'cause you're a sky full of stars.
Blogia ei ole tullut avattua kuukauteen. Arki on painanut kesän jälkeen päälle ja arkirytmiin tottuminen on vaatinut oman aikansa. Mieli on tehnyt kirjoittaa, mutta sopivaa (tai riittävää) aikaa ei ole oikein löytynyt. Ihan harmittaa, koska meillä oli mukava loppukesä! Ja joitain pieniä suuria asioitakin on tapahtunut, erityisesti tyttökoira-D:n osalta.
Meidän vanhukset lähtivät lomareissulle etelän lämpöön ja Nucan hoitovastuu jaettiin siskoni kanssa. Nuca oli meillä useasti lauman jatkeena. Doula ja Nuca tulevat ihan mukavasti edelleen juttuun, lähinnä ne leikkivät ettei toista ole olemassa tai liikuskelevat rinnatusten haistellen samoja rikkaruohoja (edelleenkin olettaen, ettei toista ole olemassa :D). Silloin tällöin haastavat toisiaan leikkiin, mutta niiden välinen luottamus ei ole vielä niin vahvaa, että keskinäisiä leikkituokioita nähtäisiin.
Nuca sai kuitenkin olla pitkästä aikaa isompana osana meidän poppoota<3 Lenkkeiltiin, käytiin uimassa ja viihdyttiin yhdessä. Pikkuveli oli ihan liekeissä, kun pääsi pitkästä aikaa uimaan!
Rokin kanssa tokoiltiin loppukesällä sen verran mitä nyt ehdittiin, eli aika vähän. Pieni ja Musta on kuitenkin huippis ja pienien muistuttelujen jälkeen tietää, miten liikkeet tehdään. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja treenailla - ihan vaan näitä omia treenejäkin - enemmän. Myöhemmin luvassa videokuvaa siitä, miten meidän tokot ovat sujuneet. Älkööt katsojat järkyttykö siitä hämärästä ihmisolennosta, joka koiraa siinä kuletteloo...
Doulan kannalta tämä kesä on ollut antoisa. Tyttö on avautunut, ihan todella. Sitä on kuljetettu paikasta toiseen, niin sukulaisille ja "kylille", kuin koulun alettua myös kouluun. Tytön itsevarmuus on kasvanut mukavasti :). Se, mistä olin ehkä joidenkin mielestä oudon onnellinen, eli D:n pallorakkaudesta, on tullut meillä nyt arkipäiväistä. Wuhuu! Doula siis leikkii! Se riehuu! Se tanssii "kylkimyyryäinen"-tanssia, heiluttaa häntäänsä ja juoksee! Tyttö penkoo itsenäisesti koirien lelulaatikkoa, valitsee mieluisensa lelun, kuljettaa sitä ympäri asuntoa, heittelee, ravistelee ja hyökkää sen kimppuun <3. Doulan fyysinenkin kunto on parantunut huomattavasti. Nyt se jo pysyy Rokin ja emäntäotuksen vauhdissa reippaimmillakin lenkeillä.
Myös Rokin ja Doulan välinen side on syventynyt. Ne lepäävät lähekkäin (joskus myös päällekkäin...), jahtaavat toisiaan, peuhaavat ja painivat. Roki on ollut Doulalle mahtava "kuntouttaja", joka on ollut pitkäjänteinen ja kärsivällinen :). Ja melkoisen nokkela; edes varmaan Doula itse ei ole hoksannut, miten Roki "kuorii" siitä taas oikean koiran esiin. Todistusaineistoa videon muodossa on myös tuloillaan Roon ja Deedeen leikeistä ;).
Doulalla oli ongelmia vatsan kanssa loppukesästä. Teräsvatsaisella neidillä oli on/off-ripulia jatkuvasti. Myös tutuista nappuloista tuli sellaisia inhokkeja Doulalle, ettei se millään tahtonut syödä. Vatsan rauhoituttua vaihdoin nappulaa. Sitten vaihdoin uudelleen. Yksi ei maistunut ollenkaan, toinen upposi viikon verran hyvin, mutta sai korvista ihan töhnäiset ja varpaan välit kutiamaan. Emännän olo alkoi olla hieman toivoton. Doula ehkä vaan naureskeli sisäänpäin koko emäntäotuksen huolta; kyllähän se söisi kun tulisi tarpeeksi nälkä. Eikä tyttö mennyt missään vaiheessa mitenkään huonompaan kuntoon, vaikka pakki oli sekaisin, eikä ruoka maistunut. Outoa.
Kaikkien käänteiden ja mutkien ja (omien) tutkimusten seurauksena Doula päätyi allekirjoittaneen koekaniiniksi. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut koiran raakaruokinnasta ja Doulan "ongelmallisuuksien" seurauksena uskaltauduin kokeilemaan raakaruokintaa ihan käytännössä. Rokihan on mennyt jo pitkän aikaa sellaisella ruokinnalla, että 1/3 osa nappuloista korvataan raa'alla, mutta Doulan ruokinnanmuutos tuntui silti melkoiselta harppaukselta. Kaikki on kuitenkin sujunut hienosti! Aiheesta myös tulossa postaus, kunhan ensin saa aikaiseksi sellaisen rustailla kasaan ;). Uskoisin, että myös ruokinnalla on ollut positiivinen vaikutus Doulan ulkoiseen ja sisäiseen olemukseen :).
