Miio-Ohoi!
PikkuKissa saapui taloon!
Lapinlahden reissuilta ei näköjään koskaan voi palata ilman pientä lisäystä tähän eläintarhaan taikka vähintään ilman, että ihastuisi silmittömästi johonkin elikkoon... Allekirjoittanut on "puhtaasti" koiraihminen, en ole koskaan erityisemmin edes pitänyt kissoista... En ole edes koskaan hakenut netistä mitään sanoilla "söpöt kissavideot".
Kuitenkin Lapinlahdella ihastuin pieneen ilvekseen, joka oli nimeltään Maija Maitoparta.
Lapinlahdella Doulan kasvattaja Johanna, pitää yksityistä kissakotia Hätäapukissalaa , jossa tietenkin tuli vietettyä aikaa, kun oltiin siellä lomailemassa. Vaikka en ole niitä "kissaihmisiä", pienet pedot ja kissanpennut kuitenkin vetävät jonkin verran puoleensa. Kissalassa silmiin osui heti pieni, melko arka, tynkähäntäinen pikku-kissa, joka sukkuloi sujuvasti muiden kissojen joukossa, tappoi hulluna huiskaleluja ja tuli lähelle herkkujen houkuttamana. Meillä Mörkö on se Kissatyyppi, joka ymmärtää noiden sielunelämää paremmin, kuin minä. Koirakiintiö on meillä ehdottoman täynnä tällä hetkellä, mutta joskos kissa meille mahtuisi? Käytiin kissoja viihdyttämässä päivittäin lyhyen loman verran, ja mietittiin, voitaisiinko ottaa PikkuKissaa meille koeajolle. Johanna oli vielä sopivasti tulossa tänne etelään elokuussa, joten meillä oli aikaa miettiä asiaa, ja kissa pääsisi Johannan matkassa tänne päin, jos sen tahtoisimme koeajalle. En tajunnut, että minulla olisi koskaan sellaista unelmaa, PikkuKissa-unelmaa. Itsekuria minulla ei ole lainkaan, joten pieni kissapeto tupsahti meille elokuun alussa!
Maija Maitoparta sai nimekseen Miio. Ensimmäiset päivät se oleili valitsemassaan piilopaikassa, eikä juuri liikkunut. Roki ja Doula saivat totutella kissan olemassaoloon lähinnä hajun avulla. Doulahan on asunut suurimman osan elämästään kissataloudessa, ja Rokikin on tottunut jonkin verran kissoihin, mutta silti emäntäotusta jännitti, kuinka yhteiselo lähtisi sujumaan. Doulalla on taipumusta sytytellä saalistamisintoaan minkä tahansa pienen ja liikkuvan kohteen havaitessaan, ja Rokihan nyt on ihan vietävissä kuin pässi narussa.
Miio sai aluksi totutella meihin ihmisotuksiin, koska se ei ihan "täysin kesy" vielä meille tullessaan ollut. Annoin sen olla piilossaan rauhassa, vein vain herkkuruokaa sen lähettyville, jonka avulla houkuttelin sitä asteittain pois piilosta. En yrittänyt sitä väkisin silitellä tai muuta sellaista, se sai vaan tottua siihen, että ihminen on paikalla. Kärsivällisyys palkittiin ja Miio alkoi uskaltautumaan yhä pidemmälle piilostaan, pesemään itseään vaikka oltiin paikalla ja leikkimään varovasti. Öisin se piti omia bileitään olohuoneessa niin, ettei melkein nukutuksi saatu.
Yhtenä yönä sillä sitten - riehumisen tuoksinnassa - naksahti, ja siitä tuli osa tätä porukkaa. Se alkoi huutamaan emännältä ruokaa, se rupesi kipittämään perässä joka paikkaan, etsi uusia itselleen mieluisia paikkoja tiputellen kamoja lattialle ja kaikken paras: se ystävystyi koiruuksien kanssa! Doula ja Roo pidettiin jatkuvassa kontrollissa, kun Miio alkoi liikkumaan porukoissa, mutta aika pian ihmiset saivat relata, kun koirat oppivat suhtautumaan kissaan rauhallisesti. Nyt Miio jo juoksee koirien seassa, puskee niitä, ottaa vastaan suukkoja ja kulkee koirien alta jos ne tukkivat tien. Päiväuniaikaan se mielellään köllii lattialla useimmiten Doulan läheisyydessä. Yöt se sitten nukkuukin sängyssä koirien ja ihmisten joukossa :D Sylikissa Miio ei vielä ole, mutta silityksistä se pitää kauheasti. Jotenkin kauhean onnelliseksi tuo kissa on meidät tehnyt <3
Lapinlahden reissuilta ei näköjään koskaan voi palata ilman pientä lisäystä tähän eläintarhaan taikka vähintään ilman, että ihastuisi silmittömästi johonkin elikkoon... Allekirjoittanut on "puhtaasti" koiraihminen, en ole koskaan erityisemmin edes pitänyt kissoista... En ole edes koskaan hakenut netistä mitään sanoilla "söpöt kissavideot".
