Reissukoirat, hyviä viikonloppuja ja hömpöttelyä


Voisi sitä ehkä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että blogi on jäänyt päivittämättä... Mutta nyt tulee alkuvuodesta kertova pläjäys!


Maaliskuussa palattiin neiti D:n kotikonnuille Lapinlahdelle! Ennen reissua tosin piipahdettiin eläinlääkärissä vahvistamassa epäilys siitä, että Doulalla tosiaan on kilpirauhasen vajaatoiminta, kuten Nucalla. Lääkitys aloitettiin ennen reissua ja ollaan käyty kontroloimassakin vaivaa reissun jälkeen. Lääkitys on "purrut" Doulaan hyvin: se on laihtunut (!) ja piristynyt hurjasti :)

Rakkaus
Lapinlahdella vietettiin aikaa ponien ja muiden otusten parissa. Koiruudet olivat onnessaan maalla; saivat olla vapaana, kieriä heinissä ja possun kakassa, läiskytellä kurassa ja juoksennella erilaisten ajovälineiden perässä. Myös allekirjoittanut tieteskiin nautiskeli myös olostaan ;)


Kuten kuvista näkee, Roki satutti tassunsa heti reissun alkumetreillä. Tai oikeastaan se sai haavan anturaan jo kotona, mutta puolittain parantunut haava repsahti reissussa uudelleen auki. Siispä se sai kulkea ulkona kurahanska tassussa.
 
 

Mitä vanhoihin ja uusiin koiratuttavuuksiin tulee, Doula oli hyvin möriseväinen. Se kertoi äänekkäästi jopa vanhalle rakkaalle ystävälleen Wiccalle, että älä nakki ala ryppyilemään (Wicca siis mönki lattialla hyvin hyvin alistuvaisena ja suvaitsevaisena). Omaan äitiinsä Doula suhtautui epäillen, olisivat vaatineet ilmeisesti enemmän aikaa, jotta olisivat tulleet taas juttuun. Uutta pentueläintä Moiraa Doula suorastaan inhosi, ei sietänyt ollenkaan :p. Eihän D päälle käy (tilanne ehkä toinen jos olisi saanut kimmoketta tai rikoskumppanin), mutta käyttäytyi silti törpösti. Pöh. Tulevaan Suureen Vahtiin, Otraan, molemmat koiruudet suhtautuivat hyvin. Roki saattaa jännittää isoja, karvaisia koiria, joilla on tumma naama, mutta Otran kanssa löysivät yhteisen sävelen aika pian. Loppuajasta Doulakin leikki vapautuneesti ison Otran kanssa, eikä vain jakanut kannustushuutoja Rokille siinä sivussa.




Otra the Vahti

Tosiaan! Ensimmäisenä päivänä reissulla oli erityinen päivä. Pikkukoira Roo, maailman mahtavin Roki, täytti jo 3 vuotta! Aika on mennyt poitsun kanssa ihan hujauksessa! Ehkä se nyt viimein saa aivonsa postissa ja kasvaa hiukan aikuiseksi, tai sitten ei. Roki on täydellinen juuri tuollaisena <3.

Onnea Rumpsis 3v!


ystävykset Otra & Roo
Kotona koirien ja immeisten arki on palannut tavallisiin uomiinsa. Itse palasin pitkästä aikaa koulunpenkille (useiden työharjoitteluiden jälkeen) ja koirat palauttelivat mieliin hiukan pidempää yksinoloa. Viikonloppuisin ollaan hyödynnetty hyviä kelejä ja yhteistä aikaa, ja käyty vaihtelun vuoksi vähän eri maastoissa lenkkeilemässä.

koiruudet hiekkamonttuilemassa

Erityisesti Doulalle tekee hyvää käydä välillä vieraissa paikoissa lenkeillä. Uudet maastot ja hajut piristävät sitä ja tekevät pidemmistä lenkeistä sille miellyttävämpiä ja kiinnostavampia. Roki nyt on onnessaan jo siitä, että astutaan ulkoilmaan :D. Doulan kilpparilääkitys on kyllä tehnyt tytölle ihmeitä! Se jaksaa lenkeillä paremmin, ollaan onnistuttu sitä jopa laihduttamaan, mikä lisää liikkumisen mielekkyyttä. Sisällä se jaksaisi peuhata huomattavasti kauemmin kuin ennen, se leikkii enemmän ihmisten ja Rokin kanssa. Se saa myös pentuhepuleita... Kohta 5v pentu <3.

