Superrr - Sosiaalinen palkkaus

 

Minä olen palkka-automaatti. Lykkään Rokin suuhun milloin namia, milloin lelua, milloin mistäkin tekemisestä. Tietenkin koiruus tarvitsee kommentin oikeasta toiminnasta, mutta kun (pienen pienenä) haaveena olisi joskus osallistua tokokokeisiin, on väkisinkin mietittävä, miten annan koiralle palautetta kehässä, kun nami/lelu ei ole käytettävissä. Kehua/palkkausääntäkään ei saa kesken liikkeen käyttää, liikkeen päätytyttä kylläkin.

Roki osaa kyllä, joten sitä ei tarvitsisi olla koko ajan palkkaamassa. Aina se ei saa välipalkkaa kesken liikkeen, jo ihan senkin takia, että se sekoittaa pienen koiran ajatukset. Alkuharjoittelussa namipalkka toimii Rokilla (ja useimmilla koirilla) parhaiten, koska se on ahne (onneksi!), ja ruoka saa sen myös keskittymään. Kiinnitän huomiota myös koiran kantilta katsottuna eriarvoisiin palkkoihin: ruokanappula on ihan käypä, nakki tms. on jo melko huippu, ja saalispalkka (erityisesti pallo) on kaikkein huipuin. Kun jonkin liikkeen treenaaminen on ihan lähtökuopissaan, Rokin kanssa ei voi heti ottaa palloa mukaan kuvioihin, sillä palkkaodotuksesta tule niin valtava, että keskittyminen rakoilee. Kunnon luopuminen (lelu)palkasta on jäänyt meillä *kröhöm* lähes kokonaan harjoittelematta – ei Roki tartu palkkaan/pyri sitä samaan itselleen, mutta fiksoituu hyvin vahvasti hypnoottiseen saalispalkkaan ja tekee sitten vähän mitä sattuu. Treeneissä palkan pitää kuitenkin olla yllättävä (ja tarpeeksi tavoittelemisen arvoinen!), jotta jännitys, ja tätä kautta mielenkiinto kantaa läpi treenin. Palkka voi olla mitä vain, se voi tulla mistä vain ja milloin vain. Superista työskentelystä saa superin palkan. Rokilla toimii mahdollisuuksien mukaan esim. isot kivenjärkäleet palkkana: se rakastaa hyppiä juttujen päälle käskystä ;). Myös jokin toinen liike voi toimia palkkana jostakin toisesta liikkeestä, jos koira kokee sen palkitsevana.

Roki nauttii ihan myös vaan siitä yhdessä tekemisestä, joka onkin sosiaalisen palkkauksen kulmakiviä. Sosiaalinen palkkaus perustuu ohjaajan ja koiran väliseen suhteeseen. Kun ohjaaja on tyytyväinen, kehuu ja huomioi koiran, koira tietää tehneensä oikein. Koiran kanssa leikkiminen ilman ”välineistöä” on täten myös sosiaalista palkkaamista. Tällöin yhdessä tekeminen (ja joissain tapauksissa hetkellinen reuhaaminen) on jo itsessään palkinto.

Roki palkkautuu kehusta ja palkkausäänestä (meillä kielen naksautus), mutta se ei näe näitä varsinaisena, "todellisena" palkkana. Oikeastaan kehu/palkkausääni merkkaa Rokille sen kohdan, jossa se tekee oikein. Eli ne toimivat samanlaisena ”palautteena”/merkkinä kuin naksuttimen naksaus. Kun aloin miettimään sitä, miten itse palkkaisin Rokia tokokehässä liikkeiden välissä, meni sormi vähän suuhun. Jos kehuisin sitä (vaikka kuinka riemukkaastikin), se jäisi silti ehkä paikalleen töröttämään ja ihmettelisi, missä se palkinto on. Sen jälkeen, kun Roki kastroitiin, olen ollut huomaavinani, ettei se enää pysy niin korkeassa vireessä treenien aikana kuin ennen à se tekee vähän niin ja näin varsinkin lopussa, toisinaan vähän innottomasti. Nuorempana liian korkea vire oli joskus suorastaan meidän ongelma! Monissa liikkeissä olisi hyvä, että koira olisi vähän korkeammassa vireessä, jotta siinä näkyisi se tekemisen riemu ja asenne. Jotta Rokilla säilyisi mielenkiinto ja hyvä vire useamman liikkeen ajan ilman riekutuspalkkaa lelulla, halusin sosiaalisesta palkasta virettä nostattavan. Halusin myös, että palkkaus eroaisi ”arkipäivän palkkauksista”, kuten iloisesta peruskehumisesta vaikkapa lenkillä. Eli mietin palkan/kehun, jota en käyttäisi muualla, kuin tokoillessa.

