla Doula tipautettiin hoitoon "mummulaan", koska Mörkö lähti meille kuskiksi ja henkiseksi tueksi kokeeseen. Matkalla paikan päälle meinasi paha ahdistus iskeä, mutta kunhan muistaisi itse olla koiran kanssa siinä hetkessä, sen kanssa kahdestaan, meillä olisi kaikki oolrait. Treeniähän tämä koe meille olisi. Koepaikalla stressaantunut emäntäotus ehkä pikkuisen liikaa kävi pientä koiraa juoksuttamassa pis...

PikkuKissa saapui taloon! Lapinlahden reissuilta ei näköjään koskaan voi palata ilman pientä lisäystä tähän eläintarhaan taikka vähintään ilman, että ihastuisi silmittömästi johonkin elikkoon... Allekirjoittanut on "puhtaasti" koiraihminen, en ole koskaan erityisemmin edes pitänyt kissoista... En ole edes koskaan hakenut netistä mitään sanoilla "söpöt kissavideot". Kuitenkin Lapinlahdella ihastuin pieneen ilvekseen, joka oli nimeltään Maija Maitoparta. Lapinlahdella Doulan kasvattaja Johanna, pitää yksityistä kissakotia Hätäapukissalaa , jossa tietenkin tuli vietettyä aikaa, kun oltiin siellä lomailemassa. Vaikka en ole niitä "kissaihmisiä", pienet pedot ja kissanpennut kuitenkin vetävät jonkin verran puoleensa. Kissalassa silmiin osui heti pieni, melko arka, tynkähäntäinen pikku-kissa, joka sukkuloi sujuvasti muiden kissojen joukossa, tappoi hulluna huiskaleluja ja tuli lähelle herkkujen houkuttamana. Meillä Mörkö on se Kissatyyppi, joka ymm...

Hiukan jälkijunassa mennään, mutta meidän juhannus näytti aikalailla tältä: Eli suunnattiin juhannuksena ensimmäisen "oikean" kesälomareissun merkeissä Lapinlahdelle Doulan kotikonnuille. Reissu oli (tietenkin) huippu <3 Heti ensimmäisenä iltana nautittiin jättimäisestä juhannuskokosta ja grilliruuasta. Päästiin kunnon lomafiiliksiin nukkumalla aitassa (huvittavinta ehkä oli nukkua hyttyssuojaharson alla niin, että Pieni&Musta oli myös sen suojissa ;D), käymällä kalassa ja uimassa, lääppimällä poneja, lehmiä, kissoja ja koiria, ja ihan vaan löhöilemällä. Mörkö ja Pienet saivat monta kalaa, ja Doula olisi innoissaan halunnut avustaa niiden käsittelyssä, kun samaan aikaan Roki joutui arestiin remminperään ettei muli joessa koukkujen seassa. Ehdittiin käymään kesäjäätelölläkin ja allekirjoittanut sai vihdoin Fazerina-jätskin, josta on unelmoinut koko vuoden. Koirat nauttivat äärettömästi vapaudestaan ja saivat uuden kaverinkin. Immeiset nauttivat äärettömästi reissus...

Luvassa tuhottomasti kuvasaastetta kesähuvituksista! Mikä kuva on sinun suosikkisi?         Lyyli MuinaNaisina ja Roo hyökkäämässä Doulan kimppuun Parhaat kaverukset <3 "Ei täs nyt hei kahta sekuntii kauempaa jaksaa oottaa!" Veli & sisko  Rokin kanssa päästiin kummarin ja Capun seurassa seuraamaan ratatreenejä vinttikoiraradalle. Capu treenasi kopitusta, Roki pällisteli turistina. Rokista kyllä kysyttiin, että juokseeko se vieheen perässä :D Saattaahan se olla, että juoksisi... jonkin aikaa... Pitäisi joskus testata! Capu koppiin menossa  turisti thö Pörröpää Rapulinko <3 Leikkimäänkin ehdittiin!     Hurrrrjan hauskaa! Ollaan ehditty kesällä lenkkeilläkin koko lauman voimin: Suurin rakkaus <3     Doulan räyhäkkä ilme :D Todellisuudessa sillä jäi vaan huuli jumiin.. Tulevan lomamatkan tuoksut käyvät jo nenään ...