Kuitenkin Lapinlahdella ihastuin pieneen ilvekseen, joka oli nimeltään Maija Maitoparta.
Lapinlahdella Doulan kasvattaja Johanna, pitää yksityistä kissakotia Hätäapukissalaa , jossa tietenkin tuli vietettyä aikaa, kun oltiin siellä lomailemassa. Vaikka en ole niitä "kissaihmisiä", pienet pedot ja kissanpennut kuitenkin vetävät jonkin verran puoleensa. Kissalassa silmiin osui heti pieni, melko arka, tynkähäntäinen pikku-kissa, joka sukkuloi sujuvasti muiden kissojen joukossa, tappoi hulluna huiskaleluja ja tuli lähelle herkkujen houkuttamana. Meillä Mörkö on se Kissatyyppi, joka ymmärtää noiden sielunelämää paremmin, kuin minä. Koirakiintiö on meillä ehdottoman täynnä tällä hetkellä, mutta joskos kissa meille mahtuisi? Käytiin kissoja viihdyttämässä päivittäin lyhyen loman verran, ja mietittiin, voitaisiinko ottaa PikkuKissaa meille koeajolle. Johanna oli vielä sopivasti tulossa tänne etelään elokuussa, joten meillä oli aikaa miettiä asiaa, ja kissa pääsisi Johannan matkassa tänne päin, jos sen tahtoisimme koeajalle. En tajunnut, että minulla olisi koskaan sellaista unelmaa, PikkuKissa-unelmaa. Itsekuria minulla ei ole lainkaan, joten pieni kissapeto tupsahti meille elokuun alussa!
 |
| <3 |
Maija Maitoparta sai nimekseen Miio. Ensimmäiset päivät se oleili valitsemassaan piilopaikassa, eikä juuri liikkunut. Roki ja Doula saivat totutella kissan olemassaoloon lähinnä hajun avulla. Doulahan on asunut suurimman osan elämästään kissataloudessa, ja Rokikin on tottunut jonkin verran kissoihin, mutta silti emäntäotusta jännitti, kuinka yhteiselo lähtisi sujumaan. Doulalla on taipumusta sytytellä saalistamisintoaan minkä tahansa pienen ja liikkuvan kohteen havaitessaan, ja Rokihan nyt on ihan vietävissä kuin pässi narussa.
 |
| Miio ensimmäisinä päivinään meillä |
Miio sai aluksi totutella meihin ihmisotuksiin, koska se ei ihan "täysin kesy" vielä meille tullessaan ollut. Annoin sen olla piilossaan rauhassa, vein vain herkkuruokaa sen lähettyville, jonka avulla houkuttelin sitä asteittain pois piilosta. En yrittänyt sitä väkisin silitellä tai muuta sellaista, se sai vaan tottua siihen, että ihminen on paikalla. Kärsivällisyys palkittiin ja Miio alkoi uskaltautumaan yhä pidemmälle piilostaan, pesemään itseään vaikka oltiin paikalla ja leikkimään varovasti. Öisin se piti omia bileitään olohuoneessa niin, ettei melkein nukutuksi saatu.
 |
| "Herätys!! Mun on nälkä!" |
Yhtenä yönä sillä sitten - riehumisen tuoksinnassa - naksahti, ja siitä tuli osa tätä porukkaa. Se alkoi huutamaan emännältä ruokaa, se rupesi kipittämään perässä joka paikkaan, etsi uusia itselleen mieluisia paikkoja tiputellen kamoja lattialle ja kaikken paras: se ystävystyi koiruuksien kanssa! Doula ja Roo pidettiin jatkuvassa kontrollissa, kun Miio alkoi liikkumaan porukoissa, mutta aika pian ihmiset saivat relata, kun koirat oppivat suhtautumaan kissaan rauhallisesti. Nyt Miio jo juoksee koirien seassa, puskee niitä, ottaa vastaan suukkoja ja kulkee koirien alta jos ne tukkivat tien. Päiväuniaikaan se mielellään köllii lattialla useimmiten Doulan läheisyydessä. Yöt se sitten nukkuukin sängyssä koirien ja ihmisten joukossa :D Sylikissa Miio ei vielä ole, mutta silityksistä se pitää kauheasti. Jotenkin kauhean onnelliseksi tuo kissa on meidät tehnyt <3
 |
| Pieni&Musta ja PikkuKissa |
Kommentit
Lähetä kommentti