Loppuun vielä muutama kuva Nucasta, joka nauttii loppukesän viimeisistä auringonsäteistä:
kalastamassa ^^ |
Meidän vanhukset lähtivät lomareissulle etelän lämpöön ja Nucan hoitovastuu jaettiin siskoni kanssa. Nuca oli meillä useasti lauman jatkeena. Doula ja Nuca tulevat ihan mukavasti edelleen juttuun, lähinnä ne leikkivät ettei toista ole olemassa tai liikuskelevat rinnatusten haistellen samoja rikkaruohoja (edelleenkin olettaen, ettei toista ole olemassa :D). Silloin tällöin haastavat toisiaan leikkiin, mutta niiden välinen luottamus ei ole vielä niin vahvaa, että keskinäisiä leikkituokioita nähtäisiin.
Nuca sai kuitenkin olla pitkästä aikaa isompana osana meidän poppoota<3 Lenkkeiltiin, käytiin uimassa ja viihdyttiin yhdessä. Pikkuveli oli ihan liekeissä, kun pääsi pitkästä aikaa uimaan!
Rokin kanssa tokoiltiin loppukesällä sen verran mitä nyt ehdittiin, eli aika vähän. Pieni ja Musta on kuitenkin huippis ja pienien muistuttelujen jälkeen tietää, miten liikkeet tehdään. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja treenailla - ihan vaan näitä omia treenejäkin - enemmän. Myöhemmin luvassa videokuvaa siitä, miten meidän tokot ovat sujuneet. Älkööt katsojat järkyttykö siitä hämärästä ihmisolennosta, joka koiraa siinä kuletteloo...
Doulan kannalta tämä kesä on ollut antoisa. Tyttö on avautunut, ihan todella. Sitä on kuljetettu paikasta toiseen, niin sukulaisille ja "kylille", kuin koulun alettua myös kouluun. Tytön itsevarmuus on kasvanut mukavasti :). Se, mistä olin ehkä joidenkin mielestä oudon onnellinen, eli D:n pallorakkaudesta, on tullut meillä nyt arkipäiväistä. Wuhuu! Doula siis leikkii! Se riehuu! Se tanssii "kylkimyyryäinen"-tanssia, heiluttaa häntäänsä ja juoksee! Tyttö penkoo itsenäisesti koirien lelulaatikkoa, valitsee mieluisensa lelun, kuljettaa sitä ympäri asuntoa, heittelee, ravistelee ja hyökkää sen kimppuun <3. Doulan fyysinenkin kunto on parantunut huomattavasti. Nyt se jo pysyy Rokin ja emäntäotuksen vauhdissa reippaimmillakin lenkeillä.
Myös Rokin ja Doulan välinen side on syventynyt. Ne lepäävät lähekkäin (joskus myös päällekkäin...), jahtaavat toisiaan, peuhaavat ja painivat. Roki on ollut Doulalle mahtava "kuntouttaja", joka on ollut pitkäjänteinen ja kärsivällinen :). Ja melkoisen nokkela; edes varmaan Doula itse ei ole hoksannut, miten Roki "kuorii" siitä taas oikean koiran esiin. Todistusaineistoa videon muodossa on myös tuloillaan Roon ja Deedeen leikeistä ;).
Doulalla oli ongelmia vatsan kanssa loppukesästä. Teräsvatsaisella neidillä oli on/off-ripulia jatkuvasti. Myös tutuista nappuloista tuli sellaisia inhokkeja Doulalle, ettei se millään tahtonut syödä. Vatsan rauhoituttua vaihdoin nappulaa. Sitten vaihdoin uudelleen. Yksi ei maistunut ollenkaan, toinen upposi viikon verran hyvin, mutta sai korvista ihan töhnäiset ja varpaan välit kutiamaan. Emännän olo alkoi olla hieman toivoton. Doula ehkä vaan naureskeli sisäänpäin koko emäntäotuksen huolta; kyllähän se söisi kun tulisi tarpeeksi nälkä. Eikä tyttö mennyt missään vaiheessa mitenkään huonompaan kuntoon, vaikka pakki oli sekaisin, eikä ruoka maistunut. Outoa.
Kaikkien käänteiden ja mutkien ja (omien) tutkimusten seurauksena Doula päätyi allekirjoittaneen koekaniiniksi. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut koiran raakaruokinnasta ja Doulan "ongelmallisuuksien" seurauksena uskaltauduin kokeilemaan raakaruokintaa ihan käytännössä. Rokihan on mennyt jo pitkän aikaa sellaisella ruokinnalla, että 1/3 osa nappuloista korvataan raa'alla, mutta Doulan ruokinnanmuutos tuntui silti melkoiselta harppaukselta. Kaikki on kuitenkin sujunut hienosti! Aiheesta myös tulossa postaus, kunhan ensin saa aikaiseksi sellaisen rustailla kasaan ;). Uskoisin, että myös ruokinnalla on ollut positiivinen vaikutus Doulan ulkoiseen ja sisäiseen olemukseen :).
Loppuun vielä muutama kuva Nucasta, joka nauttii loppukesän viimeisistä auringonsäteistä:
<3 |
Kommentit
Lähetä kommentti