Syväluotaus 3/3: Doula

"Mä oon luonas, että voisin suojaa antaa, kun käy tuulemaan".

Doula, DeeDee, neiti D on maailman menoa pohdiskeleva karvanalle, jolla on suuri sydän. Herkkä tyttö on ihmisille nöyrä, mutta samalla se toimii täysin oman mielensä mukaan jos sille päälle sattuu. Kainalokaverina viihtyvä, valloittava ja ihan omanlaisensa, sellainen on Doula.

 

 

Doula tuli meille vasta aikuisiällä 2014. Koiruus on syntynyt Lapinlahdella, Aina Valpas kennelissä, ystäväni Johannan luona. Doulan syntyessä olin ensimmäistä kertaa työharjoittelussa Lapinlahdella, ja mukana pentujen syntyessä. Doula - erityinen kaikin tavoin - syntyi pesueensa viimeisenä. Tytön oli tarkoitus jäädä Johannalle tulevaksi jalostusmateriaaliksi, mutta heikkojen lonkkiensa vuoksi se ei oikein kasvanutkaan sopivaksi yksilöksi. Doulasta tuli myös epätyypillisen näköinen lapinkoira; se muistuttaa enemmänkin hörökorvaista karhua ^^. Silloin kun Doula syntyi, kasvattaja Johanna haaveili corgista, ja Johannan kanssa ollaankin juteltu siitä, kuinka Doula kasvatti itsellensä valtavat corgimaiset korvat ja "valitsi" värikseen brindlen, ollakseen mahdollisimman corgimainen otus Johannalle. 



 

 

 

 

Doulan elämän monien mutkien kautta, Doula lopulta päätyi meille. Olen enemmän kuin kiitollinen Johannan luottamuksesta. Doula on ehkä vaikein kuvailtava meidän koirakatraasta. Se on muuttunut erityisesti viime aikoina kovasti. Tytöllä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta maaliskuussa 2015. Siis sama sairaus, mikä Nucallakin on. Ennen lääkinnän aloittamista DeeDee oli vaisu, lihosi reippaasti ja kestävyys oli huono. Nyt Doula on muuttunut koira! Sillä on kovastikin virtaa, se leikkii mielellään niin ihmistensä kuin Rokinkin kanssa, sekä myös itseään viihdyttääkseen. Lenkeillä se on löytänyt turbovaihteensa, joskus sen perässä saa suorastaan juosta. Paino on lähtenyt toivotusti laskuun. Perusolemukseltaa neito on mietiskeleväistä sorttia, se jännittää uusia tilanteita ja vieraita koiria, rakastaa omia ihmisiään täydellä sydämellään ja tykkää omien juttujensa puuhailuista.

 

Tyttöä voisi luonnehtia myös oikukkaaksi (kuten tytöt monesti ovat). Se on itsenäinen ja itsepäinen, loppupeleissä Doula itse määrää omista tekemisistään. Doula on opettanut allekirjoittaneelle sen, että kun urokset saadaan tekemään jotakin kertomalla tarpeeksi selkeästi, miten niiden halutaan toimivan, nartuille tulee uskotella, että ne haluavat ihan itse tehdä niin kuin ihminen pyytää. Doulan parhaita motivaattoreita ovat huomio ja tarpeeksi hyvät herkut, mutta joskus sillä on tapana sulkea korvansa ihmiseltä ihan täydellisesti. Doulan toimia ja oppimista onkin kiva seurata, koska se on niin erilainen tyyppi Nucaan ja Rokiin verrattuna. Se on ehta suomijuntti, jonka arvostus tulee ansaita.

 

Doulan kanssa ei "virallisesti" harrasteta mitään lajia. Meillä ollessaan sitä on lähinnä sosiaalistettu kaupunkielämää ajatellen, sekä rakenneltu sen itseluottamusta kuntoon. Doulan kanssa harjoitellaan tärkeiden arjen taitojen lisäksi ihan höpöhöpö-juttuja, kuten erilaisia temppuja. Doula innostuukin kovasti yhteisistä hetkistä, jolloin se saa hassutella ja viettää kahdenkeskistä aikaa emännän kanssa. Myös tokoa ollaan pienimuotoisesti harjoiteltu Doulan kanssa, ja se tekeekin tokoa mielellään - sen hetken, kun sitä itseään huvittaa :D Ollaan myös viime kesänä kokeiltu muutaman kerran jäljen tekoa ja se oli selkeästi Doulalle sopivaa puuhaa. Koulutukset - omaksi huviksi - jatkuvat; lapinkoira on selkästi enemmän mielikuvitusta vaativa harrastuskaveri kuin vesikoira, mutta Doula opettaa niin paljon uusia juttuja allerkirjoittanelle, että oksat pois! :)

 

Doula on ihmisen koira. Erityisesti aamuisin se kömpii sänkyyn, ryömii varovaisesti kainaloon, lipaisee hieman poskea kielellään ja heittäytyy selälleen ihan kiinni. Se rakastaa rapsuttelua ja hellittelyä. Lasten ja varsinkin vanhempien ihmisten lähellä se käyttäytyy rauhallisesti ja selkästi ymmärtää, miten erilaisten ihmisten seurassa tulisikin käyttäyty. Doula on herkkä aistimaan ihmisen mielialat ja se käpertyykin kainaloon lohdullisesti jos omilla ihmisillä on harmistumista ja sairautta ilmassa. Doula on myös kova suukottelemaan, oli ihminen sitä vailla tai ei.

 

Tytön paras kaveri on luonnollisesti Roki. Tarvittaessa se turvautuu Rokiin ja tilanteen vaatiessa "hoitaa" kaveriaan. Silloin kun Roki kastroitiin, Doula makasi sen vierellä poitsun kotiutuessa eläinlääkäristä. Joskus kaverukset pötköttelevät nenät vastaikkain, puhdistavat välillä toistensa korvia ja lipaisevat vuorotellen toista suupielestä.

 

"Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen." Näin luonnehditaan lapinkoiraa rotumääritelmässä. Kaikki, paitsi ehkä rohkeus, pätevät Doulaan kuin voisilmä kaurapuuroon. Rohkeutta voidaan mietiskellä sitten uudelleen, kun Doulan "lopullinen olemus" vakiintuu ;). Älykäs se on, tietenkin, ja oppimishaluakin löytyy. Halu vaan ei ole jatkuvasti niin selvästi nähtävillä, kuin esimerkiksi Rokilla ;).

 

Doula on siirretty meille muuttaessaan täysin raakaruoalle, ja niille linjoilla ollaan edelleen ruokinnan suhteen. Raakaruoka sopii tytölle hyvin, ja tällä hetkellä tiputellaan Doulan ylimääräisiä kiloja pois.

Doula on vihdoin löytänyt koiranhymynsä, joka sillä on ollut kadoksissa pitkään. Se on rakas perheenjäsen, Mörön kalastuskaveri, emäntäotuksen opettaja ja itsekseen hassutteleva koiraneiti, jolla on ehkä maailman suurin sydän.