Koiraa ei kisakentillä saa varsinaisesti temputtaa. Monet kuitenkin hypyttävät koiraansa itseään vasten, jolloin tämä toimii liikkeiden välissä palkkana. Roki ei ole koskaan varsinaisesti hyppinyt vasten, joten hyppäämisen yhdistäminen palkkasanaan ja tätä kautta yhteiseen tekemisen riemuun voisi toimia meillä merkkinä siitä, että koira teki oikein ja nyt ollaan kuitenkin ”töissä”. Tällaiset heti alusta asti huvittavat ja koiraa riemastuttavat höpöhöpö-temput toimivat Rokilla muutenkin ”mielenkohottajina”, joka nostattaa sen virettä. Yksi Rokin suosikeista on yläfemman heittäminen ;).

Joten eikun treenaamaan! Aloitin hypyttämisen testailun kotioloissa sisätreenien yhteydessä. Aluksi hypytin Rokia vain ilmaan namin houkuttamana ja aloin yhdistää sanaa tekemiseen (”super!). Koska kuitenkin halusin, että palkkaus olisi enemmänkin asenne-asia, kuin tekninen temppu/liike, jätin houkutteluherkun aika nopsasti pois. Varsinaisten treenien aikana tehtiin aluksi jotakin virettä nostattavaa, jonka jälkeen vapautin Rokin ja palkkasin pallolla. Siinä vaiheessa, kun otin pallon pois, odotin Rokilta aktiivisuutta (houkuttelin sitä höntsäilemään esim. peruuttamalla itse juosten), ja kun pikkukoira kävi kierroksilla, vahvistin hyppimisen vihjesanaa (=palkka). Välillä nostin pallopalkkaa näkyville ja odotin taas aktiivisuutta itseäni kohti. Olin heittävinäni kopin Rokin suuntaan, ja kun se pomppasi ilmaan, sanoin vihjesanan ja heitin pallon sille. Simppeliä näin pallohullun koiruuden kanssa! Lopulta harjoiteltiin niin, että ensin riekuttiin yhdessä pallopalkan kanssa, sitten pallo meni piiloon treeniliivin taskuun ja villitsin koiraa eleilläni (käsien taputus, juoksentelu ja vihjesanan käyttö), ja kun koiruus hyppäsi ilmaan tai minua vasten, välittömästi pallopalkka sille ja vihjesanan vahvistusta. Roki on ollut tästä aivan liekeissä ja sitä joutuu välillä vähän hillitsemäänkin hyppimisen suhteen kesken palkkauksen. Nyt liikkeiden ja vapautuksen jälkeen, vihjesana ja palkkauseleet saavat Rokin toimimaan haluamallani tavalla ja se saa pallon aktiivisuudestaan. Hypyttäminen toimii myös virettä nostattavana, kuten olin arvellutkin. Kun palkkauksella on vahva merkitys koiralle, sitä voidaan käyttää ihan itsessään ilman varsinaista pallopalkkausta joka välissä. Meillä tämäkin toimii jo kivasti :).

Tokoa treenatessa olisi hyvä pitää pilkettä silmäkulmassa. Iloinen asenne – niin koiran, kuin ohjaajankin – näkyy ulospäin ja kertoo myös ”työparin” suhteesta. Tokon tulisi olla hauskaa kummallekin! Jos koira palkkautuu jostakin liikkeestä, jo liikkeen käskysana on ”kehu” koiralle, ja se odottaa käskyä ohjaajalta. Asiaa voisikin katsoa siltä kantilta, että olisi toivottavaa, että koira palkkautuisi myös liikkeistä ja käskysanoista, ja että tekeminen itsessään olisi koiralle palkitsevaa.