Dude looks like a lady.
Nucalla siis oli viime viikolla trimmi, onneksi. Jatkuvien kurakelien ansiosta turkki oli melkoisen takussa etenkin jaloista… Nyt on ihanan helppoa tuo Nucan hoito lenkkien jälkeen, kun useimmiten riittää pelkkä tassujen kuivaus, aah :)
Rokista on tullut Äijä. Jalka nousee merkkaukseen aina välillä lenkin aikana, välillä tekee tyttömäisen niiauspissan, jos keskikehon hallinta pettää ^^ Kamalaa kun lapset kasvaa. Muita ”olen uros”-merkkejä ei Rokista oikeastaan huomaa, kaikki koirat on siitä edelleenkin kivoja, ei ole erityisen kiinnostunut nartuista tai muuta vastaavaa. Sen verran Roki on ”kypsynyt”, että takapihalla pitää yhden miehen vartiointijärjestelmää: ilmoittaa haukkumalla (varsinkin iltaisin) jos jotain epäilyttävää näkyy. Tässäkin huomaa selkeän eron Nucan ja Rokin välillä: Nuca haukkuu/murisee/önisee hermostumistaan ja paineistuu, eikä rauhoitu millään. Rokin olen antanut haukahtaa muutaman kerran ja sitten sanonut ”riittää”, ja pentu lopettaa vahtimiset siihen. Niin, ja eipä Nuca The Arkaparka Jänishousu yksinään edes halua mennä takapihalle, toisin kuin Roki, joka istuu portin edessä topakkana poikana :D
Meillä alkoi vihdoin ja viimein se agility Rokin kanssa. Ensimmäisellä tunnilla ihmeteltiin koirahallia ja uusia kurssikavereita. Isoveli Nuca oli mukana myös, mutta pääsi itsenäisiin treeneihin hallin toiselle puolelle äipän kanssa. Ensimmäisellä tunnilla treenattiin suoraa putkea (joka lopputunnista venytettiin täyspitkäksi). Roki ei meinannut aluksi millään mennä putkeen (mitä ihmettä??), mutta rohkaistui kun tulin sitä puoleenväliin vastaan ^^ Lopulta Roxy rynnisti putken läpi kuin vanha tekijä! Seuraavaksi siirryttiin matalaan esteeseen, joka oli Rokille melkoisen helppo (tokossa tullut harjoiteltua hyppyä, joka on tietenkin vähän erilainen juttu). Emäntäotukselle oli haastetta keksiä hyvä sana hyppyyn, sellainen sana joka tulisi helposti ja itsestään sanottua. Tokossa sanana on ”hyppy”, joten agiin valittiin sitten lopulta yksinkertainen ”hop”. Aluksi äippä piteli Rokia kiinni esteen toisella puolella ja minä menin toiselle puolelle selkä koiraan päin. Äiti päästi koiran, minä sanoin hop ja tadaa, Roki oppi hypyn muutaman toiston jälkeen :) Vaihdoin välillä palkkakättä ja lopulta Roki hyppi jo niin, että jätin sen vapaana esteen toiselle puolelle odottamaan, menin itse toiselle puolelle ja annoin luvan loikata. Hypystä Roki tykkäsi erityisesti, ja oli into pinkeenä :)
Viime viikolla (vai sitä edellisellä viikolla…?) satoi ensilumi! Sillä aikaa kun olin töissä, lunta oli tullut muutama sentti ja odotin virnistellen, mitä Roki ajattelisi lumesta, kun pääsisi ulos. Se ajatus oli varmasti jotakin tällaista: ”Ooo, mitä tää on?? Ihanaa… Maistuu hyvältä… Muahhahaa… HEPULI!” Sillä aikaa kun söin itse pikaisesti ennen poikien päivälenkkiä, Roki juoksi takapihan ovelta ulos ja sisään, edestakaisin. Se salakuljetti kummitädiltä saadun apinan ulos ja pyöritteli sen tärkeän näköisenä lumessa :D Roki itsekin kieriskeli pihalla, heitteli apinaa ilmaan ja sinkoili päättömästi ympäriinsä. Päätelmäni on, että pentu tykästyi lumeen ^^ Nuca suhtautui tuttuun tapaan ensilumeen: keikutteli itseään hassusti, painoi posken maahan, ja lykki itseään eteenpäin takajaloilla poski maata viistäen :)
Viime perjantaina lähdettiin kummarin kanssa käymään Porvoossa, Peten Koiratarvikkeessa. Tarkoitus oli hypistellä kaikkea mitä ei edes tarvita ja toivon mukaan löytää oikea trimmikone meidän talouteen. Roki pääsi mukaan reissuun, ja kaupassa se yritti rohmuta kaikkea ihanata itselleen :D Kaikki pehmoeläimet, herkut, pedit ja muut meinasi lähteä mukaan. Lopulta kummari osti tulevaisuuden koiravauvalleen pedin, ja me Rokin kanssa hankittiin trimmeri: Andis AGRC, 10 terällä. Plus sitten vielä järkyttävän suuret puruluut pojille ;) Nyt sitten pitäisi vaan kerätä rohkeutta elämäni ensimmäiseen trimmaukseen, jonka koekaniiniksi pääsee pörröpää Roki ^^ Kuvasaastetta kynitystä Herra Kääpiöstä luvassa, kunhan saan trimmikoneesta kunnon otteen! Espanjanvesikoiran trimmaukseen löytyy hyvät ohjeet esim. täältä
Että sellaista meille, naputettuna tiivistettyyn muotoon :) Ja tervetuloa ensimmäinen lukija ikinä, Marissa!