"virallinen" 3v-pönötys


Rennot seikkailuretket tekevät hyvää myös immeisille. Onneksi kevät tulee kovaa vauhtia!



 Viikonloppuisin ollaan vietetty aikaa myös porukoilla Nucan luona. Lyyli Lyllerö on myös ollut paikalla, joten neljän koiran kohdatessa voitte kuvitella sen mahottoman hässäkän! Nuca on hieman paineistunut tästä koira määrästä, mutta eiköhän sekin opi rentoutumaan vaikka nämä pöljät häärää ympärillä. Doulan ja Lyylin välille on kehittynyt syvä "sisarussuhde", ne ovat kuin paita ja peppu. Tytöillä on omat leikit, joihin ei poikia oteta mukaan ;) Roki vaikuttaa vähän hämmentyneeltä, ettei se enää ole porukan nuorin pikkukoira... Porukalla ollaan käyty peltoilemassa ja lenkkeilty metsässä lintujen laulun keskellä. Näytetään varmaan melkoiselta rykmentiltä kun rymytään menemään!
Doulan hymy! <3

pikkuveli <3


kaikki Lyden kimppuun!

Rokin kanssa ollaan myös paneuduttu taas tokoiluun hieman "vakavammin", kun ulkokentät ovat sulia ja kuivahtaneita. Meidän hömpänpömppä-treeneistä ja mietteitä treenaamisesta tulossa postausta mahdollisesti myöhemmin.

sisko ja sen veli


parhautta! Nuca & Roki

kaksi ja puoli espanjoolea

Kommentit

  1. Hyvä postaus tykkäsin pituudesta ja hyvistä kuvista!:) Voisitko tehdä joskus postsuksen jossa olisi Lyylistä lähmpiä kuvia niin näkis paremmin minkä näköinen on sekarotuinen perro kun en oo koskaan nähny ja Lyyli näyttää muutenkin niin kivalta tapaukselta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Nyt on uusimmassa kuvapostauksessa pari lähikuvaa Lyylistä ;) Se on yleensä sellainen vieteriukko, ettei ole ihan helppo homma saada siitä lähikuvia :D

      Poista
    2. Kiitos kuvista! Ja joo sellasia ne pennut on kun ei paikalla kauheesti malta pysyä, mutta hyviä kuvia kuvia olit silti saanut :)

      Poista
  2. Mahtavuutta, blogi jossa seikkailee paimensukuinen lappari :)
    Meidänkin perheessä asustelee ps lappari Mauri.

    Tulee tuosta Doulan nassusta/ilmeestä/kokonaisuudesta aivan äärettömän paljon mieleen meidän Tahvo. Etenkin tuo hymykuva jossa kirmaa kohti kameraa, tuli aivan sellainen tunne, että Tahvohan se siinä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset päivää piristävästä kommentista! :) Kurkkasin teidän blogia, taitaa siirtyä meidän lukulistan jatkoksi ;) Tahvossa ja Doulassa on kyllä kieltämättä samoja "piirteitä"!

      Poista
  3. Mites Rokin tassu voi nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rokin tassu on kunnossa! Sillä oli pieni viilto anturassa, joka oli jo oikeastaan umpeutunut, mutta tuolla reissussa remutessa se aina aukesi uudelleen. Kun haavan sai pidettyä puhtaana ja sai rasvattua anturaa, haaveri parani onneksi nopeasti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Raakaruokinta käytännössä