Heviletti |
Kumpi on parempi, Nuca heviletissä vai Kuningas Nuca? :D
Kuningas Nuca |
Nucalla siis oli viime viikolla trimmi, onneksi. Jatkuvien kurakelien ansiosta turkki oli melkoisen takussa etenkin jaloista… Nyt on ihanan helppoa tuo Nucan hoito lenkkien jälkeen, kun useimmiten riittää pelkkä tassujen kuivaus, aah :)
Rokista on tullut Äijä. Jalka nousee merkkaukseen aina välillä lenkin aikana, välillä tekee tyttömäisen niiauspissan, jos keskikehon hallinta pettää ^^ Kamalaa kun lapset kasvaa. Muita ”olen uros”-merkkejä ei Rokista oikeastaan huomaa, kaikki koirat on siitä edelleenkin kivoja, ei ole erityisen kiinnostunut nartuista tai muuta vastaavaa. Sen verran Roki on ”kypsynyt”, että takapihalla pitää yhden miehen vartiointijärjestelmää: ilmoittaa haukkumalla (varsinkin iltaisin) jos jotain epäilyttävää näkyy. Tässäkin huomaa selkeän eron Nucan ja Rokin välillä: Nuca haukkuu/murisee/önisee hermostumistaan ja paineistuu, eikä rauhoitu millään. Rokin olen antanut haukahtaa muutaman kerran ja sitten sanonut ”riittää”, ja pentu lopettaa vahtimiset siihen. Niin, ja eipä Nuca The Arkaparka Jänishousu yksinään edes halua mennä takapihalle, toisin kuin Roki, joka istuu portin edessä topakkana poikana :D
Meillä alkoi vihdoin ja viimein se agility Rokin kanssa. Ensimmäisellä tunnilla ihmeteltiin koirahallia ja uusia kurssikavereita. Isoveli Nuca oli mukana myös, mutta pääsi itsenäisiin treeneihin hallin toiselle puolelle äipän kanssa. Ensimmäisellä tunnilla treenattiin suoraa putkea (joka lopputunnista venytettiin täyspitkäksi). Roki ei meinannut aluksi millään mennä putkeen (mitä ihmettä??), mutta rohkaistui kun tulin sitä puoleenväliin vastaan ^^ Lopulta Roxy rynnisti putken läpi kuin vanha tekijä! Seuraavaksi siirryttiin matalaan esteeseen, joka oli Rokille melkoisen helppo (tokossa tullut harjoiteltua hyppyä, joka on tietenkin vähän erilainen juttu). Emäntäotukselle oli haastetta keksiä hyvä sana hyppyyn, sellainen sana joka tulisi helposti ja itsestään sanottua. Tokossa sanana on ”hyppy”, joten agiin valittiin sitten lopulta yksinkertainen ”hop”. Aluksi äippä piteli Rokia kiinni esteen toisella puolella ja minä menin toiselle puolelle selkä koiraan päin. Äiti päästi koiran, minä sanoin hop ja tadaa, Roki oppi hypyn muutaman toiston jälkeen :) Vaihdoin välillä palkkakättä ja lopulta Roki hyppi jo niin, että jätin sen vapaana esteen toiselle puolelle odottamaan, menin itse toiselle puolelle ja annoin luvan loikata. Hypystä Roki tykkäsi erityisesti, ja oli into pinkeenä :)
Viime viikolla (vai sitä edellisellä viikolla…?) satoi ensilumi! Sillä aikaa kun olin töissä, lunta oli tullut muutama sentti ja odotin virnistellen, mitä Roki ajattelisi lumesta, kun pääsisi ulos. Se ajatus oli varmasti jotakin tällaista: ”Ooo, mitä tää on?? Ihanaa… Maistuu hyvältä… Muahhahaa… HEPULI!” Sillä aikaa kun söin itse pikaisesti ennen poikien päivälenkkiä, Roki juoksi takapihan ovelta ulos ja sisään, edestakaisin. Se salakuljetti kummitädiltä saadun apinan ulos ja pyöritteli sen tärkeän näköisenä lumessa :D Roki itsekin kieriskeli pihalla, heitteli apinaa ilmaan ja sinkoili päättömästi ympäriinsä. Päätelmäni on, että pentu tykästyi lumeen ^^ Nuca suhtautui tuttuun tapaan ensilumeen: keikutteli itseään hassusti, painoi posken maahan, ja lykki itseään eteenpäin takajaloilla poski maata viistäen :)
R: "I love ya!" N: "Get off me!!" |
Että sellaista meille, naputettuna tiivistettyyn muotoon :) Ja tervetuloa ensimmäinen lukija ikinä, Marissa!
Kommentit
Lähetä kommentti